"Onko oluenne liian kylmää? Pyydänkö lämmittämään?" (Asterix Britanniassa jos joku ei tunne lainausta).

Real ale on melkeinpä aina juomisen arvoista. En muista saaneeni mitään niin huonoa, että olisi suuremmin inhottanut. Kyseessähän on siis brittiläinen pintahiivaolut, jossa hiiva on mukana vielä pubiin kärrätyssä tynnyrissä ja olut jatkaa käymistään siellä. Mietoa, kuparinväristä, ei kovin vahvaa ja lähes hiilihapotonta. Ja tarjoillaan hiukan huoneenlämmön alle paitsi LVI-tekniikan kehitysmaihin lukeutuvilla saarilla, joissa huoneissa todennäköisesti vetää niin mahdottomasti, että oluen oikea tarjoilulämpötila on jokseenkin huoneenlämpö, millä on ymmärrettävistä syistä vankat historialliset perinteet. Real alen tunnistaa amatööri useimmiten siitä, että se lypsetään tynnyristä tuoppiin käsikäyttöisellä pumpulla eikä nappia painamalla. Merkki ei siis tee real alea vaan tarjoilutapa, ja vaikka joitain tuttuja real aleina tarjolla olevia merkkejä saakin pullossa, se ei siitä muutu tynnyrissä käyväksi olueksi vaikka juoma teoriassa samaa onkin. Maku ei ole sama. Ei pullo-olutkaan välttämättä huonoa ole, mutta se on silti eri asia.

Real ale voi olla noin teoriassa mitä hyvänsä pintahiivaolutta, tyypillisesti kuitenkin bitteriä, indian pale alea tai mild alea. Näistä mild alessa on vähiten humalaa, indian pale alessa kaikkein eniten. Itse pidän bitteristä ja IPA:sta, mild alet menevät paremman puutteessa mutta niistä jotenkin puuttuu jotakin, eli maku. Englannissa kaikissa kunniallisissa pubeissa on vähintään yksi real ale -hana, useimmissa noin kolme ja paremmissa kymmenen. Erinäköisissä tilahousuja ja pujopartaa käyttäville cosmopolitan- ja limuviinamiehille suunnatuissa masentavissa lasiakvaarioissa ei varmastikaan törmää real aleen. Kyseisissä establishmenteissa ei tosin olisi mitään suurempaa syytä asioida vaikka siellä kunnollista olutta olisikin.

Real aleja on pilvin pimein. Isot merkit ovat tunnettuja kenties jopa Suomessa saakka, mutta lähes joka kylässä tai ainakin melkein tuntuu olevan myös oma olut, joten maaseudun pikkupubissa kannattaa vain kysyä, mikä on eniten paikallista ja maistaa sitä, koska todennäköisesti samaa merkkiä ei saa enää ikinä paitsi jos sattuu eksymään samaan kylään. Isoja, tunnettuja merkkejä ovat vaikkapa London pride, Bass, Greene King IPA, Adnams, Courage best ja Fuller's ESB. Nuo eivät ole mitenkään huonoja vaikka suuria merkkejä ovatkin. Greene King on oikein hyvä edustaja Indian pale aleksi ja Courage maistuu muuten vain.

Suomessa real alen kaupustelussa on kunnostautunut Urkki. Siellä sitä on ollut ainakin aina silloin kun itse olen siellä ollut. Rautatieaseman Pullmanissa on myöskin teoriassa aina kuukauden real ale, mutta en tiedä mihin aikaan kuusta se sinne tulee, koska se on ollut joka kerta loppu kun siellä olen käynyt. Helsingin olutravintolat taas tuntuvat olevan enemmänkin Belgiaan olutmaana kallellaan olevien komennossa, sillä niistä ei tahdo real aleja saada ensimmäistäkään.

Englannissa käydessään voi toki juoda myös Heinekeniä, mutta minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi sitä pitäisi mennä sinne saakka nauttimaan.