WIkileaks-spektaakkeli on mielenkiintoinen aspekti toisellakin tavalla.

Periaatteessa kai hallinnossa pitäisi pyrkiä avoimmuuteen, mutta voidaanko se toteuttaa käytännössä? Onko mahdollista hallita valtiota tai johtaa yritystä, jos jokainen keskustelu on julkinen, jokainen paperille kirjoitettu löytää tiensä lehtiin ja jokainen henkilökohtainen mielipide suljetullekin joukolle esitettynä on yleistä tietoa? En tiedä, mutta vaikealta se tuntuu.

Tony Blair kirjoitti muistelmissaan, kuinka harmittomaksi ja poliittista keskustelua suosivaksi laiksi tarkoitettu “freedom of information act” muuttuikin täydelliseksi painajaiseksi. Kaunis ajatus oli, että kun yleisöllä ja tiedotusvälineillä on oikeus saada käsiinsä haluamiaan asiakirjoja, poliittinen keskustelu paranee kun lehdistöllä on paremmat valmiudet ymmärtää päätösten taustoja.

Poliittinen keskustelu ei painavan sisältönsä osalta muuttunut miksikään, mutta lehdistö keksi, että jahtaamalla pieniä henkilökohtaisia asioita, saadaan erotettua kuka hyvänsä poliitikko. Lopputuloksena oli maailma, jossa etulinjan poliitikot käyttävät kohtuuttoman paljon aikaa siihen, ettei pikkuasioissa synny mitään muotovirheitä ja jokainen kuitti muutaman kolikon ostoksista on ojennuksessa, sillä juuri näitä tiedotusvälineet metsästävät.

On tietysti hyvä asia, että poliitikot eivät pääse porsastelemaan miten vain, mutta huono asia on se, että etulinjan aivoajasta kuuluu kovin suuri osa pikkujuttujen kanssa nysväämiseen. Yhden Irakin sodan saa kyllä anteeksi tuosta vain, mutta jos on ottanut vaimonsa tai tyttöystävänsä mukaan virkamatkalle, siitä vasta haloo nousee ja sitä ei anneta anteeksi ikinä ja edessä on eroaminen. Hyviä ja kyvykkäitä poliitikkoja on savustettu viimeisen 10 vuoden aikana pois tehtävistään täysin joutavien asioiden takia.

Tässä asiassa Ranskan voidaan katsoa olevan huomattavasti sivistysvaltioita edellä. Ei siellä viitsitä kiinnostua hirveän tarkasti siitä, että poliitikot hieman suosivat sukulaisiaan tai pitävät muutamia rakastajattariaan valtion palkkalistoilla. Se kuuluu aseman etuihin.

Jos nyt siirrymme kohti maailmaa, jossa todellakin vuotajien takia jokainen yksityinenkin mielipide, valmisteleva keskustelu ja dokumentti päätyy aina julkisuuteen, hallinnon luonne muuttuu. On tietysti mahdollista, että tämän jälkeen elämä on pullaa ja hallinto toimii kiltisti ja tehokkaasti eikä valehtele koskaan tai kätke totuutta.

Toinen vaihtoehto on hieman inhottavampi.

Jos nimittäin täysin avointa hallintoa ei voida toteuttaa tai tällainen hallinto ei voi toimia, hallinnon sisälle syntyy klikki, joka hoitaa kaikki suuret ja merkittävät asiat. Hallinnon etulinja ei edes välttämättä tiedä, keitä nämä ihmiset ovat, eivätkä he tee tiliä tekemisistään kenellekään. Tämä on valikoitu ammattilaisten joukko, joka pidetään niin pienenä ja ammattimaisena, että tietovuotajia ei sekaan mahdu. Nämä neuvottelevat ulkomaiden vastaavien klikkien kanssa ja tekevät tärkeitä linjauksia kysymättä keneltäkään. Tällainen joukko houkuttaa lisäksi puoleensa runsaasti sotilaita ja tiedusteluvisiireitä, sillä heille on tehty tarpeeksi tarvittavia luotettavuustarkistuksia.

Vaarana täysin avoimessa hallinnossa on se, että se ei toimikaan, mutta koska hallinnon pitää toimia, sitä ruvetaan hoitamaan jossain muualla demokraattisen prosessin ohitse. Nykyinen vallankahvamme ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta ainakin tiedämme, ketkä sitä käyttävät, ja tiedämme, miten heistä pääsee tarvittaessa eroon. Jos todellinen valta on täysin demokraattisen prosessin ulkopuolella emmekä edes tiedä, kuka sitä käyttää, olemme samalla hukanneet demokratian.

Tämä lienee yksi niitä asioita, joissa täydellistä maailmaa ei ole.