click tracking

Lukiot ja korkeakoulut

Hesari tietää kertoa, että lukio ei valmenna korkeakouluun.

Pitäisikö valmentaa? Ja jos pitäisi, millaista valmennusta oikein tarvittaisiin? Haastateltu lukiolainen oli sitä mieltä, että ainevalintojen merkitystä jatkoa ajatellen pitäisi korostaa. Vaan onko sekään kovin tarpeellista?

Lukiohan on lähinnä yleissivistävä laitos, jossa kypsytään kolmisen vuotta, jotta ollaan henkisesti hieman valmiimpia muuttamaan yliopistopaikkakunnalle ja opiskelemaan todella itsenäisesti, kuten yliopistot usein edellyttävät.

En tiedä, miten lukio-opetus on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana, mutta silloin kun olin itse lukiossa, ainoa hieman epäselvempi kokonaisuus oli matematiikan ja fysiikan opiskelu ja se, mihin se vaikuttaa. Kaikki muu oli melko lailla itsestäänselvää. Jos halusi lukion jälkeen esimerkiksi opiskelemaan ranskaa, kannatti varmaankin opiskella jo lukiossa ranskaa.

Matematiikan ja fysiikan vaikutusta erilaisille yliopistourille korostettiin ainakin minulle jopa kyllästymiseen saakka. Tämä aloitettiin jo peruskoulun yhdeksännellä ja asiaan palattiin heti lukion alettua kun tuli aika valita joko pitkä tai lyhyt matematiikka. Joko minun lukiossani opinto-ohjaus oli keskiarvoa parempaa tai sitten asia ei ole erityisen monimutkainen.

Minun nähdäkseni asiaa ei pitäisi lähestyä tätä kautta ensinkään.

On olemassa ihmisiä, jotka tietävät 15-16 -vuotiaana, mikä heistä aivan varmasti tulee isona, mutta
IMG_2857
kaikki eivät tiedä ja mieli saattaa lukioaikana tai paljon myöhemminkin muuttua. Tarvitsemmeko siis parempaa opinto-ohjausta vai sellaisen jatko-opintojärjestelmän, jossa lukion ensimmäisellä luokalla tehdyt valinnat eivät peruuttamattomasti tai melko peruuttamattomasti sulje joitakin ovia?

Yliopistot ovat mielestäni jo tarttuneet tähän. Jo silloin kun olin itse Otaniemessä, sinne oli tie niille, joilla ei ollut pitkän matematiikan opintoja takanaan. Diili oli joku sellainen, että ennen valmistumistaan piti tenttiä jotakin, mutta koska lukiomatematiikka on naurettavan helppoa otaniemimatematiikan rinnalla, asia ei ole mikään ongelma niille, jotka tuon pakollisen oppimäärän kykenevät suorittamaan. Jossain yliopistossa oli mahdollisuus päästä lukemaan ainakin venäjää ilman, että osasi sitä sanaakaan etukäteen. Jne.

Tämä vaikuttaa järkevältä suuntaukselta. Samalla voisi tosin pöyhiä hieman yliopistojen valintaprosesseja ja valita ainakin osan opiskelijoista jollain haastattelutyyppisellä metodilla, jossa selvitetään alaa kohtaan tunnettua kiinnostusta ja innostusta eikä niinkään sitä, että pannaan koulukkaat lukemaan kasa kirjoja ja tenttimään niitä sitten pääsykokeissa. Ainakin omilta opiskeluvuosiltani kun käteen jäi sellainen havainto, että heittämällä sisään tulleet ihmiset olivat suurimmassa vaaravyöhykkeessä olla valmistumatta koskaan.

Jos jätetään kaikissa asioissa aivan äärettömän lahjakas ja ahkera pienen pieni terävä kärki pois, parhaiten tuntuivat pärjäävän ne, jotka eivät tulleet sisään aivan parhaalla mahdollisella lukiotodistuksella ja pääsykoepistemäärällä vaan enemmänkin rimaa hipoen. Tämä joukko tiesi suunnilleen rajansa ja rajoituksensa ja oli jo aikaisemmin oppinut opiskelemaan. Nämä olivat jo joutuneet osoittamaan jonkunlaista motivaatiota opiskellessaan heille vaikean pääsykoemateriaalin ja pärjäämällä siinä hyvin. Tämä on ollut puolen vuoden projekti tai pidempikin. Liki täysillä pisteillä sisään tulleet olivat paljon todennäköisempiä keskeyttäjiä kahdestakin syystä.

Ensinnäkin he pääsivät sisään tuosta vain joka paikkaan eikä opiskelupaikan valinta ollut samanlainen kerran elämässä -tyyppinen pinnistys. Varsin moni näistä tuntui vain hakevan johonkin ja lähti sitten aivan muille teille vuoden, kahden tai kolmen kuluttua. Itsekin olisin oikeastaan mielelläni lähtenyt johonkin aivan muualle, mutta kun olin siinä kohtaa suorittanut puoli tutkintoa, en viitsinyt enää vakavasti harkita muualla nollasta aloittamista. Toisekseen, monikaan näistä ei osannut opiskella, sillä aikaisemmin ei ollut koskaan tarvinnut. Muunmuassa itse kärsin tästä taudista, sillä aikaisemmin ei ollut koskaan tarvinnut tehdä mitään ja opiskelutekniikka sekä sen selvittäminen, millä tavoin itse opin parhaiten, olivat täysin tuntemattomia asioita.

Ehkäpä ongelma ei ole lukiossa vaan korkeakouluissa. Suomalainen korkeakoulutus on varsin pitkälle massaluennoimista eikä henkilökohtaista ohjausta ole tarjolla ennen kuin aivan viimeisissä vaiheissa. Tämä on huomattava ero maailman todellisten huippuyliopistojen menoon. Suomalainen korkeakoulu yrittää vasaroida jokaisen läpi samanmuotoisesta reiästä eikä se välttämättä tuota kovin hyviä tuloksia. Tämä ei kuitenkaan ole lukion syy.

Lukiossa opetettavat asiat ovat siinä määrin köykäisiä, etten näe mitään ongelmaa opettaa intensiivisesti fiksuille ihmisille heidän opinnoissaan tarvittavaa täsmäsisältöä muutamassa viikossa jos jotain vajausta ylipäätään on. Lukion voisi näin ollen jättää täysin rauhaan ja huolehtia siitä, että kaikki kurssivalinnat tällä tasolla jättävät kaikki ovet auki jatkoa ajatellen. Lukion oleellinen sisältö on tai ainakin kuuluisi olla se, että se pakottaa jokaisen raapaisemaan hieman kaikenlaisia aineita sen sijaan, että se mahdollistaa yhteen tiettyyn asiaan keskittymisen pienestä pitäen. Maailma kyllä tarvitsee yhden asian spesialistinsa, mutta pienessä maassa on parempi ymmärtää asioita laaja-alaisemmin ja palkata putkinäköiset ihmiset Intiasta tarpeen mukaan.

Omista ajoistani lukio on tässä mielessä tänään paljon fiksumpi paikka. Aikaisemmin lukio oli vieraiden kielten
IMG_8180
oppilaitos, sillä ylioppilaskirjoituksissa oli tarjolla matematiikan, reaalin ja äidinkielen jälkeen vain kieliä. Nykyisin on mahdollista opiskella toisinkin eikä vain kahmia vieraita kieliä siksi kun on pakko. Tämä on ymmärtääkseni muuttanut opiskelijoiden ainevalintoja humanistisempaan suuntaan ja pidän itse tätä yleissivistävämpänä kuin sitä, että opiskellaan de facto pakollisen englannin lisäksi kolmea tai neljää vierasta kieltä pikkuisen raapaisten.

Lukion muuttaminen jonkunlaiseksi yliopiston esikartanoksi on joutavaa siksikin, että läheskään kaikki eivät päädy lukioista korkeakouluihin. Tässäkin näyttää ajatus hieman muuttuneen siten, että enää ei pidetä korkeakoulua ainoana oikeana valintana ja niitä luusereina, jotka eivät sinne “pääse”. Suomessa on paljon tekemistä monille käytännöllisiä asioita osaaville ja huomattavan vähän monelle yliopistokoulutetuista. Jos intoa ei suuremmin yliopistoon ole, on yleissivistyksellä arvoa käytännöllisemmänkin polun valitsijalle, sillä se aika, kun toimistoissa istui herroja, jotka käskyttivät rasvanahkaisia ammattikoulun käyneitä ojankaivajia, on takana päin.

Työelämä on muuttunut kaikilla tasoilla ja täysin aivotonta hommaa ei ole tarjolla kovinkaan monelle. Tästä aivottomasta hommasta lisäksi iso osa taitaa nykyään olla juuri toimistojen rutiinipaperinpyöritystehtävissä. Jos lukiosta tehdään paikka, jossa kaikkia vain valmennetaan korkeakouluihin, sieltä ajetaan helposti pois ne, jotka eivät tätä tietä edes halua kulkea.

Suomen työelämän vahvuus on se, että työelämän varsin laaja kirjo on varsin yleisfiksua. Kirjoitin tästä vajaa viikko sitten innovaatioasiassa. Suomessa työpaikan hierarkian pahnanpohjimmaisetkin lukevat lehtiä ja tietävät, mitä maailmalla tapahtuu. He osaavat lukea, laskea ja kirjoittaa. He harrastavat kulttuuria ja lukevat kirjallisuutta. Henkinen kuilu johtajan ja suorittavan työn tekijän välillä on varsin kapea, mistä on se hyöty, että organisaatioita ei tarvitse rakentaa toivottoman hierarkisiksi monia väliportaita sisältäviksi aparaateiksi vain siksi, että saataisiin kuilu kahden vierekkäisen portaan välillä niin kapeaksi, että ihmiset ymmärtävät sen yli toisiaan ja ylipäätään suostuvat puhumaan toisilleen.

Tästä syystä pidän suotavana, että lukiot pidetään sellaisina, joihin kaikki ovat tervetulleita itseään hieman sivistämään ennen kuin mennään ammatilliseen tai yliopistolliseen kouluun tai kenties joidenkin tapauksessa jopa suoraan töihin. Yleissivistys ei mene hukkaan koskaan. Lukion muuttaminen yliopiston esikouluksi nykyistä vahvemmin saa aikaiseksi sen, että noin 16-vuotiaana pitäisi olla kykenevä valitsemaan polkunsa oikein.

Harva on.
blog comments powered by Disqus