Teoriassa internetin kautta puhuttavien puhelujen pitäisi olla merkittävä uhka puhelinyhtiöiden riistolle kansainvälisessä liikenteessä.

Käytännössä nuo museovirastot voivat kuitenkin nukkua yönsä rauhassa. En tiedä, kuka on voip-ratkaisuja suunnitellut, mutta jotenkin niissä haiskahtaa perusinsinöörin käden jälki. Skype tietysti toimii itsessään, mutta se edellyttää tietokoneen käyttöä ja vaikka kaltaiselleni tekniikan ihmelapselle asiassa ei ole mitään kovin erityistä, monelle muulle on. Toisekseen, en ole tähän mennessä saanut aikaiseksi skypen kautta yhteyttä, joka ei rätisisi tai kohisisi joko minun tai vastapuolen suuntaan. Varmaan jostain ziljoonista asetuksista kohinaa voisi vähentää, mutta ei kännykällä soitettaessa tarvitse tietää moisista asioista mitään.

Nyt tilasin sitten itselleni palvelun, jossa minulla on numero Helsingissä ja se soi täällä. Operaattori hoitaa tuossa osan virivirittämisestä, mutta reitittimen tai ip-puhelimen konfiguroiminen on aivan täydellisen perseestä oleva homma. Teoriassa siihen ei pitäisi tarvita kuin vastapään serverin ip-osoitteen sekä käyttäjätunnuksen (puhelinnumero) ja salasanan. Portinnumero tuntuu olevan kaikissa ratkaisuissa 5060, joten sitäkin on aika turhaa kysyä. Se, miten eri nimillä näitä asioita voi kutsua, on kerrassaan hämmentävää. Jokainen reitittimentekijä on keksinyt näille oman nimen. Lisäksi on keksitty kasa kaikkia muita parametreja, joita ei selaamani internetin ohjeiston mukaan koskaan oikein tunnuta tarvitsevan ja jotka reititin voisi yksinkertaisesti selvittää kokeilemalla. Jos yhteys ei ota onnistuakseen, puhelin/purkki voisi aivan hyvin yrittää itse arpoa proxy-serveriä kun se kuitenkin on samassa osoitteessa kuin itse ip-palvelukin, tai jos portinnumero vahingossa on jotain kovin eksoottista, etsiä sen portteja skannaamalla. Osan kentistä voi jättää tyhjäksi, osaa ei. Osa reitittimistä haluaa käyttäjätunnuksen formaatissa numero@domain. Osa reitittimistä haluaa erikseen domainin yhteen kenttään ja numeron yhteen kenttään. Jne.

Minulla meni tuon kanssa kolmisen tuntia ennen kuin sain sen toimimaan. Voisin kuvitella, että valtaosa ei viitsi edes yrittää, joten tällaiset palvelut pysyvät pienen ja harrastuneen piirin juttuina. Sinänsä kyse ei tietystikään ole isosta asiasta, mutta lähinnä kiukuttaa se, että teoriassa sangen helppo konfiguraatio on tehty älyttömän lyhenneviidakon asiantuntemusta edellyttäväksi suoksi, ja sinänsä aivan toimiva palvelu on siirretty suuren yleisön ulottumattomiin.