Ajatus ympäristöministeriön lakkauttamisesta ja sen yhdistämisestä maa- ja metsätalousministeriöön on jälleen pinnalla.

Hanketta perustellaan kustannussäästöillä, mikä on tietysti kunniakas ja ylevä tavoite. Sen sijaan kun äänessä on Sirkka-Liisa Sika-Fanttila ja kepu ajamassa asiaa, mieleen tulee väkisin, että kyseessä on joku kepulainen aluepolitiikka- ja tukiaisjuoni.

Minulle tulee mieleen lähinnä, miksi tämä pitää tehdä juuri näin päin. Miksi ei lakkauteta maa- ja metsätalousministeriötä ja yhdistetä sitä ympäristöministeriöön? Kai siitäkin samat kustannussäästöt voitaisiin synnyttää.

Kun miettii näitä kahta ministeriötä ja niiden toimenkuvaa, en voi välttyä ajatukselta, että nyt ollaan lakkauttamassa sitä ministeriötä, jolla on tulevaisuus, ja säilyttämässä sitä, joka olisi itsessään nykymaailmassa vähämerkityksinen tai tarpeeton.

Kalastus on ollut jo pitkään siinä tilanteessa, että Suomessa on enemmän kalastuksesta vastaavia virkamiehiä kuin ammattikalastajia. Maataloudessa ei olla vielä tässä tilanteessa, muttei se niin toivottoman kaukana oleva tilanne ole sekään. Maatalouspolitiikka tehdään pitkälti Brysselissä eikä maatalous ole aikoihin ollut Suomessa enää mikään erityisen merkityksekäs asia. Sitä kannattaa harjoittaa siellä, missä se kannattaa, ja tuottaa sitä mikä käy kaupaksi. Tämä ei kuitenkaan enää tarvitse mitään ministeritason ohjausta vaan hieman pienemmätkin visiirit osaisivat toimia eu-tukiaisautomaatteina ja toiminnan valvojina. Mitään innovatiivista ja uutta maatalouteen ei enää hallinnon tasolla liity.

Ympäristöministeriöllä sen sijaan näyttäisi olevan huomattavasti suurempi merkitys. Siellä vastataan viime kädessä kaavoitus- ja rakennusasioista. Ympäristöasiat ylipäätään ovat kasvava asia, jossa tarvitaan uusia innovaatioita ja uusia linjauksia. Miksi tämä ministeriö pitäisi lakkauttaa?

Kun äänessä on Fanttila ja Kepu, mieleen tulee, että ympäristöministeriöstä haluttaisiin jonkunnäköinen maataloustukiaisten jatke. Nyt kun hallinnonalat ovat erillään, raha ei virtaa suoraan maajusseille kuvitteellisten ympäristöhankkeiden rahoittamiseen. Kaavoitusasioissakaan ei nykyään tunnuta saavan rakennuslupaa jokaiselle megaostarille jossain keskellä ei-mitään, ja näissä asioissa ympäristöministeriö on ollut aktiivinen.

Onko yhdistämiselle juuri Fanttilan esittämällä tavalla olemassa joku järkevä peruste? Onko ympäristöministeriö jotenkin muuttunut turhaksi ja se kaipaa lakkauttamista? Näin ulkopuolisen silmissä enemmänkin tuntuu siltä, että maa- ja metsätalousministeriö on muuttumassa turhaksi.