Suhtautuminen alkoholin aiheuttamiin ongelmiin näyttää olevan joka maassa erilainen. Kaikissa maissa yritetään tehdä jotakin, ja missään ei saavuteta tuloksia.

Britanniassa ideoidaan tällä hetkellä alkoholille vähimmäishintaa supermarketissa. Tämä ehkä auttaa jotain, todennäköisesti ei. Pubit tietysti pitävät ehdotuksesta, sillä kaljan hinnan laskettua erinäköisten supertarjousten takia siten, että kaupasta saa nykyään 24 tölkkiä kahden pubipintin hinnalla, pubeja on kaatunut jonkunkin verran.

Suomessa tunnutaan keskustelevan jatkuvasti alkoholimainonnasta. Kuvitellaan, että nuoriso lopettaa juopottelun kunhan alkoholimainonta kielletään tai sitä muutetaan tylsemmäksi.

Tämä vaikuttaa hyvinkin kosmeettiselta puuhastelulta yhdestä hyvin perustavanlaatuisesta syystä.

Näiden lakien visioijilla lienee mielessään tupakka. Kun tupakan mainonta on kielletty, tupakan näkyvyyttä vähennetty ja kielletty tupakointia siellä täällä, tupakointi todellakin on vähentynyt. Nuorista suurempi osa ei enää polta tupakkaa, joten kun keinot toimivat tupakan kohdalla, niiden on toimittava alkoholinkin kohdalla.

PIeleen mennään kuitenkin juuri tässä. Tupakan suhteen näyttää käyvän niin, että nuorena tupakasta erossa pysyneet harvoin aloittavat tupakointia vanhempanakaan. Näin pienikin muutos 16-vuotiaiden käyttäytymisessä luo pohjaa hieman suuremmalle muutokselle tämän päivän 10-vuotiaiden joukossa sitten kun he ovat 16-vuotiaita. Tupakoinnin sosiaalinen arvo vähenee vuosi vuodelta ja todennäköisesti sukupolven jälkeen tupakointi on enää pääosin vanhojen äijien juttu.

Alkoholin kanssa ei kuitenkaan käy näin. Nuorisoa ei aja juomaan mainonta vaan hieman vanhempien nuorten esimerkki. Tätä esimerkin voimaa ei katkaise alkoholimainonnan kieltäminen, ja on vaikea kuvitella sitä jatkumoa, joka tekisi pontevasti lasiin 16- tai 17-vuotiaista sylkäisevistä täysraittiita pysyvästi heikentäen tätä esimerkin voimaa. Useimmat kuitenkin keksivät jossain vaiheessa, että kännissä pönöttäminen toisinaan on kivaa, ja toimivat näin hyvinä esimerkkeinä hieman nuoremmille, ja täysraittiiden määrä on pysynyt jokseenkin ennallaan.

Silloin kun minä olin nuori, juotiin keskikaljaa tai Dry vodkaa. Kaljaa saatavuuden ja keskiolutbaarien takia, ja dry vodkaa siksi, että hintalaatusuhde oli hyvä. Nykyisin nuoriso juonee vähän mitä sattuu, myös valiten sen mukaan, mikä on hyvää. Tämähän on ollut joidenkin alkoholivalistajien tavoite jo pitkään, että siirryttäisiin kaljasta viiniin ja väkevistä miedompiin juomiin sekä yleisemmin kulttuuriin, jossa prosentit eivät näyttele keskeistä roolia. Näin lienee tapahtunut, ja osasyy juuri tähän on alkoholimainonta.

Nuorison juoman alkoholin määrään voi vaikuttaa jossain määrin hinnalla. Mainonnalla ei tuntuisi olevan kuitenkaan kovin suurta yhteyttä juomisen määrään vaan ainoastaan juomisen laatuun.

Oppineiden aikaa voi käyttää tämän sortin puuhasteluun, mutta mitään suurensuurta vaikutusta sillä ei ole mihinkään. Oikeastaan melkein kaikkien paitsi huumekauppiaiden kannattaa toivoa, ettei alkoholin käytölle mitään suurta kulttuurillista tapahdukaan. Niin kauan kuin väki juo pussikaljaa puistossa, valtio saa verotulonsa. Jos väki ryhtyykin myssyttelemään ja ostamaan kukkaa Abdullahilta, valtio ei saa mitään, ja lisäksi jo häviämässä oleva tupakanpoltto saattaa löytää uudelleen tiensä nuorempiin ikäluokkiin.