Kun joka lehden etusivu on täynnä lamaa ja loppu on jotain potkupalloa, kai sitä täytyy asiasta taas sanansa sanoa.

Tämä kriisi on opettanut meille sen, ettei meillä ole mitään mittaria, jolla pystyttäisiin arvioimaan pankin selviytymistä kriisistä. Tämä on paha sekä asiakkaan että sijoittajan kannalta, koska se tekee pankeista aika arpalippuja eikä ole mahdollista valita hyvää yhtiötä ja sijoittaa siihen ja jättää huonoja muille.

Kaikki islantilaisetkin pankit vakuuttivat vakavaraisuuttaan vielä kuukausi sitten, mutta nyt niistä on pystyssä yksi eikä sekään kauaa jos ennustaa saa ja miksipä ei saisi. Vakavaraisuus oli kyllä kunnossa varmaankin silloin, mutta tuo tieto ei auta meitä mitenkään eikä kerro meille mitään.

Yksinkertaistettuna pankkitoiminta on jokseenkin sellaista, että jos pankille on lainattu miljardi, se voi lainata 900 miljoonaa siitä ulos ja näin pankin vakavaraisuus on sitten jotain 10-12% luokkaa. Ajatus on se, että tuo vakavaraisuus riittää aivan mainiosti rahaliikkeiden hoitamiseen. Mutta jos käynnistyy ns. talletuspako, vaikkapa 15 tai 20% vakavaraisuutta näyttävä pankki on ongelmissa. Raha on lainattu ulos asiakkaille vaikkapa 30 vuoden asuntolainoiksi, joten vaikka lainakanta olisi terve ja luottotappioita ei tulisi, ei pankki silti pystyisi maksamaan kuin kassassa olevan rahan verran rahojaan nostaville tallettajille.

Eli siis käytännössä pankkiin sijoittaminen on täydellinen arpalippu, ja täysin tervekin pankki kaatuu jos luottamus siihen tai pankkeihin yleisesti on menossa. Sopulilauman luottamusta taas ei voi mitata mitenkään eikä siitä voida saada mitään järkevää tietoa sijoituspäätösten tueksi. Jos taas pankeilla on vaikeuksia saada osakkeiaan kaupaksi, se pitää käytännössä pankkien mahdollisuudet paikata taseitaan muuten kuin veronmaksajien kukkaroista sangen olemattomina.

Mutta keksiikö joku, miten asiaa voisi korjata?