Joskus käy matkustaessa hyväkin tuuri.

Juutuin siis Tuvaluun oletuksen mukaan epämääräiseksi ajaksi, sillä lennot olivat tiistaina ja torstaina, ja paluulentoni torstaina peruutettiin juuri ennen kuin sen olisi pitänyt laskeutua, tsunamihälytyksen takia, ja lentokone lähetettiin takaisin Suvaan Fidzille. Seuraavasta lennosta ei ollut mitään takeita. Tiistaina aivan varmasti, ehkä sunnuntaina ehkä aikaisemmin.

Minun tarkoitukseni oli lentää torstai-iltana Suvaan ja sieltä perjantaina aamutuimaan Tongalle. Perjantaina olin kuitenkin vielä tukevasti Tuvalussa ihmettelemässä, koska täältä oikein pääsee pois. Kaikennäköisiä huhuja kuului, mutta "aivan varmasti tänään on lento" -tyyppisiä huhuja ei Tuvalussa kannata ottaa kovin vakavasti, koska "tänään" voi tarkoittaa aivan mitä hyvänsä.

Yllätyin positiivisesti kun istuin hotellin baarissa ja kuulin paloauton sireenin soivan. Brankkari ajaa kiitoradan viereen ennen kuin lentokone laskeutuu ja soittaa sireeniä merkiksi kiitoradalla jalkapalloa pelaaville pikkupojille, että pelin voisi siirtää muualle, ja lähitalojen rouville, että kiitoradalla kuivuvat pyykit kannattaa hakea pois esimerkiksi juuri nyt.

Rynnistimme joukolla hotellista lentokentälle, ja sinne laskeutui asianmukaisesti sen saman lentoyhtiön kone, jolla olisi pitänyt päästä pois jo torstaina. Epäilen vahvasti, että hotellilla tapaamani Bernadette-rouva hieman masinoi asioita, koska oli itsekin jumissa siellä ja hän oli lupautunut tuttunsa häihin seremoniamestariksi lauantaiksi ja sunnuntaina piti lentää Samoalle valmistelemaan jotain konferenssia.

Bernadette oli aivan mahtava rouvashenkilö. Ehkä 55-vuotias, Fidziltä. Oli mukana aivan kaikessa ja tuntui tuntevan kaikki ja kaikki tuntevan hänet. Hän oli ollut ministerinä muutaman kerran, suurlähettiläänä jossakin, maan ensimmäinen naispuolinen radioääni ja monta muuta "ensimmäinen nainen Fidzillä tässä hommassa"-tyyppistä eminenssiä. Nyt hän oli matkassa 2010 maailmannäyttelyn Tyynenmeren saarten paviljonkiprojektin pomona, ja sivutoimisesti nyt ja yleensäkin käytti ja käyttää aikaansa positiiviseen naisasiatyöhön ja käy potkimassa alueen saarten naisia perseelle ja kertomassa, että te kyllä pääsette elämässänne vaikka mihin jos vain haluatte, mutta pitää itse tehdä jotakin kuten hänkin oli tehnyt. Bernadette oli täynnä hyvää tuulta, hyviä juttuja, positiivista asennetta mutta myös jämäkkyyttä ja sanan säilää, minkä sai huomata joku uusiseelantilainen, elämäänsä kyllästynyt konsulentti, joka tuli ruokapöytäämme rehvakkaasti kertomaan juttuja siitä, kuinka nämä mutakuonot täällä takapajulassa eivät osaa mitään, mutta lähti pian pois aika hiljaisena.

Bernadette oli myös kyseisen lentoyhtiön hallituksen jäsen, ja minulla on sellainen tuntuma, että tuota bonuslentokonetta ei lähetetty minun takiani vaan hänen. Juttelin kiitoradalla koneen saksalaisen kapteenin kanssa, ja hän sanoi, että pääkonttorista tuli aamulla käsky lentää tänne eikä sinne mihin piti.

Pääsin siis kuin pääsinkin Suvaan. Ongelma oli vain siinä, että perjantaipäivän ainoa lento Tongaan olisi ollut yhdeksältä aamulla, ja minä olin siellä joskus puoli neljän maissa iltapäivällä. Tiesin, että lauantaina olisi vielä yksi lento Nadista, toiselta puolelta saarta, mutta sunnuntaina ei lentäisi kukaan. Hyökkäsin Pacific Sunin tiskille lippuineni ja kerroin, etten ehtinyt tälle lennolle, ja että voisitteko mitenkään tuupata minua johonkin Nadiin menevään lentokoneeseen ja sitten lauantaina Tongalle.

Sanoivat, että kyllä sekin käy, mutta tuosta oikeastaan lähtee lento Tongalle juuri nyt. Sen olisi pitänyt lähteä yhdeksältä aamulla, mutta joku pääkonttorissa oli käskenyt peruuttaa lennon ja lentää Tuvaluun sen sijaan. Lähtö on kyllä jo suljettu, mutta tuolla seisoskelee koneen kapteeni, joten käy kysymässä häneltä suostuuko vielä ottamaan mukaan.

Lentokone oli tietysti sama, kapteenikin oli sama saksalainen, ja sanoi että mukaan vain. Vanha paikkani 7C oli vapaa, joten moikkasin tuttuja lentoemoja ja istuin siihen. Näin pääsin Tongalle noin yhdeksän tuntia myöhemmin kuin piti, vaikka oikeastaan ilmassa oli sellaisiakin merkkejä, että olisin tullut sinne puoli viikkoa myöhässä kun su-ma ei lentoja ollut.