Hesarin vieraskynäpalstalla joku Kaupan liiton suurvisiiri kertoo meille puhdasoppisia valheita ja osatotuuksia tässä pläjäyksessä:

Katsotaanpa mitä meille oikein syötetään:
Arvonlisäverotus on monen asiantuntijan ykköskeino silloin kun laaditaan verotuksen kiristyslistoja. Taustalla on ajatus, että palvelut ja tavarat myydään ja ostetaan oman maan rajojen sisällä. Analyyseissä ei oteta huomioon kuluttajien liikkuvuutta eikä sitä, että ostoksia tehdään nykyisin jo omalta kotisohvalta: kuluttaja on asioinut internetissä jo pitkään.

Suomessa yli puolet kuluttajista on vuoden aikana ostanut vähittäiskaupan tavaroita ulkomailta – monet verkon kautta. Sama ilmiö nähdään muissakin kireän kulutusverotuksen maissa. Suomessa verkkokauppa on kasvanut 155 prosenttia kymmenessä vuodessa.

Mitä tässä oikein meille kerrotaan? Siinähän sanotaan suoraan, että kotimainen kauppa on kilpailukyvytöntä kun yksittäiskappaleiden kuljettaminen kuriirilla kotiovelle tulee silti halvemmaksi kuin suuren erän kuljettaminen kauppiaan varastoon. Tai ainakin kyseessä on mukavampi ja varsinkin autoilua inhoavalle helpompi tapa ostaa. Jotain vikaa on oltava siinäkin, että tavara kulkee Ranskasta Ypäjälle halvemmalla kuin Helsingistä tai Tampereelta.

Esimerkiksi 1 990 euron kuukausieläkkeestä tänä vuonna maksettavista veroista vain viisi prosenttia on valtion tuloveroa eli veroa, johon on perinteisesti vaikutettu työn verotusta keventämällä. Ellei eläkkeiden verotukseen tehdä erillisiä kevennyksiä, eläkkeiden ostovoiman kasvu jää uusien eläkeläisten saamien suurempien keskieläkkeiden, indeksikorotusten ja kulutusverotuksen varaan.

Kaupan työllisyys tukeutuu kuitenkin sekä palkansaajien että eläkkeensaajien ostovoimaan. Tulonsiirtojen ostovoima voi olla elinehto varsinkin pienille kaupoille, joilla on enintään neljä kokopäiväistä työntekijää (kauppias ja kauppiaan puoliso mukaan lukien). Tällaisia on 84 prosenttia Suomen kaikista kaupoista. Pienet kaupat työllistävät 18 prosenttia alan työvoimasta. Arvonlisäveron korotus voi autioittaa monta kyläkauppaa.

Tästä saa sellaisen käsityksen, että arvonlisäverojen alentaminen parantaisi kyläkauppojen kilpailukykyä, koska eläkeläisillä on varaa ostaa enemmän. Pötypuhetta, sillä tutkitusti Suomessa arvonlisäverojen alennukset eivät ole siirtyneet hintoihin vaan ne päätyvät kaupustelijoiden taskuun.

Kyläkauppojen kohtalon ja arvonlisäveron kohtalonyhteys on vieläkin vaikeammin käsitettävä asia. Kyläkauppa myy ruokaa, keskiolutta ja tupakkaa, ja näitä ei tilata ulkomaisista nettikaupoista. Kyläkaupan kilpailija on 42 kilsan päässä oleva marketti, jossa maksetaan täysin samoja arvonlisäveroja kuin kyläkaupassakin. Kyläkaupan kilpailukyvyttömyys johtuu ennen kaikkea alkoholimyynnin puutteesta, sillä kun kossupullon saadakseen pitää kuitenkin ajaa ostariin, sieltä voidaan ostaa ruoka samalla vaivalla.

Erityisesti tässä pistää silmään se, kuinka kaupustelusektori haluaa kohdella asiakkaita kuin paavi uskovaisia. Se, että raha annetaan tuloveron alennuksina kuluttajille ja kuluttaja äänestää lompakollaan, näin ei kuuluisi tehdä vaan arvonlisäveroa alentamalla raha pitäisi antaa suoraan kaupustelijoille, jotka eivät laske hintojaan kuitenkaan. Markkinataloutta edustava kauppasektori ei siis katso kykenevänsä pärjäämään avoimessa kilpailussa kuluttajan rahoista, joten kuluttajalle ei pidä antaa rahaa vaan kauppiaalle niin ongelma poistuu. Jos ihmiset eivät suostu ostamaan suomilisähinnoiteltuja tuotteita, kauppa tarvitsee Suomessa rakennemuutoksen, ulkomaista kilpailua ja nykyisten luuserien poistamisen markkinoilta. Ei protektionismiä.

Arvonlisäverotuksen kiristämistä kannattavat asiantuntijat vetoavat siihen, ettei arvonlisävero tasaverona vaikuta kuluttajien käyttäytymiseen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kireä arvonlisäverotus nimenomaan ohjaa kuluttajia ulkomaille.

Kauppiaan taas ei kannata suunnata verkkokauppaa Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä hänen eurooppalaisella kollegallaan on kilpailuvalttina kevyempi arvonlisäverotus. Myös työhön suhteutettujen verojen osuus työn hinnasta on muualla Euroopassa usein pienempi kuin meillä.

Sen jälkeen siirrytään valheiden pariin. EU:ssa kaupan on aivan kusinarikkabisnestä lukuunottamatta maksettava arvonlisävero asiakkaan maan eikä kaupan maan mukaan. Suurin osa suomalaisten nettiostoksista tehdään suurissa brändeissä kuten vaikkapa Amazonissa. Näissä maksetaan suomalainen arvonlisävero eikä saksalaista. Ja vastaavasti suomalainen nettikauppa voisi periä toimituksista Britanniaan 15% arvonlisäveron eikä Suomen 22% veroa.

Näin ollen arvonlisävero ei ole se syy, joka ajaa suomalaisen kuluttajan ulkomaisen nettikaupan asiakkaaksi. Ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Syy on hinnassa ja valikoimissa, ja kotimainen kauppa syyttää aivan turhaan verotusta jos ei kykene toimittamaan kuluttajalle hänen haluamaansa tuotetta kilpailukykyiseen hintaan. Minä olisin halunnut kysyä tuolta laukkuryssäliiton pikkupomolta, miten on mahdollista, että Suomessa yksi suosituimmista verkkokaupoista oli ainakin ennen ruotsalainen cd-levyjä myyvä kauppa; Ruotsissahan ALV on Suomea korkeampi.

Suomalainen verkkokauppa taas on lapsenkengissä pitkälti Luottokunnan sekä kotimaisen kaupan munattomuuden ja toistaitoisuuden takia. Luottokunta jarrutti bisnestä 90-luvulla kun ei hyväksynyt muita kuin jotain kuolleena syntyneitä SETejä tai Verified by visa-lisämaksuhuijauksia verkkokaupan maksutavoiksi. Kun näitä ei käyttänyt kukaan, ei ollut järkevää tapaa maksaa, joten suomalainen verkkokauppa joutui rajoittumaan kotimaisiin pankkisiirtoasiakkaisiin.

Tämä olisi kuitenkin aivan varmasti muuttunut jos kaupat olisivat olleet pontevasti muutosta vaatimassa sen sijaan, että joku Luottokunnan tietoturvapienvisiiri on se häntä, joka koiraa heiluttaa. Mutta ei Suomessa ollut mitään verkkokauppainnostusta myyjäpuolella eikä ole vieläkään, mikä kertoo asenneongelmasta eikä verotuksen ongelmasta. Jos taas työhön suhteutettujen verojen osuus työn hinnasta on muualla pienempi, tämä on nimenomaan tuloverotuksen ongelma eikä arvonlisäverotuksen.

Suomalainen kauppa on pääsääntöisesti aika surkeassa tilassa. Uutta tekniikkaa on vastustettu ja nähty se lähinnä vitsauksena. Suomilisä hinnoissa selitetään kylmällä ilmastolla ja pitkillä etäisyyksillä eikä peiliin katsomalla. Ja suomalaisen äänestäminen lompakolla selitetään verotuksen viaksi eikä kauppojen. Jos kauppa ei Suomessa käy mutta mitä hyvänsä kannattaa toimittaa Suomeen yksittäiskappaleina toiselta puolelta palloa, ei tarvitse olla kaksinen talousnero oivaltaakseen, ettei vika voi mitenkään olla siinä, onko arvonlisävero 17%, 22% vai 25%. Suomilisä telkkarin tai kameran hinnassa on enemmänkin 30% kuin 5% ja verotus ei tätä selitä.

Mutta kaupustelijoiden tietysti kannattaa yrittää kääntää huomio pois itsestään. Jos ne saavat kulutusveroja laskettua, ne voivat kääriä tuon rahan taskuunsa kuten ne tekevät elintarvikkeiden ALV-alennuksen kanssa. Hintoja on hilattu ylöspäin puoli vuotta maailmanmarkkinahintojen ja energian hinnan laskusta huolimatta, ja näytösluontoisesti voidaan “siirtää” alv-alennus suoraan hintoihin ottamatta kuitenkaan huomioon sitä, että lähtötaso oli alun alkaen väärä.