Iltalypsyhallitus
17/05/11 13:35
Puheissa on mietitty, millä nimellä Suomen tulevaa hallitusta kutsutaan. Tehtävä helpottui hieman kun persut jäivät pois.
Oleellista on kuitenkin se, että kyseessä tulee olemaan kaikkien iltalypsyhallitusten isä ja äiti, jollainen ei sovi Suomen talousahdinkoon ensinkään. Koalitioon tulevista puolueista ainoastaan Kokoomus puhui vaalien alla tarkasta taloudenpidosta, muut halusivat lisää rahaa sinne tänne.
Ja Kokoomuskin on syytämässä rahaa Portugaliin ilmeisesti oivaltaen, että Suomi tarvitsee apua lähiaikoina itsekin.
Yleensä on tapana olla moittimatta hallitusta ennen kuin sellainen on perustettu, mutta tässä kohtaa voin katsoa kristallipallostani asioita ja kertoa ne jo etukäteen.
Kun koalition jokainen pikkupuolue on käytännössä vaa’ankieliasemassa, on täysin selvää, ettei valtion menojen leikkaaminen neljänneksellä tule kysymykseenkään, vaikka juuri se pitäisi tehdä. Suomeen pitäisi löytää runsaasti uusia työnantajia ja pakottaa työttömät ottamaan vastaan mitä hyvänsä työtä, muttei vasemmistovetoisessa hallituksessa tällaiseen ole eväitä. Työnantaja on iljetys ja työttömien pakottaminen mihinkään on väärin. Vihreät löivät jo tiskiin jotain menoautomaatteja kynnyskysymyksiksi. Kristittyjen iltalypsyä ei ole vielä kuultu, mutta se lienee samansuuntainen Vihreiden kanssa.
Tuloksena vaikuttaisi olevan hallitus, joka ei kykene tekemään sitä ainoaa asiaa, joka Suomessa pitäisi tehdä, eli ajaa alas julkista sektoria tukiaisineen niin paljon, että tulot ja menot ovat edes suunnilleen tasapainossa. Sen sijaan hallitus tullee keskittymään periaatekysymysten nysväämiseen ja kutsuu jotakin tulevaisuuden homopykälää suureksi riemuvoitoksi kääntääkseen katseet pois siitä, ettei hallitus tee työtään.
Kunhan oliivipuuvyöhyke on potkaistu pois eurosta, seuraavana lähtijänä on Suomi heti kun huomataan, että julkiset finanssit ovat katastrofaalisessa tilassa ja työn tuottavuus laahaa pitkällä Saksan perässä. Kun euroalue alkaa nostaa korkoja Saksan talouden porskuttamisen hillitsemiseksi, velkaantuva Suomi on ongelmissa, joiden suuruutta ei tällä hetkellä osata kuvitellakaan. Kun inflaatio laukkaa, on turhaa edes odottaa palkkamalttia ja kilpailukyvyn asteittaista korjautumista.
Suomella on marginaalisena reunamaana muutenkin vaikeaa houkutella investointeja ja sitä kautta työtä. Nousevat verot ja palkat eivät tilannetta paranna.
Suomalaiset kertoivat vaaleissa selvästi, ettei heitä kiinnosta edes etäisesti talouden tasapainottaminen eivätkä he halua täydellisesti kyykkyyn, missä heidän kuuluisi olla. Kaikki kansanryhmät elävät yli varojensa ja kyykkyyn on pistettävä niin köyhät, keskiluokka kuin rikkaatkin. Köyhiltä otetaan palvelut ja tuet, keskiluokalta otetaan rahat ja rikkaita kehotetaan muuttamaan muualle rahoineen. Kun kerran suomalaiset eivät välttämättömyyteen taivu vapaaehtoisesti, tarvitaan ulkoista holhousta, jota löytyy valuuttarahaston suunnalta.
Jos talouskasvu ei lähde maailmassa tästä kiitolaukalle, tuleva hallitus muistetaan nimensä sijaan siitä, että se ajoi Suomen selvitystilaan.
Oleellista on kuitenkin se, että kyseessä tulee olemaan kaikkien iltalypsyhallitusten isä ja äiti, jollainen ei sovi Suomen talousahdinkoon ensinkään. Koalitioon tulevista puolueista ainoastaan Kokoomus puhui vaalien alla tarkasta taloudenpidosta, muut halusivat lisää rahaa sinne tänne.
Yleensä on tapana olla moittimatta hallitusta ennen kuin sellainen on perustettu, mutta tässä kohtaa voin katsoa kristallipallostani asioita ja kertoa ne jo etukäteen.
Kun koalition jokainen pikkupuolue on käytännössä vaa’ankieliasemassa, on täysin selvää, ettei valtion menojen leikkaaminen neljänneksellä tule kysymykseenkään, vaikka juuri se pitäisi tehdä. Suomeen pitäisi löytää runsaasti uusia työnantajia ja pakottaa työttömät ottamaan vastaan mitä hyvänsä työtä, muttei vasemmistovetoisessa hallituksessa tällaiseen ole eväitä. Työnantaja on iljetys ja työttömien pakottaminen mihinkään on väärin. Vihreät löivät jo tiskiin jotain menoautomaatteja kynnyskysymyksiksi. Kristittyjen iltalypsyä ei ole vielä kuultu, mutta se lienee samansuuntainen Vihreiden kanssa.
Tuloksena vaikuttaisi olevan hallitus, joka ei kykene tekemään sitä ainoaa asiaa, joka Suomessa pitäisi tehdä, eli ajaa alas julkista sektoria tukiaisineen niin paljon, että tulot ja menot ovat edes suunnilleen tasapainossa. Sen sijaan hallitus tullee keskittymään periaatekysymysten nysväämiseen ja kutsuu jotakin tulevaisuuden homopykälää suureksi riemuvoitoksi kääntääkseen katseet pois siitä, ettei hallitus tee työtään.
Kunhan oliivipuuvyöhyke on potkaistu pois eurosta, seuraavana lähtijänä on Suomi heti kun huomataan, että julkiset finanssit ovat katastrofaalisessa tilassa ja työn tuottavuus laahaa pitkällä Saksan perässä. Kun euroalue alkaa nostaa korkoja Saksan talouden porskuttamisen hillitsemiseksi, velkaantuva Suomi on ongelmissa, joiden suuruutta ei tällä hetkellä osata kuvitellakaan. Kun inflaatio laukkaa, on turhaa edes odottaa palkkamalttia ja kilpailukyvyn asteittaista korjautumista.
Suomella on marginaalisena reunamaana muutenkin vaikeaa houkutella investointeja ja sitä kautta työtä. Nousevat verot ja palkat eivät tilannetta paranna.
Suomalaiset kertoivat vaaleissa selvästi, ettei heitä kiinnosta edes etäisesti talouden tasapainottaminen eivätkä he halua täydellisesti kyykkyyn, missä heidän kuuluisi olla. Kaikki kansanryhmät elävät yli varojensa ja kyykkyyn on pistettävä niin köyhät, keskiluokka kuin rikkaatkin. Köyhiltä otetaan palvelut ja tuet, keskiluokalta otetaan rahat ja rikkaita kehotetaan muuttamaan muualle rahoineen. Kun kerran suomalaiset eivät välttämättömyyteen taivu vapaaehtoisesti, tarvitaan ulkoista holhousta, jota löytyy valuuttarahaston suunnalta.
Jos talouskasvu ei lähde maailmassa tästä kiitolaukalle, tuleva hallitus muistetaan nimensä sijaan siitä, että se ajoi Suomen selvitystilaan.
blog comments powered by Disqus