Kepun Hyssälä kiukuttelee, että se on niin väärin kun suomalaisissa kouluissa on ulkomaisia opiskelijoita, ja vastaavasti kaikki suomalaiset eivät saa koulutuspaikkaa.

Tämä vaikuttaa järjettömältä. Ulkomaiset opiskelijat yliopistoissa eivät vie paikkaa siltä syrjäytymiskynnyksellä olevalta jengiltä, jolla ei ole lahjojensa puolesta mitään asiaa yliopistoihin. Tietysti asiat pitää laittaa mittasuhteisiin eikä lukukausimaksujen penääminen ulkomaalaisilta ole kohtuuton vaatimus, sillä valtaosa ulkomaisista opiskelijoista ei kuitenkaan jää Suomen työmarkkinoille. Osittain siksi etteivät halua kun USA:sta saa parempaa liksaa, osittain siksi, että haluavat lähteä takaisin kotiin, osittain siksi, että Suomessa ei edelleenkään ole hirveästi korkeasti koulutettujen, suomea osaamattomien työpaikkoja.

Ammatillisella tasolla taas koulutus on jokseenkin parasta kehitysapua, mitä voimme antaa. Jälleen kohtuudella, mutta ei ulkomaalaisten opiskelijoiden olemassaolo suomalaisissa kouluissa ole taaskaan pois siltä suomalaiselta tyhjäntoimittajien jengiltä, joka ei hae kouluihin vaikka paikkoja on tyhjillään kuinka.

Yliopistoissa väitetään, että kansainvälisyys on hyvä asia. Tähän en osaa sanoa oikeastaan mitään, mutta jos yliopistolaitos itsessään ei ole moksiskaan ulkomaisista opiskelijoista, minä tai kukaan muukaan tuskin voivat asiaa kritisoida. Ja katsoo asiaa miten päin vain, kyse ei hirveästi ole suomalaiselta opiskelijalta pois olevasta asiasta muuten kuin rahamielessä jos ulkomaalaisten opiskelijoiden opinnot ja kenties jopa opintotuki kustannetaan verovaroista.

Jotain sen sijaan pitää tehdä opintojen käyttämiseen savuverhona maahanpääsyn järjestämiseksi. Juuri tällä viikolla saimme lukea paristasadasta nigerialaisesta, joista merkittävällä osalla oli tarjolla väärennettyjä papereita. Tällaisessa “kukaan ei hakenut kouluumme joten täytetään mesta väärennettyjä todistuksia heiluttavilla nigerialaisilla, joista valtaosa katoaa ennen kuin opinnot ehtivät alkaakaan” -rekrytoinnissa ei ole enää mitään järkeä. Jos kukaan ei hae kouluun, on syytä miettiä, tarvitaanko koko koulua tai joitain linjoja siellä ollenkaan ja voisiko rahan käyttää järkevämmin toisessa paikassa. Tietysti näissä tapauksissa voidaan tarjota koulutusta myös kehitysapuna, mutta tulokkaat pitäisi sitten valikoida siten, että he myös opiskelevat ja valmistuttuaan ehkä jopa palaavat kotimaansa talouden hyödyksi eikä niin, että väki katoaa ensimmäisenä koulupäivänä pimeille työmarkkinoille Suomessa tai Keski-Euroopassa.