Työttömyyskassat ovat kuulemma juuttuneet ruuhkaan.

Koko ansiosidonnainen työttömyysturva, sen kesto, laajuus, karenssi jne. kaipaisi täysremonttia, mutta sivuutetaan nyt tämä puoli. Se, että ansiosidonnaista pitää odottaa kuukausia, on tilanteena kestämätön. Työttömyyskassat nääntyvät hakemuskäsittelyn alle, sillä joillain aloilla työttömiä ja lomautettuja on tullut tuhansia lyhyessä ajassa.

Jos kassat eivät kykene tarjoamaan palvelua rivakasti (=karenssiajan puitteissa), pitää miettiä, onko nykyinen sinne tänne sirpaloitunut kassakäytäntö käytännöllinen ja tätä päivää. Ammattiliitot vartioivat omia kassojaan huolellisesti, koska työttömyyskassa ja uskomus siitä, että liiton jäsenyys on edellytys ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle, tekee niistä liittojen jäsenhankinatakanavan. Jos nämä kassat eivät kuitenkaan pysty toimimaan kohtuullisessa ajassa, pitää miettiä toisenlaisia ratkaisuja.

Kun kassan rahoitus tulee pääosin valtiolta ja työnantajilta, voisiko kassat keskittää valtiolle esimerkiksi Kelan yhteyteen? Nythän tilanne on se, että rakennusalan kassassa on hirveä jono ja jonkun toisen alan kassan väki pelaa sudokua, koska alalla vallitsee täystyöllisyys. Osa kassojen henkilökunnasta tekee pitkää päivää ja osa ei tee mitään, mikä tuntuu resurssien haaskaukselta.

Toinen mietittäväksi heitettävä asia on se, miksi hakemuksia pitää ylipäätään “käsitellä” manuaalisesti? Voisiko järjestelmää uudistaa niin, että se toimisi olemassa olevien henkilörekisterien varassa? Kun ansiosidonnaisen rahoituksesta vain pieni osa tulee työntekijältä jäsenmaksuna, voisiko tuon rahan siirtää valtion ja työnantajan osuuteen ja todeta, että kaikilla on tämä vakuutus eikä ainoastaan joidenkin maagisten kassojen jäsenillä? Entä voisiko ansiosidonnaisen suuruuden määräämisessä hyödyntää edellisvuoden verotietoja ja korjata anomuksesta vain ne tapaukset, joissa viime kuukausina on tapahtunut jotain merkittävää ansioiden nousua?

Paperimuotoisten hakemusten käsittely ja palkkakuittien syynääminen tuntuvat Herran vuonna 2009 jokseenkin turhalta ja vähän tuottavalta puuhastelulta. Onko mitään käytännöllistä syytä, joka estäisi koko ansiosidonnaisen päivärahan myöntämisen ja määrittämisen automatisoimisen? Periaatteellisia syitä on tietysti paljon ja joitain säädöksiä pitäisi muuttaa, mutta pystyisimmekö tekemään automaattisen järjestelmän, joka takaisi nykytasoisen ansiosidonnaisen tai kenties hieman korkeamman, jos säästyneet byrokratiakulut lisättäisiin päivärahoihin?

Asia pitäisi kuitenkin ratkaista jotenkin, sillä työttömyyden osuessa kohdalle murheita on muutenkin sen lisäksi, että pitää odotella kuukausitolkulla vakuutusturvaa, johon on täysin oikeutettu ilman mitään epäilyksen sijaa.