Kaikennäköiset auguurit ovat nousseet luolistaan ennustamaan talouden nousua milloin missäkin kuussa. Tänään on kuultu, että nousu (USA:ssa) alkaa lokakuussa, paitsi että joku toinen ilmoitti sen alkavan kesäkuussa ja kolmas vuonna 2011. Minä ennustan, että lopulta yksi “ennustaja” osuu oikeaan, sillä näitä povaajia ja käärmeöljykauppiaita on niin monta, että jokaista tulevaisuuden hetkeä ehtii joku ennustamaan. Väkisinkin joku osuu siis oikeaan, muttei tästä pidä päätellä, että hänellä olisi muita enemmän lahjoja.

USA:ssa talouskasvu voi aivan hyvin käynnistyä lähiaikoina, koska ne pelaavat eräällä tavalla pehmeällä valuutalla. Valuuttakurssi ei vaikuta suuresti mihinkään, joten se voi olla heikko tai vahva ja sikafarmari Ohiosta elää kuten ennenkin. Ne siis voivat painaa rahaa ja pakottaa lainausbisneksen käyntiin. Euroopassa taas valuutta on eri lailla käyttäytyvä ja setelipaino ei auttaisi suuria, varsinkaan kun EU:ssa olisi täysin mahdotonta sopia, miten lisättävä raha allokoitaisiin markkinoille.

Talouskasvu tarvitsee käynnistyäkseen kaksi asiaa: toimivan rahoitusjärjestelmän ja luottavaisen kuluttajakunnan. Kumpaakaan ei ole juuri nyt näköpiirissä.

Rahoitusjärjestelmä on rikki kuten kirjoitettu on, ja se hajoaa lisää tuota pikaa kun Itä-Eurooppa julistautuu konkurssiin ja/tai devalvoi. Latvia kertoi tänään, että kassanpohja pilkottaa kesäkuussa, joten nähdäkseni maalla ei ole mitään muuta keinoa kuin jättää ulkomaanvelat hoitamatta jo ennen kesäkuuta. Sinne voidaan pumpata rahaa, muttei se auta mitään, koska sinne pumpattava raha päätyy vain kädestä suuhun elämiseen eikä uuden luomiseen. Kannettu vesi ei ole ennenkään pysynyt kaivossa. Uutta olisi pitänyt luoda niillä sinne lainatuilla sadoilla miljardeilla viimeisten 15 vuoden aikana, mutta ne päätettiin käyttää kiinteistökuplaan, naistenvaatteisiin ja autoihin. Ja nyt velat pitäisi maksaakin.

Loppujen lopuksi on aivan sama, mikä Itä-Euroopan maista romahtaa ensimmäisenä, sillä muut käyttävät tilaisuutta hyväkseen.

Kaikkialla Itä-Euroopassa on velkaongelma. Kuluttajat ovat ylivelkaantuneet kaikkialla, valtiot melkein kaikkialla. Olemme toisaalta nähneet lännessä, kuinka nykyään aivan jokainen ala on mankumassa miljarditukiaisia. Valtiollisten tukiaisten varaan heittäytyminen olisi vielä vuosi sitten ollut nöyryyttävä ja osakekurssin romauttava teko, mutta nyt siitä onkin tullut otollinen tilaisuus kun temppuun liittyvä paha karma on poissa. Kaikki yrittävät lypsää tukiaisia. Ei siksi, että niitä välttämättä tarvittaisiin. Vaan siksi, että ilmainen raha kelpaa kyllä kaikille. Hiukan sama kuvio toteutuu Suomessa irtisanomisten yhteydessä: nyt kaikki irtisanovat vaikkei olisi niin tarviskaan, koska nyt siitä ei saa huonoa karmaa kun kaikki tekevät niin.

Kun ylivelkaantuminen on tosiasia, kaikki tulevat käyttämään tilanteen hyväkseen. Kun yksi Itä-Euroopan maista julistaa itsensä maksukyvyttömäksi, muut tekevät niin lyhyen ajan sisällä. Ei siksi, että ne eivät veloistaan seviäisi vaan siksi, että jos ne jättävät nyt itselleen valtavat velkataakat jälkipolville, muut pärjäävät tulevaisuudessa paremmin kun BKT:stä kymmenystä ei mene vuosittain velanhoitoon. Kaikkien on pakko tulla mukaan, ja se voidaan tehdä ilman suurempaa huonoa karmaa kun samassa veneessä on 15 tai 20 maata.

Näin ollen on aivan sama, onko rahaa lainattu Latviaan, Viroon, Unkariin, Ukrainaan vai Serbiaan. Kaikki tulevat neuvottelemaan velkansa uusiksi kun pää vain saadaan auki, ja se tarkoittaa Latinalaisen Amerikan esimerkkien valossa sitä, että lainaajat voivat olla iloisia jos saavat neuvoteltua lainansa edes viidesosaan niiden nykyarvosta.

Tämä tulee osumaan Eurooppaan. Ei USA ole samalla tapaa lainannut rahaa Euroopan pikkumaille. Euroopassa siis rahoitusjärjestelmä hajoaa vielä syvemmin kuin mitä se nyt on rikki. Seuraavaksi rupeaa kaatumaan vakuutusyhtiöitä. Sen jälkeen maksukyvyttömyys kolkuttelee ainakin Itävaltaa. Ruotsi on helisemässä. Kreikka konkurssissa. Italia, Belgia ja Hollanti hätää kärsimässä. Espanja ja Irlanti taapertavat jo nyt. Saksan talouteen isketään iso lovi. Sveitsi velkaantuu korviaan myöten.

Tässä käy helposti niin, että ylivelkaantuneet ja tuota pikaa ylivelkaantuneet Länsi-Euroopan maatkin ryhtyvät neuvottelemaan velkojaan uusiksi. Itävalta, Kreikka ja Italia ovat niitä, jotka kenties avaavat pään. Perässä seuraavat helposti Espanja ja Belgia. Taaskaan ei siksi, että olisi aivan pakko. Vaan siksi, että nyt on kerran elämässä -tilaisuus mahdollisuus hankkiutua veloista kunniakkaasti eroon maksamatta juuri mitään. Velkansa nollaavat maat tulevat saamaan kilpailuedun ja kaikki tietävät tämän.

Siinä, että kaikki pyyhkivät pois keskinäisiä saataviaan ei olisi mitään maailmantaloutta suuresti rikkovaa elementtiä, mutta ongelmalliseksi asian tekee se, että pois pyyhittävä raha on 80-prosenttisesti eläkerahaa. Ei se ole palkansaajan rahaa, koska palkansaajilla ei ole rahaa vaan asuntovelkaa.

Eurooppa eläköityy Suomen johdolla sangen rivakasti. Jos haluamme Eurooppaan luottavaisia kuluttajia, tämä ei ole kovinkaan hyvä skenaario. Sillä huonoimmassa tapauksessa lapset joutuvat elättämään vanhempansa kun eläkeraha katosi valtioiden luotettavina pidettyihin velkapapereihin. Eläkeläiset joutuvat tulemaan toimeen selvästi nykyistä vähemmällä, ja palkansaajilta joudutaan keräämään enemmän tai he joutuvat maksamaan vapaaehtoisesti vanhemmilleen.

Eipä käynnisty tällaisessa maailmassa kulutusjuhla eikä luottamus palaa kovin nopeasti.

Tämäkin on vain ennustus. Ja oikeastaan toivon, ettei se osu oikeaan. Osuu tai ei, oma talous on syytä pitää kunnossa, kuten myös on syytä pitää huolta omasta arvosta työmarkkinoilla. Ei tämä lama jokaista koske millään tavoin.