Tänään paljastui, että SDP on saanut hieman yli miljoonan ay-liikkeeltä kahtena vaaleja edeltävänä vuonna.

Kun juputetaan siitä, että on väärin kun valtionyhtiöt voitelevat poliitikkoja, tekee mieli sanoa, että on aivan yhtä väärin, kun verovähennyskelpoisten jäsenmaksujen kerääjät ensin hommaavat verorälssin ja sen jälkeen rupeavat maksamaan suojelurahoja poliitikoille. Ja kumpikaan näistä ei ole kovin väärin, kunhan homma on avointa.

Nyt on siis paljastunut, että SDP on saanut tukea AY-liikkeeltä, Kokoomus valtakunnantason yrityksiltä ja kepulit periferioiden pajatsoparoneita lähellä olevista bisneskeskittymistä.

Kovinta mekkalaa ja hymistelyä asiasta pitävät Vihreät, Persut ja Kristilliset, joiden kaikkien riveistä löytyy hulluja niin paljon, ettei kenelläkään ole mitään intoa syytää rahaa näille puolueille. Näin välttämättömyydestä on tehty hyve ja omasta markkina-arvon puutteesta on yritetty tehdä suoraselkäistä politiikkaa.

Koko tämän kuukausitolkulla jatkuneen kohinan saldo on siis se, että puolueet ovat saaneet rahoitusta juuri niistä lähteistä, joista jo 80-luvulla yleisesti tiedettiin rahoitusta puolueille tulevan. Oikeastaan ainoa muutos pysähtyneisyyden aikaan on se, että K-linjaa ei enää tueta Moskovasta, vaikka Väyrynen toivookin vanhojen hyvien aikojen palaavan. Koko järjettömät mittasuhteet saaneen “kohun” takana ei siis ollut mitään kohua ensinkään vaan yleisesti tunnettuja vaalirahoituksen lähteitä, juuri niiden rahoittajien ja vastaanottajien välillä kuin tiesimme ennestään. Miksi koko asia siis oli edes mikään kohu?

Minulle ei tule mieleen mitään muuta selitystä kuin lööppien kautta tapahtuva levikin kasvu. Tunnetusta asiasta tehtiin muhkea jättiläispaljastus ja jatkokertomus, koska ei ollut mitään muuta kirjoitettavaa ennen kuin oli aika alkaa kirjoittaa Madonnan keikasta. Koko valtakunta näyttää hurahtaneen muutaman toimittajan vedätykseen, joka ei ole onnistunut paljastamaan mitään uutta. Korppi ei ole kuitenkaan nokkinut toista, eli kaikki tiedotusvälineet ovat menneet mukaan, ja harvoja kolumnisteja ja pääkirjoitustoimittajia lukuunottamatta kukaan ei ole viitsinyt sanoa ääneen, ettei kyse ole mistään uudesta asiasta.

Se siitä.

SDP:n saamista rahoista voimme sen sijaan päätellä, että ne, jotka väittävät avokätisen vaalirahoituksen olevan avain vallankahvaan, ovat yksinkertaisesti väärässä. Näyttäisi siltä, että SDP on pyörittänyt julkistettujen lukujen valossa suurinta vaalirahoituspottia, mutta sillä ei ole ollut toivottua vaikutusta. Itse asiassa kolmen suuren tapauksessa viime vaalien tulos ja vaalirahoituksen määrä näyttävät olevan kääntäen verrannollisia.

Tämäkin olisi syytä sanoa jonkun ääneen. Ongelma ei ole niinkään siinä, että rahaa on annettu, vaan siinä, että raha on mennyt kankkulan kaivoon. Tässä valossa ei ole ihmeellistä, että monet julkisuuteen tulleet tukijat ovat ilmoittaneet lopettavansa tukemisen tähän.