Olen harvoin mistään asiasta samaa mieltä Vihreiden ja Anni Sinnemäen kanssa, mutta nyt tunnustan, että hän on osunut oikeaan moittiessaan SDP:n budjettikommentteja kaikkien asioiden vastustamiseksi.

SDP on tehnyt tyypillisen oppositiotempun, eli vastustanut jokaista veronalennusta, veronkorotusta, uutta menokohdetta ja vanhan menokohteen supistamista. Sinnemäki aivan oikein huomaa tämän asian ja sanoo sen ääneen, mikä on aina poliitikolle ansio. Politiikan kulisseista katsottuna näyttää lisäksi hieman siltä, että myös Vihreistä ja SDP:stä on tulossa vaalien kilpapari eikä vain Persuista ja SDP:stä. SDP:n nykyistä heikkoutta ja epäkiinnostavuutta nuorison joukossa on helppoa hyödyntää kilpailijoissa ja niin myös tehdään, mikä saattaa lisätä vaalien kiinnostavuutta kun asetelma ei olekaan enää automaattisesti muut vastaan Kokoomus, kuitenkaan Kokoomusta liikaa härnäämättä, sillä se saattaa olla pääministeripuolue vaalien jälkeen ja valita hallituskumppanit muiden joukosta.

SDP:n viikonlopun aikana esittämät näkemykset ovat lohduton kuva puolueen tilasta. Joko siellä ei ymmärretä, miten maailma toimii, tai sitten ymmärretään, mutta kuvitellaan, ettei vaalikarja ymmärrä. Entäpä jos vaalikarja ymmärtääkin? Silloin propaganda falskiutuu entisestään kun politiikan amatöörikin näkee hölynpölyn lävitse.

Ongelman ydin on siinä, että SDP kuvittelee valtiontalouden tasapainottamisen onnistuvan ilman, että se vaikuttaa pienituloisiin mitenkään. Olen kerrannut ennenkin, miksi tämä ei koskaan onnistu, mutta otetaan asia harjoituksen vuoksi uudelleen, sillä kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta. En väitä, että minäkään tunnen tämän asian läpikotaisin, mutta terveellä järjellä on ymmärrettävissä muutamia periaatteita.

Ensinnäkin se, että valtiontalouden tasapainottaminen tarkoittaa yleisesti elintason leikkaamista Suomessa, kun velaksi eläminen loppuu ja kansantuotetta aletaan käyttää velanmaksuun. Näennäisesti BKT voi pysyä samana tai jopa kasvaa, mutta kun nyt kansantalouteen tulee X% velkaruiske, kokemamme BKT on BKT+X. Jos ryhdymme lyhentämään velkoja Y%:lla BKT:stä, kokemamme elintaso onkin BKT-Y. Poliitikot eivät mielellään sano tätä ääneen vaan puhutaan tehostamisesta tai käytetään muita uuskielen termejä, mutta totuus on se, että käytettävissämme on vähemmän resursseja kuin ennen. Myös siinä tilanteessa, että talous kasvaisi jatkossa kohisten, jolloin saisimme kirittyä itsemme nykytasolle muutamassa vuodessa.

Kun elintaso Suomessa laskee, ainakaan minä en keksi mitään keinoa, miten tämä elintason lasku ei kohdistuisi kaikkiin ihmisiin. Pienituloisuus tai köyhyys tarkoittaa muiksi termeiksi muutettuna sitä, että tällaisen henkilön käytössä on vähemmän kansantalouden resursseja kuin rikkailla. Raha on itsessään vain mittatikku tälle ja asioiden arvolle.

Nyt aikaisemmin niin kovin vihreäksi muuttuneen SDP:n hampaissa ovat energiaverojen korotukset ja verotuksen siirtäminen uusiutumattomien resurssien kuluttamiseen työn tekemisen verottamisesta. On Vihreistä ja heidän politiikastaan mitä mieltä hyvänsä, tällaiset muutokset näyttävät hitaasti tehtynä (kuten viime vuosina on tehty ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa tehdään) oikeansuuntaisilta. Luonnonvaroista joudumme tappelemaan ökyrikkaan Kiinan kanssa maailmanmarkkinoilla, ja jos perustamme taloutemme näihin asioihin, on aina mahdollista, että jonkun asian hinta pompsahtaa niin paljon, että sen jalostaminen ei enää kannata, sillä asiakkailla ei ole varaa ostaa lopputuotetta, mikä se sitten liekin.

Ihmistyö taas on itsemme hinnoiteltavissa ja jos talous perustuu enemmän palveluvientiin kuin tavaravientiin sekä aineettomien hyödykkeiden tuottamiseen, olemme enemmän suojassa maailmanmarkkinoiden häiriöiltä. Suomessa molemmat mainitut ovat täysin lapsenkengissä, ja verotusta kannattaa siksi siirtää pikku hiljaa tätä suosivaan suuntaan.

Käsitellään tässä välissä Jutta Urpilaisen esittämä selvä valhe. Hän nimittäin väittää, että kun enää vain 10% verotuloista tulee progressiivisesta verosta, 90% kerätään muuten, ja tästä seuraa kuulemma se, että rikkaat hyötyvät ja köyhät kärsivät. Urpilainen unohtaa, että tuossa 90%:ssa on sellaisia elementtejä kuin vaikkapa pääomatulovero, yritysverot sekä yrityksiltä kerätyt energia- ja ympäristöverot. Näiden verojen voidaan hyvin katsoa haittaavan nimenomaan rikkaita. Harhaoppi on siis se, että jos vero ei ole progressiivinen, se suosii rikkaita, sillä voidaan myös verottaa kohteita, joita pienituloiset eivät maksa, kuten vaikkapa pääomatulovero.

SDP:n olisi jo aika päästä eteenpäin tästä “köyhiltä otetaan ja herroille annetaan” -retoriikasta, sillä Timo Soini osaa sen paljon paremmin.

Nämäkin mainitsemani verokohteet tarjoavat näkökulman kirjoitukseni yleisasiaan. Vientiteollisuudessa verot maksaa efektiivisesti asiakas jossain muussa maassa, mutta kotimarkkinoilla korkeammat verot yrityksille ja yritysten omistajille siirtyvät vain hintoihin. Ei ruokaa tuottava tehdas niele ympäristöveron korotusta vaan siirtää sen hintaan, koska voi. Jos pääomatulovero muutetaan progressiiviseksi ja suurten yritysten omistajien verot nousevat efektiivisesti 29 prosentista 56 prosenttiin, ryhdytään pääomalta vaatimaan parempaa tuottoa, jotta nettoansiot eivät oleellisesti laske. Näin progressiivisen veron korotus siirtyy tasakorotukseksi köyhän ruokalaskuun.

Kilpailu tietysti voi estää yritystä näin tekemästä, mutta silloin se tarkoittaa sitä, että suomalainen kapitalisti saa paremman tuoton siirtämällä tehtaansa Ruotsiin ja ryhtymällä kilpailemaan suomalaisen teollisuuden kanssa, jolloin vähennämme Suomessa sekä työtä että verotuloja. Köyhien määrä lisääntyy ja julkisen vallan resurssit huolehtia köyhistä vähenevät.

Jos taas ei koroteta kapitalistien veroja vaan pistetään palkansaaja vieläkin syvemmälle kyykkyyn, tapahtuu asioita mutta pienellä viiveellä. Eivät ammattiliitot sitä katso kovin hyvällä, että nettoansiot laskevat, joten seuraavalla palkankorotuskierroksella kiritään tappio kiinni, jolloin tehtaiden ja kauppojen kulut nousevat. Nämä korotukset taas siirretään köyhienkin maksamiin hintoihin, mutta köyhien tulot eivät nousseet samassa suhteessa.

Demarien patenttiratkaisu kaikkeen on se, että veronkorotukset pitää “kompensoida” jotenkin pienituloisille. Tämä rakennelma on mieltä vailla kahdesta syystä. Ensinnäkin, tukiaiset pienituloisille luovat uuden tuloloukun. Tuloloukkuongelma on Suomessa tunnustettu jo nytkin ja sitä on yritetty ratkaista huonolla menestyksellä, ja asia ei siitä parane, että lisätään uusia tuloloukkuja sinne tänne.

Toisekseen, kaikkien nyt tehtävien toimenpiteiden tavoite on tasapainottaa julkistalous eikä kiusata köyhiä. Vaikka progressiivinen tulovero kaksinkertaistettaisiin johtaen 95% maksimiveroprosenttiin, valtiontalous olisi edelleen alijäämäinen. Tämä ei edes ota mitenkään huomioon kerrannaisvaikutuksia, jotka syntyvät siitä, että ostovoimaisella asiakaskunnalla ei enää tämän jälkeen ole ostovoimaa. SDP laskee Suomessa olevan toista miljoonaa köyhää. Jos miljoonalle köyhälle annetaan 250 euroa vuodessa kompensoimaan energiaverojen korotukset, syödään yli puolet veron oletetusta tuotosta. Ei valtiontalous näin tasapainotu.

Edellisessä kappaleessa sivusin jo viimeistä ongelmaa eli kotimarkkinakysyntää. Jos emme korota välillisiä veroja tasapainottamistoimien osana vaan ainoastaan tuloveroa, tämä on pois kotimarkkinakysynnästä työllistävien ja korkeampaa jalostusastetta edustavien palvelujen kuluttamisesta. Tämän sektorin rokottaminen taas lisää työttömyyttä, vähentää verotuloja toisaalla ja lisää julkisia menoja.

Asiaa voi hahmottaa siten, että jos minulla on ylimääräinen viisikymppinen, palkkaan sillä siivoojan ja yksi henkilö sai töitä. Tai voin syödä ravintolassa, jolloin työllistyy myöskin väkeä. Jos taas tuo viisikymppinen verotetaan minulta pois, hukataan kymppi siitä byrokratiaan ja annetaan neljälle persaukiselle kymppi, nämä ostavat halpahallista tuontiruokaa tällä kympillä. Jälkimmäinen voi olla sosiaalisesti oikeudenmukaista, mutta minun kulutukseni oli Suomen kansantalouden kannalta parempaa, kuten myös valtiontalouden ja työllisyyden.

Kaikki kulutus ei siis ole samanarvoista, ja liian tasainen tulonjako suosii nimenomaan tätä huonompaa kulutuksen lajia kun palkansaajalla ei ole varaa ostaa toisen palkansaajan työtä vaan ainoastaan tavaraa, ja juuri tätähän vihreä verouudistus yrittää taklata pienin askelin laskemalla työn hintaa ja korottamalla tavaran ostamisen kuluja.


Ainoaksi tavaksi tasapainottaa julkistalous ilman suuria vaikutuksia köyhiin on perata julkiset menot tiheällä kammalla. Päätetään, että perusturvaan, koulutukseen ja peruspalveluihin ei kosketa, mutta periaatteessa kaikki muut tulonsiirrot, tukiaiset ja menokohteet ovat vapaata riistaa. Katsotaan, mitä joku hanke tuottaa ja mietitään, tarvitaanko tätä tässä taloustilanteessa välttämättä ollenkaan. Tuo peruspaketti vie noin kolmanneksen julkisista menoista, joten “nice to have” -asioita voi tehdä varsin runsaasti.

Tämäkään ei vain käy SDP:lle, sillä kun julkinen sektori työllistää nyt 700000 ihmistä, perestroikan jälkeen jäljellä olisi alle puoli miljoonaa, ja 200000 demareita äänestävää konttorirottaa kortistossa äänestämässä persuja.

Ainoa varma asia on se, että jos julkistaloutta ei tasapainoteta, köyhä kärsii vielä enemmän, sillä sitten kun Suomessa tehdään Kreikan kaltaisia hätäohjelmia ja leikataan kirveellä kaikkea nyt heti, rikkaat eivät ole moksiskaan, sillä eivät he käytä julkisia palveluja. Tai jos käyttävätkin, he voivat ostaa ne myös yksityisiltä. Köyhät eivät voi, vaan he ottavat tässä mallissa osuman kokonaan, ja osuma on isompi kuin silloin, jos tehdään välttämättömät toimenpiteet ajoissa.

Ei Suomesta tähän näytä tahtoa löytyvän. Kokoomus ja Kepu väsäävät vaalibudjettia ja SDP vastustaa kaikkia asioita vaatien vielä rivakampaa velkaantumista. Olemmet taas siinä tilanteessa, että koska Suomessa ei puoluekannassa ole kuin sosialisteja, tarkkaa taloudenpitoa kannattava ei voi äänestää oikeastaan ketään. Tässä kohtaa en voi edes kehottaa äänestämään paremmin.

Olisi kivaa jos voitaisiin pistää talous kuntoon siten, että köyhät eivät kärsi ja kukaan muukaan ei huomaa mitään, paitsi kourallinen mysteeriksi jääviä herroja. Maailma ei kuitenkaan toimi näin, joten nyt olisi aika pistää hihat heilumaan ja minimoida tappiot, myös köyhien kannalta. Tämä ei toteudu niin kauan kuin teeskennellään, että mitään tappioita ei tulekaan.