Kauppalehti kirjoittaa tänään siitä, että yritysten johto pitää tärkeänä, että alaiset ymmärtävät yrityksen tavoitteet ja strategian, mutta kolmannes keskijohdosta ei ymmärrä näitä asioita ollenkaan ja vain 13% keskijohdosta katsoo, että voisi kommunikoida nämä asiat eteenpäin alaisille tai asiakkaille.

Koska tutkimuksen oli tilannut joku B-to-B -markkinointitoimisto, sillä ketunhäntä kainalossa lienee mennä firmoihin myymään sisäisen viestinnän konsultointia isolla rahalla kun asiat ovat kerran täysin levällään. Viestintäkoulutus, jonka tuloksia ei voi mitata mitenkään, on mukava lypsylehmä, koska ensin voi kouluttaa firman johtoa hirveällä rahalla ja sen jälkeen vielä kouluttaa työntekijöitäkin ymmärtämään viestintää. Varsinkin työntekijöiden kouluttamisessa massat ovat niin suuret, että perinteinen “menkää metsään pitämään rastikilpailua ja tulkaa illansuussa kertomaan tuloksista” -koulutus, jossa kouluttaja juo päivän ajan kaljaa tai hoitelee puhelimessa muita bisneksiään ja raha juoksee koko ajan, on todellinen gravy train.

Voin tarjota tässä nyt aivan ilmaiseksi selityksen siihen, miksi gallup-kyselyn sinänsä oikeansuuntaiset numerot ovat sellaisia kuin ne ovat. Asiaan vaikuttaa keskeisesti kaksi tekijää:

Ensimmäinen näistä on joku, jota kutsuisin nimellä “tuulahdus tervettä järkeä”. Firman johto palkkaa parillasadalla tonnilla konsultin suunnittelemaan kanssaan jossain korkeanpaikanleirillä firmalle strategien, vision, mission ja arvot. Näitä sitten rummutetaan henkilökunnalle ja kun joka paikassa toistetaan, “Pyrimme olemaan maailman paras monialafirma”, jonka arvot ovat “asiakaslähtöisyys, työnekijän kunnioittaminen, joustavuus ja dynaamisuus”, johto katsoo, että sen työ on tehty. Sen sijaan tämän saarnan kuunnellut keskijohto toteaa “niin, tämä oli itsestäänselvää, koska emme varmaan pyri olemaan paska firma ja menemään konkurssiin, mutta entä sitten?”

Iskulauseiden keksiminen on huomattavasti helmpompaa kuin miettiä niille käytännöllinen toteutus, ja jos iskulauseet ovat selviöitä, niiden ainoa käytännön toteutus on se, että jokainen tekee työnsä hyvin, mikä on selvää ilman tätä merkittävää ylimmän johdon kontribuutiotakin. Kun kuitenkin konsulttihuuhaan sisältänyt johto rummuttaa noita päivänselvyyksiä kerran viikossa, kaksi parhaassa, tätä tarinaa kuuntelevalle työntekijälle saattaa helposti tulla mieleen “mitä minä en tässä nerokkaassa visiossa ymmärrä, koska se ei kuulosta nerokkaalta visiolta vaan tyhjänpäiväiseltä latteudelta”. Näin hämmentyneet ihmiset vastaavat gallupiin etteivät he ymmärrä, vaikka oikeastaan ei ollut mitään ymmärrettävääkään.

Toinen on puheiden ja tekojen alati vallitseva ristiriita. Kun johto kertoo, että tarkoitus on olla innovatiivinen ja dynaaminen ja eteenpäinpyrkivä ja asiakkaasta välittävä firma, asiakkaita kuunnelleet työntekijät törmäävät kehitysehdotuksineen aina johonkin pysähtyneisyyden muuriin. He kuuntelivat asiakasta, keksivät tavan parantaa asiakastyytyväisyyttä ja luoda uutta bisnestä, joku suurvisiiri jossakin vain toteaa, ettei niin voi tehdä. Tai vaihtoehtoisesti, että se maksaa rahaa ja vain sellaiset ehdotukset hyväksytään, jotka eivät maksa rahaa. Firman arvojen ja strategian käytännön jalkautus tarkoittaa sitä, että vain oikeiden ihmisten ideat etenevät ja väärien ihmisten keksimät eivät. Jos tämä ei ole strategian mukaista, miksi johto ei kuitenkaan puutu siihen?

Henkilöstöstään välittävä firma toimii usein myös niin, että työmatkalle lähtevä duunari pyytää suoran Finnairin lentolipun niin ehtii kotiin ihmisten aikaan. Hallinto-osasto kuitenkin ottaa kello yksi yöllä perillä olevan vaihdollisen lentolipun SAS:llä, koska se on kympin halvempi. Työntekijästä siis välitetään, mutta vain jos se on myös halpaa. Jos joku haluaa uuden työsuhdekännykän, se pitää valita 57-vuotiaita matroonia pullollaan olevan Kännykkäviraston hyväksymistä malleista, jotka olivat moderneja silloin kun isä lampun osti.

Työntekijästä välittäminen toteutetaan järjestämällä työntekijöiden viihtymispäivä. Se järjestetään lauantaina, ettei siihen nyt turhaan työaikaa mene hukkaan. Konsulentti järjestää edellä kuvatun kaltaisen rastisuunnistuksen, sen perään syödään soppakanuunasta hernekeittoa ja sitten jokainen saa kaksi kaljalippua. Henkilöstöjohtaja pitää puheen, jossa hän kertoo, että näin kivaa ei ole kellään aikoihin ja että firma Välittää. Rahaa paloi hemmetisti enemmän kuin mitä olisi maksanut suoran lentolipun ostaminen, kännykässä valinnanvaran jättäminen työntekijälle ja muut vastaavat pikkujutut.

Jos firman strategia on kaiken tekeminen mahdollisimman halvalla ja penninvenyttämisen pistäminen työntekijän viihtyvyyden tai asiakaspalvelun edelle, se pitää sanoa ääneen. Jos sitä ei sanota ääneen mutta kuitenkin toimitaan niin, on aivan turhaa valittaa, että ihmiset eivät oikein ymmärrä strategiaa, joka käytännössä ei vaikuta mihinkään. Ei heidän tällaista strategiaa tarvitsekaan ymmärtää, koska tuo strategia ei ole oikeasti käytössä.

Miettikääpä sitä. Epäilen kuitenkin, ettei tuloksena ole strategioita, joita myös sovelletaan käytännössä, tai strategioita, jotka ovat muutakin kuin geneerisiä itsestäänselvyyksiä ja latteuksia. Epäilen, että tuloksena on heti laman loputtua miljoonien kippaaminen konsulteille, jotta he ratkaisevat ongelman, jota ei oikeastaan edes ole olemassa.

Paitsi jos ongelma on se, että firmoissa on liian fiksuja työntekijöitä ja mokomat näkevät röyhkeimmän sumutuksen lävitse.