Kun avainalat ovat nyt kaivaneet lakkoilun naftaliinista, sieltä täältä on kuulunut lakko-oikeutta käsitteleviä puheenvuoroja erilaisissa sävyissä.

Suomessa lakko-oikeus on sangen laaja, kuten se saa minun puolestani ollakin. Monessa muussa maassa on listatty hyväksyttävät lakon syyt, Suomessa on tehty toisin päin ja listattu ainoa epäkelpo syy eli se, että lakko suuntautuu voimassa olevaa työehtosopimusta ja siinä sovittuja asioita vastaan.

Tästä kuitenkin seuraa muita asioita.

Kun lakko-oikeus on laaja ja lakon voi järjestää oikeastaan mistä hyvänsä asiasta, myös poliittisista ja täysin työelämään kuulumattomista syistä, suhtautuminen laittomiin lakkoihin pitäisi olla huomattavasti ynseämpää. Viimeisen vuoden tai kahden lakoista valtaosa on lopulta tuomittu laittomiksi, mutta koska rangaistus on vakavien moitteiden veroinen pikku sakko liitolle, mitään ojentumista ei tapahdu. Lakkokenraalit sanovat avoimesti, että lakko on laiton eivätkä siis kiistä tekevänsä vääriä asioita, mutta sen ei anneta haitata.

Lakon järjestämiseksi tarvitaan lakkovaroitus ennakkoon ja tieto lakon syystä. Valtaosa lakoista on laittomia siksi, että ne ovat korpilakkoja yms. ulosmarsseja ilman asianmukaista lakkovaroitusta. Muutamassa tapauksessa on katsottu lakon suuntautuneen sopimusta vastaankin, mutta nämä ovat aina hankalampia kysymyksiä.

Nähdäkseni järjestelmää voisi hieman pöyhimällä muuttaa sellaiseksi, että laittomasta lakosta ei seuraa työoikeuden määräämää mikkihiirimaksua vaan sopimusoikeudellinen vahingonkorvausvastuu, jossa vastuussa olisivat yhteisvastuullisesti liitto ja työntekijät siten, että ensisijainen vastuu on liitolla ja vasta sen jälkeen työntekijöillä.

Tarvittava muutos olisi se, että työoikeus ottaisi kantaa lakon laillisuuteen lakkovaroituksen ja lakon alkamisen välisenä aikana. Kaikki tarpeellinen tieto on olemassa jo tässä kohtaa eikä tarvitse odottaa lakon alkua. Lakkouhan alaisille työnantajille säädettäisiin velvollisuus tiedottaa työpaikalla työoikeuden päätös asiasta sitä millään tavoin muuttamatta tai editoimatta, ja huolehtia siitä, että jokainen lakkouhan alainen työntekijä saa tiedon tästä päätöksestä ennen lakon alkua.

Näin vältetään se epäreilu tilanne, jossa liittopomot väittävät kirkkain silmin lakon olevan laillinen, ja jälkikäteen työntekijät joutuvat maksamaan jättiläiskorvaukset uskottuaan heitä. Kun huolehditaan siitä, että jokainen taatusti tietää lakon olevan laiton, kukaan ei joudu laittomaan lakkoon vahingossa.

Korpilakkoilu ilman lakkovaroitusta on laitonta aina, ja tämä voidaan liittää osaksi ihmisen yleissivistystä.

Mitä tästä seuraisi? Ei paljon mitään. Viime aikojen paljon puhuttaneet lakot kuten vaikkapa ahtaajien nyt käynnissä oleva rähinä, ovat täysin laillisia. Lakko-oikeus ei kapene oikeastaan ollenkaan, ainoastaan varoittamattomat mielenosoituslakot jäisivät pois, ja niitä ei työmarkkinamekanismi jää kaipaamaan.

Olen kuullut myös puheenvuoroja, joissa vaaditaan tukilakko-oikeuden poistamista. Jos mekanismi olisi tuo yllä kuvattu, mitään tällaista ei tarvitsisi tehdä. Jos työnantaja haluaa, että oma ala ei tukilakkoile milloin minkäkin asian puolesta tai ota osaa poliittisiin lakkoihin, asia on puhtaasti sopimuskysymys. Työnantaja voi neuvotteluissa tätä ehdottaa, ja työntekijäpuoli todennäköisesti pistää sille jonkun hintalapun. Jos sovitaan, että tämä ala ei tukilakkoile sopimuskaudella, tukilakon järjestäminen olisi siinä tapauksessa sopimusrikkomus. Jos taas työntekijäpuoli ei halua tästä oikeudesta luopua millään hinnalla, se ei allekirjoita sopimusta, johon tällaisia asioita sisältyy.

Suomen työmarkkinasopimusmekanismi on jossain määrin jäykkä ja keskusjohtoinen, mutta kyllä se toimii. Sen yksi keskeinen kulmakivi on se, että riidoista on pakko neuvotella ennen kuin aletaan varsinainen rähinä. Tässä mielessä lainsäädännön terävöittäminen siltä osin, että varoittamaton korpilakkoilu jää pois ja asioita yritetään ratkaista neuvottelupöydässä lakkovaroitusaikana, ei mitenkään voi olla kovin suuri uhraus.