Lipponen listaa Suomen intellektuelleiksi aika hassuja nimiä.

Mikä tekee Lauri Ihalaisesta intellektuellin, paitsi SDP:tä lähellä olevan ammattiliiton vetäminen? Per-Erik Lundhilla on täsmälleen sama tausta. Entä mikä tekee Erkki Liikasesta intellektuellin paitsi SDP:n jäsenyys? Ulf Sundqvistin meriitti on tämä sama taloussotkuilla höystettynä.

Lipposen intellektuellit näyttävät olevan lähinnä niitä, jotka ovat parhaiten sopeutuneet SDP:n rakentaman holhousyhteiskunnan rattaiksi ja jotka kyseenalaistavat korkeintaan vain sen, miksi Suomi ei ole nykyistäkin sosialistisempi. Listalta puuttuvat täysin talousliberaalit ja yhteiskunnan nykyisen suuruisen ohjauksen kyseenalaistajat, mikä panee miettimään, että lista on jossain määrin puolueellinen käsitys intellektuelleista. Suomi on Ruotsin ja Tanskan jälkeen maailman sosialistisin valtio sikäli kun sosialismilla tässä ymmärretään vahvaa yhteiskunnan ohjausta ja kontrollia. Kun olemme tässä asiassa niinkin ääripäässä, luulisi listalle riittävän edes yhden, joka ei pidä nykymenoa aivan oikeanlaisena. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Lipposen intellektuellit lähinnä ovat niitä, jotka vahvimmin puolustavat juuri nykyisiä valtarakenteita. Listalla olevista ainoastaan Osmo Soininvaara niitä väliin kyseenalaistaa, muttei hänkään vahvasta valtion ohjauksesta luopua halua.

Löytyykö Suomesta intelligentsiaa, joka on onnistunut ottamaan etäisyyttä sosialismiin ja sosialidemokratiaan?