Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä
01/02/10 14:09 Filed in: Suomi
Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä.
Tämä johtuu "kasautuvasta syrjinnästä", heikosta kielitaidosta ja suomalaisen yhteiskunnan huonosta tuntemisesta. Mutta kuka heitä oikein syrjii?
Jos yhteiskunta on rakennettu niin, että kielikoulutusta ei esimerkiksi ole tarjolla kuin miehille, tämä asia vaatii pikaista korjaamista monestakin eri syystä. En ole kuitenkaan koskaan kuullut, että tästä olisi kysymys.
Arvelen kysymyksen olevan enemmänkin näiden naisten vapaaehtoisesta tai melkein-vapaaehtoisesta valinnasta, johon on hankala puuttua minkään politiikan keinoin. Ei näitä naisia suomalainen sikanatsirasistiyhteiskunta syrji, mutta he tulevat kulttuureista, joissa miehet ovat pomoja ja naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä.
Jos perheen ja suvun miehet eivät katso hyvällä koulutusta hommaavaa naista vaan naiset pysyvät neljän seinän sisällä piilossa, heidän mahdollisuutensa ansaita mitään muuta kuin perusturvaa ovat olemattomat. Kun kyse on vapaaehtoisesta valinnasta, asiaan puuttuminen on vaikeaa.
Politiikan tasolla pitäisi miettiä, miten maahanmuuttoa muutettaisiin sellaiseen suuntaan, että näitä kotiin kulttuurin takia jääviä naisia ei ole erityisen paljoa, ja miten luotaisiin sellainen ilmapiiri, että naisilla olisi oikea vapaus valita ilman, että se aiheuttaa syrjintää tai väkivaltaa suvun kunnian nimissä.
Tätä ei kuitenkaan haluta tehdä, sillä silloin törmätään taas asioihin, joita ei tavata valtapolitiikassa käsitellä kyseisessä sävyssä. Aivan välittömästi on edessä sen miettiminen, miten turvapaikanhakijoita islamilaisen maailman takapajuisimmista paikoista vähennttäisiin ja miten työperäistä maahanmuuttoa
kaikista kulttuuripiireistä lisättäisiin. Hankalaa, koska kukaan ei tiedä, miten turvapaikanhakijoiden virta padottaisiin eikä kukaan tiedä, miten ammattitaitoista työvoimaa saisi houkuteltua juuri Suomeen kun muualla tienaa paremmin. Propagandatemppuna kutsutaan turvapaikanhakijoita työperäisiksi siirtolaisiksi ja väitetään huutavan työvoimapulan ratkeavan.
Toinen kiistakapula liittyy toiseuden palvontaan. Jos haluamme, että edes toisen polven maahanmuuttajilla on todellinen mahdollisuus omiin valintoihin, koulutukseen ja uraan myös, jos sattuu olemaan nainen, emme voi suuremmin arvostaa ja suosia afgaanikulttuuria, sillä siellä tätä mahdollisuutta ei juurikaan ole. Tämä on kuitenkin kiusallista, sillä meidän pitäisi uskaltaa sanoa ääneen, että suomalainen kulttuuri on ainakin Suomen olosuhteissa parempi kuin afgaanikulttuuri, ja tämä sotii monia doktriineja vastaan.
Suomalaista kulttuuria saa haukkua takapajuiseksi, metsäläiseksi, suvaitsemattomaksi, ahdasmieliseksi, väkivaltaiseksi, epätasa-arvoiseksi ja herra yksin tietää miksi, ja muita kulttuureja kuuluu katsoa ylöspäin, sillä mikä hyvänsä on parempi kuin tuo ankea suomalainen tapa elää. Viinaakin juodaan ja vanhukset jätetään heitteille. Tulokkaiden kulttuurien luonnehtiminen näillä termeillä olisi rasistista, ja joku vihersönkelö pistäisi kaverinsa valtakunnansyyttäjänvirastossa tutkimaan, onko kyse kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Tuloksena syntyy erilaisuuden liiallista ymmärtämistä silloinkin, kun tuo erilaisuus tarkoittaa arvomaailman aikasiirtymää parinsadan vuoden taakse. Siinä, missä suomalaisia kohdellaan yksilöinä, maahanmuuttajien näkemyksiä kysytään aina yhteisöiltä, jotka saattavat olla kovankin komennon käyttäjiä omiensa joukossa.
Sen sijaan, että koulutuksen ja valistuksen keinoin yritettäisiin rikkoa nämä väärinä pitämiämme asenteita ruokkivat yhteisöt ja huolehtia siitä, että turvapaikanhakijoiden lapset kasvavat suomalaisiksi mahdollistaen muunmuassa edes Suomessa toteutuneen tasa-arvokäsityksen siirtymisen näiden ihmisten arvoiksi, näitä yhteisöjä suorastaan pönkitetään ja katsotaan niiden edustavan hyvää.
Tällaisia asioita pitäisi miettiä, jos haluttaisiin maahanmuuttajanaisen euron olevan 82 senttiä. Jos yhteisöt saavat piilottaa naiset koteihinsa ja sanella, miten heidän kuuluu elää, kenet naida ja kenen kanssa liikkua ulkona, heidän mahdollisuutensa päästä suomalaisille työmarkkinoille ovat olemattomat. Ja tämä ei johdu suomalaisten harjoittamasta syrjinnästä vaan siitä, että he saavat elää oman kulttuurinsa kuplassa ilman, että sitä mitenkään ravistellaan.
Jos emme halua ravistella näitä muita kulttuureja, se on tietysti valinta itsessään, mutta sitten pitää hyväksyä sen seurauksena se, että työelämän ja oikeastaan kaiken muunkin elämän ulkopuolella olevat naiset eivät tilastojen valossa ole kovin menestyvää joukkoa.
Tämä johtuu "kasautuvasta syrjinnästä", heikosta kielitaidosta ja suomalaisen yhteiskunnan huonosta tuntemisesta. Mutta kuka heitä oikein syrjii?
Jos yhteiskunta on rakennettu niin, että kielikoulutusta ei esimerkiksi ole tarjolla kuin miehille, tämä asia vaatii pikaista korjaamista monestakin eri syystä. En ole kuitenkaan koskaan kuullut, että tästä olisi kysymys.
Arvelen kysymyksen olevan enemmänkin näiden naisten vapaaehtoisesta tai melkein-vapaaehtoisesta valinnasta, johon on hankala puuttua minkään politiikan keinoin. Ei näitä naisia suomalainen sikanatsirasistiyhteiskunta syrji, mutta he tulevat kulttuureista, joissa miehet ovat pomoja ja naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä.
Jos perheen ja suvun miehet eivät katso hyvällä koulutusta hommaavaa naista vaan naiset pysyvät neljän seinän sisällä piilossa, heidän mahdollisuutensa ansaita mitään muuta kuin perusturvaa ovat olemattomat. Kun kyse on vapaaehtoisesta valinnasta, asiaan puuttuminen on vaikeaa.
Politiikan tasolla pitäisi miettiä, miten maahanmuuttoa muutettaisiin sellaiseen suuntaan, että näitä kotiin kulttuurin takia jääviä naisia ei ole erityisen paljoa, ja miten luotaisiin sellainen ilmapiiri, että naisilla olisi oikea vapaus valita ilman, että se aiheuttaa syrjintää tai väkivaltaa suvun kunnian nimissä.
Tätä ei kuitenkaan haluta tehdä, sillä silloin törmätään taas asioihin, joita ei tavata valtapolitiikassa käsitellä kyseisessä sävyssä. Aivan välittömästi on edessä sen miettiminen, miten turvapaikanhakijoita islamilaisen maailman takapajuisimmista paikoista vähennttäisiin ja miten työperäistä maahanmuuttoa
Toinen kiistakapula liittyy toiseuden palvontaan. Jos haluamme, että edes toisen polven maahanmuuttajilla on todellinen mahdollisuus omiin valintoihin, koulutukseen ja uraan myös, jos sattuu olemaan nainen, emme voi suuremmin arvostaa ja suosia afgaanikulttuuria, sillä siellä tätä mahdollisuutta ei juurikaan ole. Tämä on kuitenkin kiusallista, sillä meidän pitäisi uskaltaa sanoa ääneen, että suomalainen kulttuuri on ainakin Suomen olosuhteissa parempi kuin afgaanikulttuuri, ja tämä sotii monia doktriineja vastaan.
Suomalaista kulttuuria saa haukkua takapajuiseksi, metsäläiseksi, suvaitsemattomaksi, ahdasmieliseksi, väkivaltaiseksi, epätasa-arvoiseksi ja herra yksin tietää miksi, ja muita kulttuureja kuuluu katsoa ylöspäin, sillä mikä hyvänsä on parempi kuin tuo ankea suomalainen tapa elää. Viinaakin juodaan ja vanhukset jätetään heitteille. Tulokkaiden kulttuurien luonnehtiminen näillä termeillä olisi rasistista, ja joku vihersönkelö pistäisi kaverinsa valtakunnansyyttäjänvirastossa tutkimaan, onko kyse kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Tuloksena syntyy erilaisuuden liiallista ymmärtämistä silloinkin, kun tuo erilaisuus tarkoittaa arvomaailman aikasiirtymää parinsadan vuoden taakse. Siinä, missä suomalaisia kohdellaan yksilöinä, maahanmuuttajien näkemyksiä kysytään aina yhteisöiltä, jotka saattavat olla kovankin komennon käyttäjiä omiensa joukossa.
Sen sijaan, että koulutuksen ja valistuksen keinoin yritettäisiin rikkoa nämä väärinä pitämiämme asenteita ruokkivat yhteisöt ja huolehtia siitä, että turvapaikanhakijoiden lapset kasvavat suomalaisiksi mahdollistaen muunmuassa edes Suomessa toteutuneen tasa-arvokäsityksen siirtymisen näiden ihmisten arvoiksi, näitä yhteisöjä suorastaan pönkitetään ja katsotaan niiden edustavan hyvää.
Tällaisia asioita pitäisi miettiä, jos haluttaisiin maahanmuuttajanaisen euron olevan 82 senttiä. Jos yhteisöt saavat piilottaa naiset koteihinsa ja sanella, miten heidän kuuluu elää, kenet naida ja kenen kanssa liikkua ulkona, heidän mahdollisuutensa päästä suomalaisille työmarkkinoille ovat olemattomat. Ja tämä ei johdu suomalaisten harjoittamasta syrjinnästä vaan siitä, että he saavat elää oman kulttuurinsa kuplassa ilman, että sitä mitenkään ravistellaan.
Jos emme halua ravistella näitä muita kulttuureja, se on tietysti valinta itsessään, mutta sitten pitää hyväksyä sen seurauksena se, että työelämän ja oikeastaan kaiken muunkin elämän ulkopuolella olevat naiset eivät tilastojen valossa ole kovin menestyvää joukkoa.