Ilkka Kanerva oli ja meni, ja jutusta ei jäänyt kovin hyvä maku suuhun.

Ei siksi mitä Kanerva teki, koska kyseessä on hänen ja vaimokkeensa välinen asia eikä se kuulu minulle edes etäisesti kuten ei myöskään muille. Vaan siksi, mitä Kokoomus teki ja miten media käyttäytyi.

Minusta on hyvä, että media pystyy erottamaan ministerejä, sillä poliittinen kontrolli ei ole Suomessa perinteisesti ollut kovin kaksinen. Sen sijaan en pidä siitä, että media pystyy pitämään poliittista järjestelmää panttivankina hömppäasialla ilmeisen ikuisesti. Poliitikoilla ei ole munaa sanoa, että asia on nyt käsitelty. Kirjoittakaa mitä lystäätte, mutta me palaamme nyt töihin ja päiväjärjestykseen.

Englannissa asiat toimivat hieman paremmin, koska media on poliittisempaa, tai ainakin valtaosa siitä. Jos hallituspoliitikko hieman mokaa yksityiselämässään, Labourin vallassa ollessa Daily Mail paisuttelee juttua ja Evening Standard puolestaan vähättelee sitä, ylistää ministerin saavutuksia, kertoo kuinka tämä on opposition halpa-arvoinen yritys mustamaalata pätevää poliitikkoa ja kuinka kyse on vain vaalipropagandasta ja matalamielisestä temppuilusta. Asiat kyllä käsitellään, mutta media tekee sen valtaosin sisäisesti, ja poliitikkojen aikaa kuluu huuhaan käsittelyyn huomattavan vähän.

Suomessa tilanne on toinen, koska valtalehdet ovat viralliselta linjaltaan sitoutumattomia, ja valtaosa toimittajista on ikuisessa oppositiossa olevia nykyisiä tai entisiä stalinisteja. Tässä tilanteessa koko mediakenttä voidaan valjastaa jonkun turhan asian käsittelijöiksi, ja kun poliitikon ja kiukkuisen median välissä ei ole ystävällistä mediaa, tulilinjalla ovat suoraan poliitikot. Ei heille makseta siitä, että he hauskuttavat juorutoimittajia tai muita myyräntyöläisiä, mutta kenelläkään ei tunnu olevan rohkeutta hyökätä julkista sanaa vastaan poliittisen itsemurhan pelossa.

Kokoomus puolestaan näyttää valuneen kaunaisten miestenvihaajien komentoon, sillä mitenkään muuten päätös erottaa Kanerva ei ole selitettävissä. Meillä ei ole hallituspoliitikon pääsyvaatimuksissa, että hänen pitäisi olla eunukki tai elämätön. Emme myöskään vaadi, että heidän pitää seksielämässään noudattaa lähetyssaarnaaja-asentoa valot sammutettuina, tai jotain kristillistä moraalikäsitystä. Ja tämän tapauksen valossa emme myöskään vaadi, että heillä pitäisi olla hyvä naismaku.

Kun tällaisia asioita ei poliitikolta vaadita, miksi Kokoomus vaatii niitä omiltaan? Olen penännyt Suomeen liberaalia puoluetta, ja Kokoomus näyttää lipsuneen lisää jonkunnäköistä ahdasmielistä moral majority -puoluetta kohti. Minun ääneni Kokoomus menetti tällä tempulla viideksi vuodeksi, sitten katson uudelleen onko puolueen nuori polvi onnistunut syrjäyttämään Espoon masentavien lähiöiden umpikonservatiiviset pikkuvirkamiehet ja muut moraalinvartijat vai jatkanko protestiäänien antamista.