Syntipukki Kreikka
20/09/11 13:33
Kreikkalaiset ovat alkaneet hermostua siihen, että heitä pidetään syntipukkeina kaikkeen.
Kreikkalaisilla ei ole mitään syytä mussuttaa, sillä velallisella on nöyrä käytös. He ovat sössineet asiansa aivan itse viimeisen 2000 vuoden aikana eikä tähän katastrofiin ole mitään järkeä hakea syyllisiä muualta Euroopasta tai pankeista.
Suomalaisen tai saksalaisen vinkkelistä sen sijaan tässä kreikkalaisten parahduksessa on vinha perä. Kreikasta näyttää tulleen melko hyvä kaikki talousongelmat selittävä hanttikortti. Kun Kreikka on siellä ja asiat ovat sekaisin, ei ole mitään syytä katsoa peiliin ja miettiä, onko oman maan talous juuri sen kestävämmällä pohjalla.
Saksassa pankkijärjestelmä on toivottomassa tilassa. Siellä on yksi iso pankki ja hirveästi nakkikioskeja ja sieltä vielä paljastuu kupruja kun joku pakottaa hieman pintaa raaputtamaan. Nakkikioskeissa syntyy aina unelmia maailmanvalloituksesta ja kun tämän yhdistää kyläpoliitikoista
koostuvaan hallintoon, tuloksena on ennemmin tai myöhemmin joku säästöpankkikriisin variantti. Saksan talous on muuten melko hyvässä kunnossa, mutta julkistalous velkaantuu sielläkin ja eläkepommista on lähinnä puhuttu. Saksan päätöksentekomalli on sekin muinaisjäänne siltä ajalta kun voittajavaltioiden tosiasiassa piti estää Saksaa tekemästä kovin radikaaleja päätöksiä ja nyt kun sellaisia tarvittaisiin, sellaisia tuskin syntyy.
Suomessa julkistalous velkaantuu myöskin vauhdikkaasti. Eläkekassoihin sisään maksettava raha maisemoi luvut prosentteina hieman paremmiksi, mutta kun katsotaan vain valtion budjettia ja sitä, paljonko valtio ottaa syömävelkaa, luku on aika karmea. Mutta kun syy on Kreikassa, Suomessa voidaan tehdä hieman kosmeettisia säästöjä.
Erityisongelma Suomessa on se, että talouden rakennemuutos on puolitiessä johtuen siitä, että se alkoi Suomessa myöhemmin kuin mantereella, kuten kaikki muutkin asiat. Raskas teollisuus ei ole vielä lähtenyt kokonaan, joten massairtisanomisia on luvassa jatkossakin. Toisaalta palveluvientiyhteiskunnaksi muuttuminen on täydellisesti lapsenkengissä eikä asian eteen edes oikein tehdä mitään. Palveluvienti taas on konseptina hankala maalle, jonka kotimarkkinat ovat pienet, sillä maailma pitäisi valloittaa riskirahalla eikä tulorahoituksella, ja kun Suomessa riskirahaa ei sitäkään ole tarjolla, kuvio hankaloituu entisestään.
Lama pitäisi saada jotenkin julistettua päättyneeksi ja investoinnit liikkeelle. Kun kaikki vain osoittavat sormella Kreikkaa ja nyyhkivät laman alla, minkäännäköiselle positiiviselle ajattelulle ei juuri ole tilaa. Kun julkiset sektorit viimein pakotetaan elämään suu säkkiä myöten edes jotenkin, tämä lama ei lopu velkarahalla. Se loppuu sitten kun yksityinen sektori alkaa taas kuluttaa. Tämä ei tapahdu vielä, sillä julkiset sektorit vähentävät väkeä eikä yksityinen sektori palkkaa heitä, sillä yksityiset eivät juuri nyt kuluta.
Kierre on valmis, mutta se ei enää johdu mitenkään Kreikasta. Kreikka oli vain sytytyslanka, joka käänsi viimein huomion siihen, että kaikki länsimaat ovat eläneet vuosikymmenet yli varojensa ja näin on luotu näennäistä talouskasvua. Velkajärjestelyt ja inflaatio huolehtivat siitä, että näitä velkoja ei täysimääräisesti tarvitse kenenkään maksaa, mutta nyt nähdään, millainen elintasomme oikeastaan olikaan ilman velkarahalla luotuja savijalkoja.
Tämä voi myös luoda aivan uudenlaista bisnestä kun kuluttajat pakotetaan hieman katsomaan, mihin he oikein kuluttavat. Ei ole sattumaa, että ns. high street -brändit tuijottavat lähinnä Aasiaan, jossa vielä syntyy runsaasti nousukkaita maksamaan ylihintaa pelkästä logosta. Euroopassa high streeteillä menee huonosti ja liiketilaa on tyhjillään ja brändittömät halpahallit porskuttavat. Kun lamaa on kestänyt jo nyt neljä vuotta eikä se osoita vieläkään mitään loppumisen merkkejä, voisi ajatella, että kun lama viimein loppuu, Eurooppaan on syntynyt miljoonien tai kymmenen miljoonan suuruinen uusien kuluttajien luokka, joka ei ole kokenut vanhempiensa kaltaista brändikuluttamista koskaan omakseen.
Tästä seuraa se, että dinosauruksia kaatuu ja uusia tulee tilalle. Tässä olisi mahdollisuuksia kaikenlaiselle bisnekselle, mutta sitä ei synny sellaisissa maissa, joissa vain keskitytään Kreikan vakuusvaatimuksiin. Jos tuo parrakkaiden naisten valtio jätettäisiin omiin oloihinsa ja keskityttäisiin pistämään kotipesää kuntoon, laman loppuminen olisi bisnekselle mahdollisuus. Nykyinen politiikka vain pitkittää lamaa, sillä jos ja kun pitkä lama aiheuttaa pysyvän kulutustottumusten muutoksen, kulutus ei palaa lamaa edeltävään moodiin vaikka lama loppuisi.
Siinä olisi mietittävää poliitikoille ja yrityksille, mutta Kreikan syyttely taitaa olla helpompaa.
Kreikkalaisilla ei ole mitään syytä mussuttaa, sillä velallisella on nöyrä käytös. He ovat sössineet asiansa aivan itse viimeisen 2000 vuoden aikana eikä tähän katastrofiin ole mitään järkeä hakea syyllisiä muualta Euroopasta tai pankeista.
Suomalaisen tai saksalaisen vinkkelistä sen sijaan tässä kreikkalaisten parahduksessa on vinha perä. Kreikasta näyttää tulleen melko hyvä kaikki talousongelmat selittävä hanttikortti. Kun Kreikka on siellä ja asiat ovat sekaisin, ei ole mitään syytä katsoa peiliin ja miettiä, onko oman maan talous juuri sen kestävämmällä pohjalla.
Saksassa pankkijärjestelmä on toivottomassa tilassa. Siellä on yksi iso pankki ja hirveästi nakkikioskeja ja sieltä vielä paljastuu kupruja kun joku pakottaa hieman pintaa raaputtamaan. Nakkikioskeissa syntyy aina unelmia maailmanvalloituksesta ja kun tämän yhdistää kyläpoliitikoista
Suomessa julkistalous velkaantuu myöskin vauhdikkaasti. Eläkekassoihin sisään maksettava raha maisemoi luvut prosentteina hieman paremmiksi, mutta kun katsotaan vain valtion budjettia ja sitä, paljonko valtio ottaa syömävelkaa, luku on aika karmea. Mutta kun syy on Kreikassa, Suomessa voidaan tehdä hieman kosmeettisia säästöjä.
Erityisongelma Suomessa on se, että talouden rakennemuutos on puolitiessä johtuen siitä, että se alkoi Suomessa myöhemmin kuin mantereella, kuten kaikki muutkin asiat. Raskas teollisuus ei ole vielä lähtenyt kokonaan, joten massairtisanomisia on luvassa jatkossakin. Toisaalta palveluvientiyhteiskunnaksi muuttuminen on täydellisesti lapsenkengissä eikä asian eteen edes oikein tehdä mitään. Palveluvienti taas on konseptina hankala maalle, jonka kotimarkkinat ovat pienet, sillä maailma pitäisi valloittaa riskirahalla eikä tulorahoituksella, ja kun Suomessa riskirahaa ei sitäkään ole tarjolla, kuvio hankaloituu entisestään.
Lama pitäisi saada jotenkin julistettua päättyneeksi ja investoinnit liikkeelle. Kun kaikki vain osoittavat sormella Kreikkaa ja nyyhkivät laman alla, minkäännäköiselle positiiviselle ajattelulle ei juuri ole tilaa. Kun julkiset sektorit viimein pakotetaan elämään suu säkkiä myöten edes jotenkin, tämä lama ei lopu velkarahalla. Se loppuu sitten kun yksityinen sektori alkaa taas kuluttaa. Tämä ei tapahdu vielä, sillä julkiset sektorit vähentävät väkeä eikä yksityinen sektori palkkaa heitä, sillä yksityiset eivät juuri nyt kuluta.
Kierre on valmis, mutta se ei enää johdu mitenkään Kreikasta. Kreikka oli vain sytytyslanka, joka käänsi viimein huomion siihen, että kaikki länsimaat ovat eläneet vuosikymmenet yli varojensa ja näin on luotu näennäistä talouskasvua. Velkajärjestelyt ja inflaatio huolehtivat siitä, että näitä velkoja ei täysimääräisesti tarvitse kenenkään maksaa, mutta nyt nähdään, millainen elintasomme oikeastaan olikaan ilman velkarahalla luotuja savijalkoja.
Tämä voi myös luoda aivan uudenlaista bisnestä kun kuluttajat pakotetaan hieman katsomaan, mihin he oikein kuluttavat. Ei ole sattumaa, että ns. high street -brändit tuijottavat lähinnä Aasiaan, jossa vielä syntyy runsaasti nousukkaita maksamaan ylihintaa pelkästä logosta. Euroopassa high streeteillä menee huonosti ja liiketilaa on tyhjillään ja brändittömät halpahallit porskuttavat. Kun lamaa on kestänyt jo nyt neljä vuotta eikä se osoita vieläkään mitään loppumisen merkkejä, voisi ajatella, että kun lama viimein loppuu, Eurooppaan on syntynyt miljoonien tai kymmenen miljoonan suuruinen uusien kuluttajien luokka, joka ei ole kokenut vanhempiensa kaltaista brändikuluttamista koskaan omakseen.
Tästä seuraa se, että dinosauruksia kaatuu ja uusia tulee tilalle. Tässä olisi mahdollisuuksia kaikenlaiselle bisnekselle, mutta sitä ei synny sellaisissa maissa, joissa vain keskitytään Kreikan vakuusvaatimuksiin. Jos tuo parrakkaiden naisten valtio jätettäisiin omiin oloihinsa ja keskityttäisiin pistämään kotipesää kuntoon, laman loppuminen olisi bisnekselle mahdollisuus. Nykyinen politiikka vain pitkittää lamaa, sillä jos ja kun pitkä lama aiheuttaa pysyvän kulutustottumusten muutoksen, kulutus ei palaa lamaa edeltävään moodiin vaikka lama loppuisi.
Siinä olisi mietittävää poliitikoille ja yrityksille, mutta Kreikan syyttely taitaa olla helpompaa.
blog comments powered by Disqus