Credit default swapit
16/09/11 10:57
Credit default swapit (CDS:t) ovat sopimuksia, joiden ostaja maksaa rahaa myyjälle ja myyjä maksaa rahaa ostajalle jos sopimuksen kohteena oleva maksukyvyttömyysehto toteutuu.
Olen nähnyt huomattavan vähän tämän asian penkomista julkisuudessa. CDS:ien hintoja on kyllä mainittu kertomaan siitä, kuinka konkurssikypsänä mitäkin valtiota tai instanssia pidetään, mutta tämä ei ole asiassa erityisen kiinnostavaa.
Kun mietin asiaa riskinhallintamielessä, näissä sopimuksissa on varsin suuri systeemiriski. Jos yksi velkainen valtio pyllähtää, on hyvin suuri riski, että muut tulevat perässä jotteivät anna kilpailuetua velkansa nollanneille, tai sitten siksi, että ne pakotetaan siihen dominoefektillä. Kun CDS-sopimuksen keskimääräinen juoksuaika on vuosia, on hyvin mahdollista, että yhden vakuutuksen kohteen kaatuminen kaataa ympäriltään muita vastaavia kohteita.
Riittääkö CDS:ien myyjien raha näiden vastuiden kattamiseen? Mieleen tulee, että ehkä ei, sillä avoimia vastuita on kymmeniä biljoonia.
Entä sitten sopimusten ostajat? Valtaosa näistä sopimuksista on puhtaan spekulatiivisia arpalippuja, eli niiden takana ei ole vastaavaa velkaa, joka suojataan. Sen sijaan se osuus, joka on todella suojattua velkaa, miten sitä käsitellään kirjanpidossa? Käsitteleekö velan antanut osapuoli saatavaa nyt riskittömänä,
koska sille on olemassa vakuutus? Tästä puolestaan tulee mieleen, että jostain päästä alkava korttitalon kaatuminen voi levitä laajemmallekin, sillä jos ja kun CDS:t osoittautuvat arvottomiksi systeemiriskin toteutuessa, saattaa kaatua aika monta velkojaa, jotka syventävät CDS-ahdinkoa entisestään.
CDS-kaupassa sekä ostajat että myyjät ovat vakaasti sitä mieltä, että kyseessä ei ole vakuutus, jotta vältetään vakuutukseen liittyvä valvonta ja verotus.
Puolimaallikon vinkkelistä kyse on kuitenkin varsin vakuutukselta näyttävästä asiasta. Jos katsotaan hetkeksi puhdasta vakuutustoimintaa vaikkapa kotiaan vakuuttavan kuluttaja-asiakkaan vinkkelistä, näissä sopimuksissa on aina rajoitettu korvausvastuuta ydinonnettomuuden tapauksessa, ja englanninkielisissä sopimuksissa todennäköisesti myös “act of god” mitätöi sopimuksen. Ydinonnettomuuspykälää pidetään usein harhaoppisesti jonkunlaisena tukiaisena ydinvoimaloille, mutta tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä kotivakuutuksessa ydinvoimala ei ole sopimusosapuoli tai maksaja.
Vakuutusbisneksen kova ydin on siinä, että kerätään pieniä summia lukuisilta vakuutetuilta, jotta voidaan maksaa suuria summia harvoille vahinkoa kärsineille. Tämä ajatusmalli kelpaa hyvin varkauksien ja tulipalojen varalle, mutta jos ydinonnettomuus muuttaa koko Helsingin joutomaaksi, ei millään vakuutusyhtiöllä ole varaa maksaa aiheutuneita tappioita. Kuluttajan kannalta on parempi, että hän saa ostaa halvan kotivakuutuksen, joka ei korvaa ydinonnettomuutta, kuin että kaikki joutuisivat ottamaan reippaasti kalliimman vakuutuksen ja maksamaan systeemiriskin hoitamisesta. Vahingot ja tulipalot ovat rutiinia, joten yksityinen vakuutuslaitos voi ne aivan hyvin hoitaa, mutta koko Suomea koskeva ydinonnettomuus on poikkeustilanne, joka hoituu kustannustehokkaimmin valtion erityistoimenpiteillä jos sellaisia joskus tarvitaan, toivottavasti ei tarvita.
CDS-bisnes toimii periaatteessa samalla tavalla. Yksittäisen velallisen maksukyvyttömyys voidaan sitä kautta korvata, mutta ei koko järjestelmän ja kaikkien velallisten kaatumista samaan aikaan.
Nyt kun lasketaan Kreikan kaatumisen aiheuttamia tappioita pankeille, laskeekohan kukaan sitä efektiä, joka CDS-kuormasta saattaa lähteä liikkeelle? Spekulatiivisen CDS:n tapauksessa arpalippu muuttui arvottomaksi, mutta entäpä jos valtionlainoihin sijoittamaan pakotettu eläkerahasto on suojannut näitä hanttisijoituksiaan tällaisilla sopimuksilla ja jääkin ilman rahojaan? Entä kuka nuo CDS:t on myöntänyt? Tästä on hankalasti saatavissa tietoa, joten niiden myöntäjät voivat olla melkein keitä hyvänsä. Jos CDS-potti realisoituu maksuun, ympäriltä saattaa kaatua yllättäviäkin tahoja, kuten vaikkapa juuri eläkerahastoja.
Mikähän tässä mahtaa olla sääntelyn taso? Pitääkö CDS-sopimuksen ostajan käsitellä mahdollista konkurssitapauksen saatavaa epävarmana riskisaatavana vai kirjaako hän omiin numeroihinsa varmana asiana joko lainan maksun eräpäivänä tai CDS-sopimuksesta tulevan maksun?
Olen nähnyt huomattavan vähän tämän asian penkomista julkisuudessa. CDS:ien hintoja on kyllä mainittu kertomaan siitä, kuinka konkurssikypsänä mitäkin valtiota tai instanssia pidetään, mutta tämä ei ole asiassa erityisen kiinnostavaa.
Kun mietin asiaa riskinhallintamielessä, näissä sopimuksissa on varsin suuri systeemiriski. Jos yksi velkainen valtio pyllähtää, on hyvin suuri riski, että muut tulevat perässä jotteivät anna kilpailuetua velkansa nollanneille, tai sitten siksi, että ne pakotetaan siihen dominoefektillä. Kun CDS-sopimuksen keskimääräinen juoksuaika on vuosia, on hyvin mahdollista, että yhden vakuutuksen kohteen kaatuminen kaataa ympäriltään muita vastaavia kohteita.
Riittääkö CDS:ien myyjien raha näiden vastuiden kattamiseen? Mieleen tulee, että ehkä ei, sillä avoimia vastuita on kymmeniä biljoonia.
Entä sitten sopimusten ostajat? Valtaosa näistä sopimuksista on puhtaan spekulatiivisia arpalippuja, eli niiden takana ei ole vastaavaa velkaa, joka suojataan. Sen sijaan se osuus, joka on todella suojattua velkaa, miten sitä käsitellään kirjanpidossa? Käsitteleekö velan antanut osapuoli saatavaa nyt riskittömänä,
CDS-kaupassa sekä ostajat että myyjät ovat vakaasti sitä mieltä, että kyseessä ei ole vakuutus, jotta vältetään vakuutukseen liittyvä valvonta ja verotus.
Puolimaallikon vinkkelistä kyse on kuitenkin varsin vakuutukselta näyttävästä asiasta. Jos katsotaan hetkeksi puhdasta vakuutustoimintaa vaikkapa kotiaan vakuuttavan kuluttaja-asiakkaan vinkkelistä, näissä sopimuksissa on aina rajoitettu korvausvastuuta ydinonnettomuuden tapauksessa, ja englanninkielisissä sopimuksissa todennäköisesti myös “act of god” mitätöi sopimuksen. Ydinonnettomuuspykälää pidetään usein harhaoppisesti jonkunlaisena tukiaisena ydinvoimaloille, mutta tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä kotivakuutuksessa ydinvoimala ei ole sopimusosapuoli tai maksaja.
Vakuutusbisneksen kova ydin on siinä, että kerätään pieniä summia lukuisilta vakuutetuilta, jotta voidaan maksaa suuria summia harvoille vahinkoa kärsineille. Tämä ajatusmalli kelpaa hyvin varkauksien ja tulipalojen varalle, mutta jos ydinonnettomuus muuttaa koko Helsingin joutomaaksi, ei millään vakuutusyhtiöllä ole varaa maksaa aiheutuneita tappioita. Kuluttajan kannalta on parempi, että hän saa ostaa halvan kotivakuutuksen, joka ei korvaa ydinonnettomuutta, kuin että kaikki joutuisivat ottamaan reippaasti kalliimman vakuutuksen ja maksamaan systeemiriskin hoitamisesta. Vahingot ja tulipalot ovat rutiinia, joten yksityinen vakuutuslaitos voi ne aivan hyvin hoitaa, mutta koko Suomea koskeva ydinonnettomuus on poikkeustilanne, joka hoituu kustannustehokkaimmin valtion erityistoimenpiteillä jos sellaisia joskus tarvitaan, toivottavasti ei tarvita.
CDS-bisnes toimii periaatteessa samalla tavalla. Yksittäisen velallisen maksukyvyttömyys voidaan sitä kautta korvata, mutta ei koko järjestelmän ja kaikkien velallisten kaatumista samaan aikaan.
Nyt kun lasketaan Kreikan kaatumisen aiheuttamia tappioita pankeille, laskeekohan kukaan sitä efektiä, joka CDS-kuormasta saattaa lähteä liikkeelle? Spekulatiivisen CDS:n tapauksessa arpalippu muuttui arvottomaksi, mutta entäpä jos valtionlainoihin sijoittamaan pakotettu eläkerahasto on suojannut näitä hanttisijoituksiaan tällaisilla sopimuksilla ja jääkin ilman rahojaan? Entä kuka nuo CDS:t on myöntänyt? Tästä on hankalasti saatavissa tietoa, joten niiden myöntäjät voivat olla melkein keitä hyvänsä. Jos CDS-potti realisoituu maksuun, ympäriltä saattaa kaatua yllättäviäkin tahoja, kuten vaikkapa juuri eläkerahastoja.
Mikähän tässä mahtaa olla sääntelyn taso? Pitääkö CDS-sopimuksen ostajan käsitellä mahdollista konkurssitapauksen saatavaa epävarmana riskisaatavana vai kirjaako hän omiin numeroihinsa varmana asiana joko lainan maksun eräpäivänä tai CDS-sopimuksesta tulevan maksun?
blog comments powered by Disqus