Ikävä Iiro Viinasta
12/03/09 17:15
Tänään sekä Vanhanen että Katainen ovat olleet sitä mieltä, että valtion pitää lainata lähivuosina aivan poskettomia summia. 50 miljardia euroa muutamassa vuodessa on helvetin paljon, ja mikään ei indikoi, että velkaantuminen loppuisi siihenkään.
Mihin ihmeen kankkulan kaivoon tämä raha oikein menee? Tätä meille ei ole kerrottu, mutta minulla on siitä arvaus.
Se, että valtio kattaa 15% menoistaan velalla, on kestämätön tilanne. Juuri nyt se on mahdollista, koska valtiot kaikkialla velkaantuvat rivakasti ja yksi mätämuna ei eroa suuresti korissa, joka on niitä täynnä. Tämä tarjoaa poliitikoille helpon tien ulos kun ei tarvitse miettiä, miten menoja leikattaisiin.
Vanhasen lausunto siitä, että nyt velkaa tarvitaan 8 miljardia mutta jatkossa enemmän, on mielenkiintoinen. Tässähän on ennustettu, että tämä lama joskus loppuukin, ja kun lama loppuu, valtion verotulot alkavat kasvaa rivakasti. Siitä huolimatta ennustetaan, että jatkossa pitää velkaantua vieläkin enemmän. Tilanne on outo, sillä katsoo mitä ennustetta hyvänsä, niissä laman syvin kuoppa osuu tälle vuodelle. Alkaako nousu loppuvuodesta vai ensi vuoden lopulla on sivuseikka, pahin rysäys lienee tämän vuoden heiniä.
Minun mielestäni se, että rahankäytölle ei anneta mitään kohdetta vaan väistellään asiaa on paljon puhuva.
Oma arvaukseni nimittäin on, että jostain päin Suomen eläkejärjestelmää on paljastumassa valtava vajaus tai kupru. Mitenkään muuten en pysty selittämään sitä, että julkisten menojen odotetaan kasvavan hirvittävää vauhtia, vaikka lama ei enää syvenisikään. Joku eläkekassa on menettänyt valtavia summia osakemarkkinoilla, ja loppujen ennustetaan menettävän rahojaan valtioiden korkopaperimarkkinoilla. Tai sitten jossain on yksinkertaisesti riskinhallinta pettänyt ja joku on turskannut kunnolla, mutta asiaa yritetään toistaiseksi hyssytellä paniikin välttämiseksi.
Rahan kippaaminen eläkejärjestelmään selittäisi sen, miksi sitä tarvitaan vuodesta toiseen ja jatkuvasti enemmän. Sekä sen, miksi ei tosissaan edes tarjota julkisen sektorin säästötoimenpiteitä, koska raha joudutaan käyttämään kuitenkin suurten ikäluokkien pitämiseen tyytyväisenä.
Minulla on tässä tilanteessa ikävä Iiro Viinasta, joka ymmärsi holtittoman törsäämisen vaarat, ja myöskin kertoi selkokielellä ihmisille, missä mennään. Kun valtion taloudellisen tilanteen karmeus oli kaikkien tiedossa, ymmärrettiin, että asialle pitää tehdä jotakin eikä vain talikoida rahaa humpuukiin hamaan maailman tappiin. Nyt poliitikot eivät samalla tavalla osaa painottaa tilanteen vakavuutta vaan he yrittävät hyssyttelemällä saavuttaa jotakin, joka minulle on hieman pimennossa.
Kun muualla puhutaan suurimmasta kriisistä maailman taloushistoriassa, Suomessa olisi lupa suhtautua tilanteeseen vakavasti ja miettiä, mikä tässä on oikea strategia. Minä oletan oikean strategian olevan lopulta niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella järkevän taloudenpidon ja kilpailukyvystä huolehtimisen. Yksityinen ihminen voi välttää velkaantumista ja riskejä ja pitää huolen ammattitaitonsa ajanmukaisuudesta. Julkisella puolella taas voidaan välttää liiallista velkaantumista, vaikka täysin velanottoa ei ole syytäkään vältellä. Talousjärjestelmä puolestaan täytyy pitää yritystoimintaa suosivana, mikä tarkoittaa supistettua julkista sektoria ja pienempiä veroja.
Se maa, joka selviää tästä lamasta pienimmällä julkisella velalla, saa huiman kilpailuedun kun muut joutuvat ammentamaan moninkertaisesti BKT:staan velanhoitoon vuosikymmeniä, elleivät länsimaat sitten kollektiivisesti jätä velkojaan maksamatta, mikä skenaario ei ole mahdoton sekään. Suomella olisi mahdollisuus olla tämä maa, jos valtio lainaisi miljardin lamavuosittain eikä kymmentä.
Nyt kuitenkin tapahtuu jotain, mistä meille pitäisi kertoa enemmän. Suomen pankkijärjestelmä ei ole tarvinnut vielä euroakaan tukiaisia, eikä kukaan ole toistaiseksi edes indikoinut, että niitä tarvittaisiin. Suomessa jäljellä on lähinnä peruspankkitoimintaa pyörittäviä pikkupankkeja, ja tämä bisnes ei ole pahemmin vielä kärsinyt.
Kun rahaa ei tarvita pankeille, mihin se oikein tarvitaan?
Mihin ihmeen kankkulan kaivoon tämä raha oikein menee? Tätä meille ei ole kerrottu, mutta minulla on siitä arvaus.
Se, että valtio kattaa 15% menoistaan velalla, on kestämätön tilanne. Juuri nyt se on mahdollista, koska valtiot kaikkialla velkaantuvat rivakasti ja yksi mätämuna ei eroa suuresti korissa, joka on niitä täynnä. Tämä tarjoaa poliitikoille helpon tien ulos kun ei tarvitse miettiä, miten menoja leikattaisiin.

Minun mielestäni se, että rahankäytölle ei anneta mitään kohdetta vaan väistellään asiaa on paljon puhuva.
Oma arvaukseni nimittäin on, että jostain päin Suomen eläkejärjestelmää on paljastumassa valtava vajaus tai kupru. Mitenkään muuten en pysty selittämään sitä, että julkisten menojen odotetaan kasvavan hirvittävää vauhtia, vaikka lama ei enää syvenisikään. Joku eläkekassa on menettänyt valtavia summia osakemarkkinoilla, ja loppujen ennustetaan menettävän rahojaan valtioiden korkopaperimarkkinoilla. Tai sitten jossain on yksinkertaisesti riskinhallinta pettänyt ja joku on turskannut kunnolla, mutta asiaa yritetään toistaiseksi hyssytellä paniikin välttämiseksi.
Rahan kippaaminen eläkejärjestelmään selittäisi sen, miksi sitä tarvitaan vuodesta toiseen ja jatkuvasti enemmän. Sekä sen, miksi ei tosissaan edes tarjota julkisen sektorin säästötoimenpiteitä, koska raha joudutaan käyttämään kuitenkin suurten ikäluokkien pitämiseen tyytyväisenä.

Kun muualla puhutaan suurimmasta kriisistä maailman taloushistoriassa, Suomessa olisi lupa suhtautua tilanteeseen vakavasti ja miettiä, mikä tässä on oikea strategia. Minä oletan oikean strategian olevan lopulta niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella järkevän taloudenpidon ja kilpailukyvystä huolehtimisen. Yksityinen ihminen voi välttää velkaantumista ja riskejä ja pitää huolen ammattitaitonsa ajanmukaisuudesta. Julkisella puolella taas voidaan välttää liiallista velkaantumista, vaikka täysin velanottoa ei ole syytäkään vältellä. Talousjärjestelmä puolestaan täytyy pitää yritystoimintaa suosivana, mikä tarkoittaa supistettua julkista sektoria ja pienempiä veroja.
Se maa, joka selviää tästä lamasta pienimmällä julkisella velalla, saa huiman kilpailuedun kun muut joutuvat ammentamaan moninkertaisesti BKT:staan velanhoitoon vuosikymmeniä, elleivät länsimaat sitten kollektiivisesti jätä velkojaan maksamatta, mikä skenaario ei ole mahdoton sekään. Suomella olisi mahdollisuus olla tämä maa, jos valtio lainaisi miljardin lamavuosittain eikä kymmentä.
Nyt kuitenkin tapahtuu jotain, mistä meille pitäisi kertoa enemmän. Suomen pankkijärjestelmä ei ole tarvinnut vielä euroakaan tukiaisia, eikä kukaan ole toistaiseksi edes indikoinut, että niitä tarvittaisiin. Suomessa jäljellä on lähinnä peruspankkitoimintaa pyörittäviä pikkupankkeja, ja tämä bisnes ei ole pahemmin vielä kärsinyt.
Kun rahaa ei tarvita pankeille, mihin se oikein tarvitaan?
blog comments powered by Disqus