Luin tämän uutisen ja alkoi jossain määrin ärsyttää.

Muistelen, että samaa asiaa olisi tutkittu Suomessakin ja saatu aikaan samanlaisia johtopäätöksiä toisenlaisella metodilla, eli tulos sinänsä lienee oikea tai oikeain suuntainen.

Tutkijat lähettivät yrityksiin 6 000 tekaistua hakemusta sekä englanninkielisillä että aasialaisperäisillä nimillä. Hakijoiden työkokemuksen määrä ja koulutustaso olivat samanlaiset, ainoastaan nimen etninen tausta ja kokemuksen sekä koulutuksen hankintamaat vaihtelivat.

Lopputulos oli, että 16 prosenttia niistä, joiden nimi oli englanninkielinen, saivat vastauksen työnantajalta. Aasialaisperäisillä prosentti jäi 11:een.

"Ero oli selvästi isompi mitä olin odottanut. Tulokset näyttävät, että ulkomainen nimi voi olla merkittävä haitta työmarkkinoilla, vaikka hakija olisi jo toisen tai kolmannen polven siirtolainen", sanoi taloustieteilijä Philip Oreopoulos.

Näin on tutkittu ja tutkimusmetodin virheen takia on saatu aikaiseksi tulos, joka ei kerro meille mitään. Sekä on löydetty joku tieteilijä, joka ei ymmärrä metodin ongelmaa.

Tällainen tutkimus olisi ehdottomasti pitänyt tehdä niin, että kokemus ja koulutus olisi hankittu kyseisessä maassa, tässä tapauksessa Kanadassa. Ja mielellään samoissa kouluissa kuin verrokkiryhmä ja samantapaisissa yrityksissä ja tehtävissä.

Nyt on jätetty takaportti sivuuttaa tulos tykkänään, sillä ulkomaanpelleltä kuulostava nimi on saanut seurakseen ulkomailla hankitun koulutuksen ja työkokemuksen. Nähdäkseni ei ole mitenkään automaattisesti kyse syrjinnästä, jos työnantaja pitää kotimaansa arvostetun koulun kasvattia oletusarvoisesti taitavampana kuin toisella puolella palloa sijaitsevan tuntemattoman koulun käynyttä, varsinkin kun erinäköiset “tutkinto satasella” -kioskit ovat edelleen iso bisnes. Sama koskee työkokemusta. Jos vaikkapa asiakaspalvelutehtäviin haettava on toiminut vastaavassa tehtävässä Vancouverissa ja kilpailija Nankingissa, on nähdäkseni aivan luvallista olettaa, että Vancouverissa työskentelevä tuntee maan kielen ja kulttuurin paremmin, ja jos hakemuspino on iso, tällaiset seikat vaikuttavat.

Tutkimusta analysoinut suursmurffi päättelee tästä tutkimuksesta, että kolmannen polven siirtolaiset kokevat syrjintää. Nähdäkseni tätä päätelmää ei voida tehdä, sillä ainakaan itse en katso olevani suuri meganatsi jos oletan, että koulunsa ja työkokemuksensa jossain maassa käynyt henkilö on myös siellä syntynyt. Aika harva kolmannen polven siirtolainen lähtenee Kanadasta opiskelemaan ja töihin Vinkuintiaan ja sen jälkeen palaa takaisin Kanadaan. Joten oletusarvo on, että koulunsa Kiinassa käynyt on ensimmäisen polven siirtolainen, ja jälleen tehtävästä ja hakemuspinon määrästä riippuen on myös aivan hyväksyttäviä syitä olla kutsumatta jokaista tällaista haastatteluun.

Tulos ei näin ollen kerro meille Kanadasta mitään. Suomessa asiaa on nähdäkseni tutkittu perusteellisemmin joskaan en löydä siihen nyt linkkiä, ja ainakin muistelen tässä tapauksessa asian olleen nimenomaan sellainen, että edes Suomessa hankittu koulutus ja työkokemus, eli oletus siitä, että on syntynyt Suomessa, ei auta suuria, jos nimen perusteella vaikuttaa somalilta.

Kanadan tilanne oikein tutkittuna olisi ollut sikäli mielenkiintoinen, että siellä siirtolaisuus on ollut paljon laajamittaisempaa ja historiallisesti kauemmin kestänyttä. Jos asiaa olisi tutkittu Kanadassa oikein, olisimme voineet päätellä siitä Suomen tuloksiin verrattuna, kuinka paljon aika sekä N:nnen polven siirtolaisuus asiaa auttavat vai auttavatko ollenkaan. Suomessa kaukaisista maista tulleita kolmannen polven siirtolaisia ei ole montaakaan, mikä saattaa vaikuttaa tuloksiin Suomessa nyt.