Eduskuntaryhmän suurkepuli Kalli alkaa kallistua taskurahan palauttamisen puoleen.

Tämä teatraalinen ja epäilemättä painostuksen kautta tullut ele kannattaa kuitenkin asettaa epäilyksen alaiseksi. Rahat varmasti palautetaan nyt, mutta palaavatko ne Kallille ensi vaaleissa tai jo ennen sitä jonkun peiteorganisaation kautta?

Itse asiassa ei ollut sinänsä mitään yllättävää. Kepun suhteen on totuttu tähän, ja Kalli lisää itsensä listalle omaan pakkiin kusevia puolueen jäseniä, joita Kepun eturivissä on ymmärrettävän paljon. Asia ei kuitenkaan ole vahinko vaan pelkästään hyvä asia. Matti Vanhasen edeltäjiensä perintöä jatkava "kepu kaupunkeihin" -visio saa taas tästä hiukan huonoa karmaa rukousmyllyynsä, mistä jokainen kaupunkilainen voi olla iloinen.

Kepu ja Kalli on vedetty kölin alitse toisaallakin, joten en tyydy muuhun kuin pitämään tuomiota oikeana. Sen sijaan irtopisteitä keränneet Vihreät ansaitsevat tulla motiiveineen julkisesti paljastetuiksi.

Vaalirahoitus kokonaisuudessaan on hankala asia. Voitaisiinko siitä luopua tykkänään? En tiedä, mutta tiedän, että yritykset ovat se kantava voima, jonka varassa tai ilman sitä Suomi kukoistaa tai ruotsalaisoituu. Siinä, missä ruotsalaisilla on 500 vuoden kansallisvarallisuus haaskattavissa humpuukiin, suomalaisilla sitä on alle sadan vuoden ajalta ja sekin puolitettiin kertaalleen 40-luvun alussa. En oikeasti tiedä, onko oikein, että firmat rahoittavat heille suopeita poliitikkoja. Voi olla, että asiat hoituisivat mallilleen ilman tätäkin ja yrityksille pitäisi jättää vain bisnes- ja veronmaksuvastuu.

Mutta sen tiedän, että yritykset eivät tue yritystoimintaa, markkinataloutta, sähköä, liikkumista ja milloin mitäkin vastustavia Vihreitä mitenkään erityisen voimaperäisesti. Joten ajatus siitä, että he ovat tässä Korkean Moraalin mittatikku, on sangen hölmö. Heidän propagandatorvensa on tehnyt välttämättömyydestä hyveen, mutta ei se mikään Suomen poliittisen elämän lasikuvun alle museoitu standardimitta saata olla.