Viikon puheenaihe Englannissa on hallituksen suunnitelma viimeinkin ottaa käyttöön jokunnäköiset henkilöllisyystodistukset. Aluksi ulkomaisille ja vuonna 2017 tai jotain natiiveillekin.

Hanke on täydellisen epäsuosittu, sillä moisen epäillään lisäävän valtion taholta kyttäystä ja valvontaa, mikä kritiikki ei mene aivan täysin hukkaan. Sen sijaan hassunkurista on se, että puolet kansalaisjärjestöistä vastustaa hanketta sillä perusteella, että sen jälkeen jossain valtion virastossa olisi ihmisten nimet ja osoitteet yhdessä rekisterissä, ja tämä lisää hakkeroinnin riskiä. Varmaan näin, mutta pelko on tässä se, että sen jälkeen joku tekee massiivisen identiteettivarkauden, mikä taas kertoo siitä, että henkilökortin ideaa ei ole edes ymmärretty.

Tässä maassa henkilöllisyyttä ei tarvitse todistaa oikeastaan kenellekään vaan tarvitaan sähkölasku tai kaasulasku. Jos on omalla nimellä joku kuponki lähetettynä johonkin osoitteeseen, se osoittaa ihmisen olevan olemassa ja asuvansa siellä missä väittääkin. Tämän takia sitten identiteettivarkaus on kova juttu, koska sen jälkeen voi tilata osamaksulla jne. vaikka mitä jonkun toisen nimellä ja osoitteella. Systeemi on koko lailla älytön ja läpimätä ja kesätoimittajat tekevät joka heinäkuu jutun siitä, että ottavat jonkun keksityn henkilöllisyyden, muuttavat kaverinsa kämppään, tilaavat sinne nettitöpselin ja saavat siitä laskun ja sen jälkeen käyvät hakemassa asuntolainan tälle keksitylle henkilölle.

Nyt valtaosalle henkilökortin vastustajista ei ole kirkastunut se ajatus, että jatkossa nimi/osoiteparilla ei ole enää mitään todistusarvoa kun on se henkilökortti. Sitä voi vastustaa kyttäämisen perusteella, mutta muuten esitetyt perustelut ovat koko lailla älyttömiä.