En ollut ihan varma, että se päivä iikinä koittaisi kun olisin samaa mieltä kepulaisen pääministerin kanssa oikeastaan mistään. Tänään kuitenkin lehtineekerikunta hyökkäsi kaikissa kunniallisissa ja vähemmän kunniallisissa aviiseissa pääministeriä vastaan siitä hyvästä, että oli käskenyt ministereitään olemaan osallistumatta kaikennäköisiin median gallup-kyselyihin. Puusta katsoen tämä toki tuntuu röyhkeältä sananvapauden loukkaamiselta, mutta onkohan se sitä sittenkään?

Hallitustyöskentely on kuitenkin jonkun sortin yhteispeliä. Siksi on jonkunnäköinen puoluekurikin keksitty, jotta sovitut asiat voidaan myös päättää. Viime aikoina on näyttänyt tulevan tavaksi se, että lehdistö keksii jonkun mielestään tärkeän asian ja sen jälkeen haastattelee jokaista ministeriä erikseen ja kysyy kommentteja asiasta, josta ei ole edes hallituksessa keskusteltu. Asia tulee näin esille julkisuuden kautta lähes tai täysin ensimmäistä kertaa ja media saa herkutella sillä, että ministerit ovat kovasti erimielisiä tästä keksimästään asiasta. Tässä kohtaa ei voi olla suurensuuri synti, että Vanhanen muistuttaa ministereitä siitä, että he ovat hallituksen jäseniä eivätkä yksittäisiä taistelijoita ja rohkaisee hiukan miettimään, millaisia lausuntoja he oikein antavat ja ovatko he niitä antaessaan yksittäisiä henkilöitä vai hallituksen edustajia. Oikeastaan tuntuu oudolta, että ministereitä, joiden kuuluisi lain mukaan olla taitavia ja hyvämaineisia, edes pitää muistuttaa koko asiasta, mutta sitä asiaa ihmiset voivat miettiä huolellisesti päissään.

Lehdistöä tietysti kyrsii, että niiden poliittiset toimitukset joutuvat taas tekemään töitä juttujensa ja palkkansa eteen sen sijaan, että soitetaan 18 puhelua.