Näin lausuu joku politrukki.

Kommentti kiteyttää meille oivallisesti sen, mistä tässä koko vaalirahasotkussa ja Kepun tämänhetkisessä murheen alhossa on kysymys.

Asioita on junailtu menneen maailman hyväveli- ja lahjusverkostojen sisällä iät ajat. Jossain vaiheessa maailma muuttui hieman ja nyt olemme keskellä suurta “kohua”, joka sinänsä ei ole mitään muuta kuin maan tapojen nostaminen päivänvaloon kabineteista eikä mitään erityisen yllättävää.

Kepussa lähdetään, kuten tuo vastenmielistä puoluesihteeriä puolusteleva näkemys meille kertoo, edelleenkin siitä, että jos joku asia ei ole teknisesti kiellettyä, se on käytännössä sallittua, ja hampaisiin joutuneet poliitikot ja lahjuspomot ovat olleet kovin närkästyneitä, kuinka heitä mollataan syyttä suotta vaikka he eivät ole tehneet mitään rikollista.

Minä en usko Suomesta löytyvän yhtäkään ihmistä, paitsi ehkä mainitut Kepun eturivin hahmot, joiden täydellistä muodonmuutosta apinasta ihmiseksi on lupa ainakin epäillä, jonka mielestä asiat voidaan näin mustavalkoisesti jakaa kahtia. Minä en voi kuvitella, että kenenkään järjissään olevan mielestä voidaan vetää yhtäläisyysmerkit laitonta=väärin ja laillista=oikein -ajatusten välille. Maailmassa on paljon laitonta, jossa ei valtaenemmistön mielestä ole mitään väärää. Ja vastaavasti kaikki se, mikä on teknisesti lain mukaan sallittua, ei ole kuitenkaan hyväksyttävää ja suotavaa.

Nyt kun koko paskaämpäri on valahtanut reisille, Kepun eväät ovat niin hukassa, että yritetään vain jankuttaa “emme ole tehneet mitään laitonta” -mantraa. Jos tämä on paras mihin Kepu kykenee, ei liene odotettavissa muuta kuin rökäletappio seuraavissa vaaleissa. Kyse ei ole enää aikoihin ollut siitä, mikä on kiellettyä vaan siitä, mikä on moraalisesti hyväksyttävää ja kuinka paljon saa valehdella kun kysytään suoria kysymyksiä.

Tämä ei ole juridinen ongelma vaan moraalinen. Kepu, K-linjalta hyllyvirkoihin miljardeista päättämään nostetut johtajat ja maakuntien liikemiehet ovat olleet allianssissa, jossa ei ole todennäköisesti kyse rikoksista, mutta sangen monen mielestä moraalisesti arveluttavasta toiminnasta. Kepun on pakko tulla esiin lainsäädännön takaa ja tehdä puhdistus johdossa. Korhosen on pakko mennä, ja koska Korhonen on Vanhasen vastustajien mies, todennäköisesti Vanhasenkin pitää mennä. Ja koska tätä ei kyetä tekemään ennen vaaleja, puolueella on ongelma, joka pitäisi korjata sisäisesti hyväksymällä se, että Korhosta nöyryytetään oikein urakalla, vedetään kölin alitse ja lopulta potkaistaan pois, ja Vanhasen annetaan olla rauhassa, ettei ajauduta vaaleihin nyt.

Tämä koko sotku panee miettimään sitäkin, miten järkevää on poliitikkojen ajama linja siitä, että julkisyhteisöjen ja niihin rinnastettavien kusiputkien ylintä johtoa valittaessa painotetaan “yhteiskunnallista kokemusta”, joka suomeksi tarkoittaa poliitikkojen nimittämistä näihin tehtäviin. Kuntien eläkevakuutuksen pomo ei selvästikään ole kyennyt hylkäämään K-linjalaisia juuriaan vaan on toiminut Kepun rahoittajana kuntaduunarien eläkerahoilla. Eikä tämä ole yksittäistapaus; muistamme esimerkiksi sosialidemokraatti Arne Wessbergin aktiivisen roolin ns. Arja Alho -nauhojen vaientamisyrityksessä kun Ulf Sundqvistin velkojen anteeksiannon takaa löytyikin Paavo Lipponen eikä syntipukiksi laitettua Arja Alhoa.

Olisiko kuntalaisten eläkeraha huonommissa käsissä, jos se olisi operatiivisesti ammattijohtajien käsissä ja poliitikot käyttäisivät valtaa vain hallitustasolla, ja hallitustoiminta olisi luottamustehtäväluonteista eikä hyvin palkattua, jolloin siihen kannattaa nimittää pätevä eikä sopiva herrahissin jättämistä?