Avoliitot ja avioerot
15/07/09 20:19 Filed in: Ihmissuhteet
Tutkimuksen mukaan ennen naimisiinmenoa yhdessä asuneet eroavat todennäköisemmin kuin sellaiset, jotka eivät ole ennen naimisiinmenoa yhdessä asuneet.
Mielenkiintoista oli uutisessa se, että 70% amerikkalaisista ei asu yhdessä ennen naimisiinmenoa. Minä en tunne Suomessa ketään, joka olisi mennyt naimisiin tuosta vain asumatta yhdessä etukäteen, mutta 30% on siltikin aika paljon.
Tutkijat kuitenkin lausuvat näin: Amerikkalaistutkijoiden mukaan korkeampi eroamisriski voi johtua siitä, että avoliitossa elävät eivät pohdi toisiinsa sitoutumista yhtä tarkoin kuin vasta naimisiin menon jälkeen yhteen muuttavat. Tämä analyysi vaikuttaa väärältä.
Mieleen tulee, että tuo 30% on uskovaisia, joilla on erinäköisiä säädöksiä ja moraalista koodistoa eroamiseen. Lisäksi joissain uskovaisjoukoissa on moraalisesti oikein etsiä puoliso saman uskonnon riveistä, joten metodi tuottaa pareja, joissa arvomaailmasta ja elämäntavasta ei tule ongelmia. Tällöin ei ole oleellista asumismuoto vaan arvomaailma siellä takana, josta asumismuoto ennen naimisiinmenoa on vain yksi ilmenemismuoto. Tällöin tuntuu hassunkuriselta antaa ymmärtää, että asumismuoto olisi se asia, joka vaikuttaa johonkin. Tai että ihmiset eivät ole niin kovin sitoutuneita toisiinsa ja yhteiselämään, jos menevät ensin kokeilemaan yhdessä elämistä ennen kuin tekevät avioliitoksi kutsutun taloudellisen järjestelyn.
Ylipäätään ihmettelen sitä asemaa, joka edelleen avioliitolle annetaan. Se, että avoliitot purkautuvat tai kestävät, ei kiinnosta ketään. Avioliitoista sen sijaan kerrotaan kerran kuussa jotakin tilastotietoa ja kauhistellaan maailman menoa kun joka toinen avioliitto päätyy eroon. Minun nähdäkseni yhteiselon muodosta riippumatta on järkevää erota, jos yhteiselämä on mennyt mahdottomaksi ja sitä ei yrityksistä huolimatta saada korjattua mitenkään.
Kuolleessa avioliitossa roikkuminen siksi kun paavi käskee, ei vaikuta sellaiselta elämäntavalta, jonka haluaisin erityisesti jotenkin lisääntyvän meilläpäin. Mikään ihmissuhde ei toimi yrittämättä, mutta kaikkia ei saa toimimaan yrittämälläkään. Lisäksi ihmiset muuttuvat vanhetessaan, ja näitä muutoksia ei voi mistään ennustaa. 25-vuotiaina samanlaiset ihmiset voivat olla nelikymppisinä täysin eri planeetalta. Miksi siis jatkuvasti meille kerrotaan, että avioero on jotenkin paha asia?
Mielenkiintoista oli uutisessa se, että 70% amerikkalaisista ei asu yhdessä ennen naimisiinmenoa. Minä en tunne Suomessa ketään, joka olisi mennyt naimisiin tuosta vain asumatta yhdessä etukäteen, mutta 30% on siltikin aika paljon.
Mieleen tulee, että tuo 30% on uskovaisia, joilla on erinäköisiä säädöksiä ja moraalista koodistoa eroamiseen. Lisäksi joissain uskovaisjoukoissa on moraalisesti oikein etsiä puoliso saman uskonnon riveistä, joten metodi tuottaa pareja, joissa arvomaailmasta ja elämäntavasta ei tule ongelmia. Tällöin ei ole oleellista asumismuoto vaan arvomaailma siellä takana, josta asumismuoto ennen naimisiinmenoa on vain yksi ilmenemismuoto. Tällöin tuntuu hassunkuriselta antaa ymmärtää, että asumismuoto olisi se asia, joka vaikuttaa johonkin. Tai että ihmiset eivät ole niin kovin sitoutuneita toisiinsa ja yhteiselämään, jos menevät ensin kokeilemaan yhdessä elämistä ennen kuin tekevät avioliitoksi kutsutun taloudellisen järjestelyn.
Ylipäätään ihmettelen sitä asemaa, joka edelleen avioliitolle annetaan. Se, että avoliitot purkautuvat tai kestävät, ei kiinnosta ketään. Avioliitoista sen sijaan kerrotaan kerran kuussa jotakin tilastotietoa ja kauhistellaan maailman menoa kun joka toinen avioliitto päätyy eroon. Minun nähdäkseni yhteiselon muodosta riippumatta on järkevää erota, jos yhteiselämä on mennyt mahdottomaksi ja sitä ei yrityksistä huolimatta saada korjattua mitenkään.
Kuolleessa avioliitossa roikkuminen siksi kun paavi käskee, ei vaikuta sellaiselta elämäntavalta, jonka haluaisin erityisesti jotenkin lisääntyvän meilläpäin. Mikään ihmissuhde ei toimi yrittämättä, mutta kaikkia ei saa toimimaan yrittämälläkään. Lisäksi ihmiset muuttuvat vanhetessaan, ja näitä muutoksia ei voi mistään ennustaa. 25-vuotiaina samanlaiset ihmiset voivat olla nelikymppisinä täysin eri planeetalta. Miksi siis jatkuvasti meille kerrotaan, että avioero on jotenkin paha asia?