Jutta Urpilainen on yllätyksettömästi syyttänyt hallituksen budjettiesitystä heikoimmassa asemassa olevien ja työttömien unohtamisesta.

Suomalaiselle oppositiopolitiikalle ja SDP:lle ei ole kunniaksi, että kuka hyvänsä politiikkaa hiukan seurannut kykeni ennustamaan Urpilaisen mielipiteen suunnilleen sanasta sanaan jo ennen kuin budjettiesitystä oli tehtykään. Aivan sama mitä siellä seisoo, se on joka tapauksessa väärin työttömien ja heikoimmassa asemassa olevien kannalta.

Kirjoitin tästä SDP:n uskottavuusongelmasta pari viikkoa sitten, ja tämä on siitä hyvä osoitus.

En voi sanoa, että olisin tämän hallituksen kanssa samoilla linjoilla ruuan arvonlisäveron alentamisesta ja monista muistakaan asioista, mutta tässä budjettiesityksessä ja sen kommenteissa pisti silmään se, että ongelma on ymmärretty oikein. Ongelma on julkistalouden hirvittävä velkaantumisvauhti ensisijaisesti ja toissijaisesti kohmeessa oleva talous. Tässä tilanteessa pitää tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka edesauttavat budjetin tasapainottamista ja talouden henkiinherättämistä. Kummassakaan ei nähdäkseni tehty riittäviä toimenpiteitä, mutta suunta ja ajatus on oikea.

Jos nyt olisi keskitytty pienituloisiin ja työttömiin, olisi keskitytty täysin epäoleelliseen, joutavaan ja haitalliseen nysväämiseen. Se, että SDP haluaa vain keskittyä pienituloisiin ja työttömiin, tarkoittaa sitä, että se tulee muiden unohtamisen lisäksi unohtaneeksi myös nämä ryhmät jos pintaa vähän raaputetaan.

Pienituloisen ja heikoimmassa asemassa olevan paras turvaverkko on se, että valtio on maksukykyinen ja kykenee saamaan jostain rahoitusta. Jos valtiontalous romahtaa ja maa ajautuu valuuttarahaston holhoukseen, mikä näyttää päivä päivältä todennäköisemmältä kun budjettitasapainoa ei näytä löytyvän tulevinakaan vuosina vaan vajeet paisuvat lisää syistä, jotka herra yksin tietää, tällöin ongelmissa ei ole hyvätuloinen tai kapitalisti. Palkansaajalla on työnsä ja kapitalistilla omaisuutensa. Hätää kärsimässä ovat ne, joilla ei ole kumpaakaan. Hevoskuurilla ja vieraiden pavunlaskijoiden komennossa oleva julkinen sektori ei pahemmin tarjoa mitään palveluja eikä maksa kaksisia tulonsiirtoja.

Tämä pitäisi jonkun uskaltaa tunnustaa ääneen. Kenties jopa SDP:n, jos puolueesta löytyisi tippaakaan ns. munaa. Jos julkistalous romahtaa, hyvätuloiset ja muut riistoporvarit eivät ole moksiskaan, mutta julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen varassa olevat huomaavat olevansa tyhjän päällä, sillä euroaikana ei voi edes painaa rahaa.

Entä sitten työttömät? Kumpihan mahtaa auttaa työtöntä enemmän? Talouden potkaiseminen käyntiin vai tarpeettomien työllistämistöiden teettäminen? Olettaisin, että talouden potkaiseminen käyntiin, sillä se luo pysyvästi työtä eikä ainoastaan hätäaputöitä nälkäpalkalla.

Budjettiesityksessä on varmasti runsaasti kritisoitavaa, kuten vaikkapa älytön ruuan ALV-alennus sekä se, mihin ihmeen kankkulan kaivoon kaikki raha oikein katoaa kun joka neljäs euro pitää lainata. Onkohan raha aivan varmasti käytetty veronmaksajan vinkkelistä viisaimmin, vai haaskataanko rahaa pieninä puroina turhanaikaiseen humpuukiin?

Miksi oppositio ei kuitenkaan huomaa näitä asioita vaan toistaa sanasta sanaan samat kommentit joka vuosi samaan aikaan? Kuvitteleeko joku, että SDP saa palautettua uskottavuutensa tällä tavalla? Minä en ainakaan kuvittele, mutta näyttää entistä enemmän siltä, että Suomessa olisi tilaus puolueelle, joka ymmärtää viimeinkin pistää julkistalouden siihen kuntoon, ettei se ole rakenteellisesti alijäämäinen. Sitä ei tarvitse tehdä irtisanomalla sairaanhoitajia ja leikkaamalla perusturvaa, mutta jonkun pitäisi tehdä jotakin.

Hallituspuolueet näyttävät rakastuneen törsäämiseen ja oppositio toistaa sanasta sanaan omia lauselmiaan kaikilta edellisiltä oppositiovuosilta. Ei hyvältä näytä.