Teostovero
20/12/10 14:43
Kasettimaksun laajennuksesta ulkoisiin kovalevyihin on jokainen muukin sanonut sanasensa, joten minä sitten varmaan myös.
Kannattajia tälle hankkeelle ei ole Teoston ulkopuolelta juuri löydetty. Tuskin löydetäänkään.
Mielenkiintoista on tämän laajennuksen
vieminen läpi vähin äänin ja perusteita esittämättä. Laki ja asetus sanoo, että hyvitysmaksua peritään tallennusvälineestä, jota käytetään “merkittävästi” kopioiden tekoon tekijänoikeuksien alaisesta musiikista. Missä on selvitys, että teraisesta levystä käytetään “merkittävästi” tällaiseen toimintaan? Jos sellainen on tehty, miksi sitä ei ole esitelty? Jos sellaista ei ole tehty, miten voidaan näyttää, että teostomaksun laajennus perustuu lakiin?
Teostomaksu on aika ovela lisävero. Toisaalta pitää näyttää, että laitetta käytetään merkittävästi johonkin (tai jättää näyttämättä, ilmeisesti tässä luotetaan Teoston epäilemättä puolueettomaan sanaan), mutta sen jälkeen maksu määrätäänkin koko tallennuskapasiteetista.
Minun koko musiikkikirjastoni, jossa ei ole parhaan ymmärrykseni mukaan yhtään laittomin keinoin hankittua kappaletta, ei ole kuin 350 gigaa, ja siellä on musiikkia vaikka kuinka paljon. Maksun periminen teran tallennuskapasiteetista on siis lähinnä vitsi ja oikeusmurha, sillä tuota levyä ei voi täyttää juuri mistään lähteestä kokonaan. Kahdenkin teran levyjä on jo kaupassa ja viiden vuoden päästä puhumme kymmenien tai satojen terojen levyistä.
Tästä huolimatta musiikkitiedoston koko on pysynyt vakiona sen jälkeen, kun cd-formaatti keksittiin. Yhdestä kappaleesta tulee noin 40 megan suuruinen täysilaatuinen wav-tiedosto, ämpärinä noin kymmenesosa tästä. Ei-kovin-kaukaisessa tulevaisuudessa olemme siinä tilanteessa, että muutaman kympin maksaville tallennuslaitteille mahtuu kaikki maailmassa koskaan valmistettu musiikki ja vielä on puolet tyhjillään. Siitä huolimatta Teosto haluaa suojelurahaa tästä koko kapasiteetista ja laki on näin kirjoitettu.
Teostomaksu on muuttumassa kovaa vauhtia haittaveroksi kotimaiselle elektroniikkakaupalle. Sillä on jo nyt eräitä perinteisille haittaveroille tyypillisiä elementtejä. Se ohjaa kulutusta haitallisesta asiasta (kotimainen kauppa) hyvään asiaan, jota ei haittaveroteta (ulkomainen kauppa). Toinen haittaveromainen elementti on se, että sen pitää tuottaa joka vuosi yhtä paljon tai ainakin enemmän kuin viime vuonna. Jos verotuotto laskee, veroa pitää korottaa tai veropohjaa laajentaa, jotta se taas tuottaa yhtä paljon. Näinhän valtio toimii omine haittaveroineen. Ei niiden tuotto saa laskea paljonkaan, sillä vaikka haittaveron tuotto laskee, menot ovat ennallaan.
Teoston vankin peruste vaatimukselle veropohjan laajentamisesta on se, että vero onkin nyt tuottanut vähemmän kuin ennen. Laki ei kuitenkaan määrää tälle verolle mitään tavoitetuottoa, joten tälle vaatimukselle ei pitäisi antaa mitään painoa. Teosto lisäksi käyttää melko räikeää tilastotemppua vertaamalla
veron tuottoa nyt niihin vuosiin, kun väki pakotettiin ostamaan digibokseja. Tallentavat digiboksit saatiin veron piiriin vaikka niistä valtaosaa ei edes voi käytttää minkään teostokorvauksen alaisen materiaalin kopioimiseen. Vertaaminen digiboksikaupan huippuvuosiin ontuu Erikssonin lailla, mutta sepä ei tätä mafiaa pahemmin kiinnosta.
Teosto pyrkii hämmentämään tahallaan tai tahatta keskustelua asiasta kieltäytymällä erottamasta mitenkään jo maksettua tallennusoikeutta erinäköisille laitteille. Musiikkikaupassa muistaakseni sähköinen myynti (=Itunes) on jo ohittanut savikiekkomyynnin. Kun ostan Itunesista levyn, erityisesti käyttöehdoissa lukee, että saan tallentaa tuon omille kannettaville laitteilleni (Ipod, kännykkä) ja saan jopa polttaa siitä kymmenen kopiota levylle. Tämä rajoitus on tosin uudemmista jo poistettu.
Kappaleen hinnassa on siis jo valmiiksi oikeus tallentaa kappale Ipodille, joten mihin perustuu vaatimus siitä, että käyttäjän pitäisi erikseen maksaa Teostolle siitä, että hän näin tekee? Vain Suomessa katsotaan, että kertaalleen maksamalla ei tätä oikeutta saa vaan pitää maksaa toisenkin kerran. Tämä on tekijänoikeusmafian vastenmielisimpiä ajatusrakennelmia. Siellä tuntuu olevan yleisajatuksena se, että jos joku keksii uuden tavan tallentaa tai soittaa musiikkia, heidän pitää saada lisää rahaa, vaikka tuon uuden tavan käyttö perustuisi tehtyyn sopimukseen tai lakiin.
Minä ajattelen asian niin, että minä voin kuunnella ostamaani musiikkia vain yhdestä lähteestä kerrallaan. Jos korvillani on Ipodin kuulokkeet, en voi soittaa musiikkia samanaikaisesti cd-soittimesta tai kännykästä. Jos keksitään joku uusi laite, se vähentää musiikin kuuntelua muista lähteistä, joten tämä on täysin nollasummapeliä paitsi Teoston mielestä. Siellä katsotaan, että nyt on taas aika olla koura ojossa, sillä mikä onkaan parempaa bisnestä kuin
rahastaa samasta asiasta moneen kertaan.
Kovalevyt ovat laiha lohtu sikäli, että niitä ei kukaan osta tämän jälkeen Suomesta. Vero tuplaa näiden härvelien hinnan, ja kun ulkomailta tilaaminen on aivan yhtä helppoa kuin Suomestakin, kauppaa vain valuu ulkomaille ja Teoston lisäksi valtio alkaa menettää verotuloja kun yrityksillä Suomessa alkaa mennä hieman huonommin.
Kyseessä lieneekin ollut vain koepallo. Nyt näyttää valtiovalta hyväksyneen periaatteen siitä, että nämä Teoston tulot eivät saa laskea. Kun ne laskevat edelleen kuin lehmän häntä, onkin aika tehdä lakimuutos. Teoston tähtäimessä on aivan päivänselvästi kännykkä, sillä niitä otetaan operaattoreilta Suomessa. Pelkän kännykän ostava voi tietysti tilata sellaisen ulkomailta, mutta kytkykauppapaketin ottaja saa kännykkänsä Suomesta ja näitä menee paljon, lisäksi niitä uusitaan useammin kuin digibokseja ja kovalevyjä. Jos Teosto alkaa saada pari kymppiä per kännykkä, kyseessä on merkittävä tulonlähde.
Kun kännyköidenkin tallennuskapasiteetti kaksinkertaistuu vuosittain, kaksinkertaistuvat myös Teoston tulot tekemättä mitään.
Tämä asia lienee jo seuraavalla hallituksella edessä. Jos Teostolle tarvitsee kipata muutama miljoona vuodessa itkupillien pitämiseksi hiljaisena, se kannattaa tehdä verorahoista eikä samalla näivettää suomalaista bisnestä täsmäpommitusveroilla. Kun Teoston tulojen pitää joka vuosi kasvaa, nämä verot muuttuvat vuosi vuodelta sietämättömämmiksi muutaman toimialan simputtamiseksi, ja varsinkin laitekaupassa ulkomainen kilpailu on tosiasia ilmankin.
Kannattajia tälle hankkeelle ei ole Teoston ulkopuolelta juuri löydetty. Tuskin löydetäänkään.
Mielenkiintoista on tämän laajennuksen
Teostomaksu on aika ovela lisävero. Toisaalta pitää näyttää, että laitetta käytetään merkittävästi johonkin (tai jättää näyttämättä, ilmeisesti tässä luotetaan Teoston epäilemättä puolueettomaan sanaan), mutta sen jälkeen maksu määrätäänkin koko tallennuskapasiteetista.
Minun koko musiikkikirjastoni, jossa ei ole parhaan ymmärrykseni mukaan yhtään laittomin keinoin hankittua kappaletta, ei ole kuin 350 gigaa, ja siellä on musiikkia vaikka kuinka paljon. Maksun periminen teran tallennuskapasiteetista on siis lähinnä vitsi ja oikeusmurha, sillä tuota levyä ei voi täyttää juuri mistään lähteestä kokonaan. Kahdenkin teran levyjä on jo kaupassa ja viiden vuoden päästä puhumme kymmenien tai satojen terojen levyistä.
Tästä huolimatta musiikkitiedoston koko on pysynyt vakiona sen jälkeen, kun cd-formaatti keksittiin. Yhdestä kappaleesta tulee noin 40 megan suuruinen täysilaatuinen wav-tiedosto, ämpärinä noin kymmenesosa tästä. Ei-kovin-kaukaisessa tulevaisuudessa olemme siinä tilanteessa, että muutaman kympin maksaville tallennuslaitteille mahtuu kaikki maailmassa koskaan valmistettu musiikki ja vielä on puolet tyhjillään. Siitä huolimatta Teosto haluaa suojelurahaa tästä koko kapasiteetista ja laki on näin kirjoitettu.
Teostomaksu on muuttumassa kovaa vauhtia haittaveroksi kotimaiselle elektroniikkakaupalle. Sillä on jo nyt eräitä perinteisille haittaveroille tyypillisiä elementtejä. Se ohjaa kulutusta haitallisesta asiasta (kotimainen kauppa) hyvään asiaan, jota ei haittaveroteta (ulkomainen kauppa). Toinen haittaveromainen elementti on se, että sen pitää tuottaa joka vuosi yhtä paljon tai ainakin enemmän kuin viime vuonna. Jos verotuotto laskee, veroa pitää korottaa tai veropohjaa laajentaa, jotta se taas tuottaa yhtä paljon. Näinhän valtio toimii omine haittaveroineen. Ei niiden tuotto saa laskea paljonkaan, sillä vaikka haittaveron tuotto laskee, menot ovat ennallaan.
Teoston vankin peruste vaatimukselle veropohjan laajentamisesta on se, että vero onkin nyt tuottanut vähemmän kuin ennen. Laki ei kuitenkaan määrää tälle verolle mitään tavoitetuottoa, joten tälle vaatimukselle ei pitäisi antaa mitään painoa. Teosto lisäksi käyttää melko räikeää tilastotemppua vertaamalla
Teosto pyrkii hämmentämään tahallaan tai tahatta keskustelua asiasta kieltäytymällä erottamasta mitenkään jo maksettua tallennusoikeutta erinäköisille laitteille. Musiikkikaupassa muistaakseni sähköinen myynti (=Itunes) on jo ohittanut savikiekkomyynnin. Kun ostan Itunesista levyn, erityisesti käyttöehdoissa lukee, että saan tallentaa tuon omille kannettaville laitteilleni (Ipod, kännykkä) ja saan jopa polttaa siitä kymmenen kopiota levylle. Tämä rajoitus on tosin uudemmista jo poistettu.
Kappaleen hinnassa on siis jo valmiiksi oikeus tallentaa kappale Ipodille, joten mihin perustuu vaatimus siitä, että käyttäjän pitäisi erikseen maksaa Teostolle siitä, että hän näin tekee? Vain Suomessa katsotaan, että kertaalleen maksamalla ei tätä oikeutta saa vaan pitää maksaa toisenkin kerran. Tämä on tekijänoikeusmafian vastenmielisimpiä ajatusrakennelmia. Siellä tuntuu olevan yleisajatuksena se, että jos joku keksii uuden tavan tallentaa tai soittaa musiikkia, heidän pitää saada lisää rahaa, vaikka tuon uuden tavan käyttö perustuisi tehtyyn sopimukseen tai lakiin.
Minä ajattelen asian niin, että minä voin kuunnella ostamaani musiikkia vain yhdestä lähteestä kerrallaan. Jos korvillani on Ipodin kuulokkeet, en voi soittaa musiikkia samanaikaisesti cd-soittimesta tai kännykästä. Jos keksitään joku uusi laite, se vähentää musiikin kuuntelua muista lähteistä, joten tämä on täysin nollasummapeliä paitsi Teoston mielestä. Siellä katsotaan, että nyt on taas aika olla koura ojossa, sillä mikä onkaan parempaa bisnestä kuin
Kovalevyt ovat laiha lohtu sikäli, että niitä ei kukaan osta tämän jälkeen Suomesta. Vero tuplaa näiden härvelien hinnan, ja kun ulkomailta tilaaminen on aivan yhtä helppoa kuin Suomestakin, kauppaa vain valuu ulkomaille ja Teoston lisäksi valtio alkaa menettää verotuloja kun yrityksillä Suomessa alkaa mennä hieman huonommin.
Kyseessä lieneekin ollut vain koepallo. Nyt näyttää valtiovalta hyväksyneen periaatteen siitä, että nämä Teoston tulot eivät saa laskea. Kun ne laskevat edelleen kuin lehmän häntä, onkin aika tehdä lakimuutos. Teoston tähtäimessä on aivan päivänselvästi kännykkä, sillä niitä otetaan operaattoreilta Suomessa. Pelkän kännykän ostava voi tietysti tilata sellaisen ulkomailta, mutta kytkykauppapaketin ottaja saa kännykkänsä Suomesta ja näitä menee paljon, lisäksi niitä uusitaan useammin kuin digibokseja ja kovalevyjä. Jos Teosto alkaa saada pari kymppiä per kännykkä, kyseessä on merkittävä tulonlähde.
Kun kännyköidenkin tallennuskapasiteetti kaksinkertaistuu vuosittain, kaksinkertaistuvat myös Teoston tulot tekemättä mitään.
Tämä asia lienee jo seuraavalla hallituksella edessä. Jos Teostolle tarvitsee kipata muutama miljoona vuodessa itkupillien pitämiseksi hiljaisena, se kannattaa tehdä verorahoista eikä samalla näivettää suomalaista bisnestä täsmäpommitusveroilla. Kun Teoston tulojen pitää joka vuosi kasvaa, nämä verot muuttuvat vuosi vuodelta sietämättömämmiksi muutaman toimialan simputtamiseksi, ja varsinkin laitekaupassa ulkomainen kilpailu on tosiasia ilmankin.
blog comments powered by Disqus