Tänään oli lehdissä, että Nordea on vaivihkaa lisännyt lainaehtoihinsa pykälän, joka antaa oikeuden tarkistaa asuntolainojen korkomarginaaleja ylöspäin, jos pankin taloudellinen tilanne sitä vaatii.

Tällainen ehto on yksikäsitteisesti kohtuuton. Yksityishenkilöiden talletus- ja luottobisneksen osapuolista nimenomaan pankki on se, jonka voimme olettaa olevan raha- ja finanssimarkkinoiden asiantuntija. Tuntuu jokseenkin oudolta, että vastuu pankin taloudellisen tilanteen arvioinnista lykätään asuntovelallisille. He eivät voi edes vaikuttaa pankin taseeseen toisin kuin pankin johto, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa alaistensa myöntämien korkojen marginaaleistakin.

Käytännössä tämä ehto tarkoittaa sitä, että pankki voi houkutella asiakkaita näennäisesti halvoilla marginaaleilla. Sen jälkeen se voi ajaa itsensä ahtaalle esimerkiksi maksamalla oman pääomansa ulos osinkoina tai ottamalla älyttömiä riskejä. Tämä oikeuttaa Nordean tapauksessa koronnostoon.

Keskeinen vaikutus tämän pykälän leviämisestä muuallekin on se, ettei pankkeja enää voi kilpailuttaa. Asuntolainat ovat pitkiä, joten hyvän diilin saaminen nyt vaikuttaa asiakkaan rahoihin seuraavat 25 vuotta. Jos markkinoille voi tulla jatkossa kuka hyvänsä hintahäiriköimään ja sen jälkeen kun tulee ongelmia, yksinkertaisesti vetää asiakkaan kannalta hyvät sopimukset vessanpöntöstä alas, koko pankkien kilpailuttamisen ajatuksesta katoaa järki kun hintoja ei voi tosiasiallisesti verrata pitkällä tähtäimellä mitenkään.

Se, että pankit ovat kilpailleet marginaalit naurettavan pieniksi, ei ole asiakkaiden vika vaan pankkien. Ei se ole hölmö joka pyytää, tässäkään asiassa. Jos pankit eivät osaa pitää bisneksiään kannattavina, sitten niiden kuuluu mennä konkurssiin. Valtio voi pelastaa sieltä asuntolainasalkun ja myydä sen jollekulle tai hoitaa itse jos ostajia ei löydy. Rahaa tähän ei pala juurikaan jos lainakanta on terve kuten se Suomessa pääosin on, ja lainakannan terveydestä huolehtiminen on muutenkin valtiollisen viranomaisen valvontavastuulla.

Nyt pankit ovat jälleen keksimässä yhtä temppua, jolla ne poistavat itseltään liiketoimintariskin. Kun pankit siirtävät oman liiketoimintariskinsä asuntovelallisen niskoille, pankeissa voidaan aivan rauhassa keulittaa mopoa ja hassata miljardeja erinäköisiin maailmanvalloitushankkeisiin, koska kaiken kankkulan kaivoon kannetun rahan voi aina repiä asiakkailta, joilla ei ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin maksaa tai myydä asuntonsa.

Pankit ovat ennenkin olleet hyviä siirtämään voitot itselleen mutta riskit muille. Tähän soisin jonkun puuttuvan. Tietysti Suomessa on sopimisen vapaus, mutta kohtuuttomia sopimusehtoja ei ole ennenkään välttämättä tarvinnut noudattaa. Jos kuitenkaan viranomaiset ja poliitikot eivät asiaan puutu, minulle tulee väkisinkin mieleen, miksi eivät. Miksi asuntovelalliset ovat marginaaliryhmä pankkien omistajiin verrattuna? Vai onko kenties raha liikkunut oikeaan suuntaan vaaliavustusten muodossa?

Katsotaan nyt.