Britannian menoleikkaukset, imperiumi ja ennustajat
27/10/10 18:08
Viikon puheenaihe täällä ulkosaaristossa on ollut maan menoleikkauksien vaikutus.
Kaikennäköisiä auguureja nobel-palkituista ennustajaeukoista itseoppineisiin talousnakkeihin on verrannut nykymenoa 30-lukuun ja povannut katastrofia. Hallitus on saanut hieman selkänojaa ennusteita vahvemmista talouskasvuluvuista, mutta koska ennusteet ovat samaisten ennustajaeukkojen
käsialaa, on epäselvää, kertooko tämä meille jotakin taloudesta vai ennustajista.
Katastrofin manaajat ovat muunmuassa sitä mieltä, että 30-luvun virheet talouspolitiikassa johtivat imperiumin menettämiseen. En tiedä, mitä tämä meitä auttaa vaikka se olisi tottakin, sillä Britannia ei ole enää suurvalta millään mittarilla ja sen kansainvälinen asema perustuu sangen hyvin sen talouden kokoon saaden hiukan lisänostetta lähinnä hyvistä suhteista entisiin siirtomaihin. Siirtomaiden firmojen on helpompaa perustaa Euroopan konttorinsa ja toimintonsa Britanniaan kuin Romaniaan kun kieli- ja kulttuurierot ovat vähäisemmät.
On myös mahdollista, että yhdistetään jäätelönsyöminen ja hukkumiskuolemat. Olen tutkinut historiaa huvikseni jonkun verran ja vaikka imperiumi olikin laajimmillaan 1922 erinäköisten 1. maailmansodan seurauksena saatujen ja myöhemmin ongelmallisiksi osoittautuneiden mandaattien takia, imperiumi oli hajoamassa ilman 30-luvun lamaakin. Suomi ei nimittäin ollut ainoa paikka maailmassa, jossa kansallisuusaate alkoi nostaa päätään 1800-luvulla. Voisin kirjoittaa imperiumista, sen synnystä ja hiipumisesta vaikka kuinka pitkään, mutta se ei ole tässä nyt tarpeen.
Valkoisille dominioille oli annettu melko itsenäinen asema jo vuosisadan vaihteessa paitsi irlantilaisille, mutta nekin saivat vastaavan aseman jo ennen lamaa. Ei-valkoisten siirtomaiden kansallinen herääminen oli tapahtunut pääosin jo aiemmin, vaikka useimmat itsenäistyivätkin vasta 2. maailmansodan jälkimainingeissa. On vaikea kuvitella, että vaikkapa Intiassa ei olisi syntynyt itsenäisyysliikettä, vaikka Britannian talous olisi ollut kuinka vahva. Kun kerran valkoiset alueet olivat saaneet jo itsehallintonsa tai itsenäisyytensä, miksi eivät intialaiset tai monet muut? Siirtomaa-ajan päättyminen voidaan nähdä myös ajan henkenä eikä laman seurauksena.
Mutta itse menoleikkauksiin.
Voidaan perustellusti väittää, että ne eivät Britanniasa ole juuri nyt aivan välttämättömiä jos hyväksytään se, että punnan arvo tippuu rajusti ja luottoluokitus menee, sillä maahan voi pyörittää setelipainoa varsin vauhdikkaasti. Tämän vaikutukset ihmisten elämään tuonnista riippuvaisessa maassa eivät kuitenkaan ole aivan vähäiset, joten tämä konsti ei ole kaiken ratkaiseva ihmelääke.
Jos ajatellaan, että luottokelpoisuus halutaan säilyttää sekä pitää tuontiruoka
järkevän hintaisena, menoleikkaukset ovat edessä, sillä Britannian vaje on rakenteellinen. Maassa ei ole tainnut olla yhtään tasapainoista budjettia sitten Thatcherin aikojen, ja tähän väliin mahtuu jo pitkä huippusuhdannekin.
Kun Britannian puolustusmenot ovat dollarimääräisestä maailman kolmanneksi suurimmat USA:n ja Kiinan jälkeen, voidaan kysyä, miksi ihmeessä. Nyt sotaväen menoja aiotaan leikata rajusti ja on todettu, että nykyinen puolustusvalmius saavutetaan uudelleen aikaisintaan 2020. Kysymys herää, kuka on hyökkäämässä sitä ennen? Aikovatko ranskanpullat ryhtyä uuteen satavuotiseen sotaan? Onko Espanjassa edessä vallanvaihto ja sekavan perimyssodan paikka? Vai pitäisikö hollantilaisten kanssa ryhtyä sotimaan siitä, missä villaa oikein kaupustellaan? Onko Saksa nousemassa jälleen uhaksi Euroopan vakaudelle?
En usko mihinkään näistä skenaarioista, joten mikä perustelee jättiläismäisen sotilasbudjetin? Euroopan mahdolliset viholliset tulevat epätodennäköisesti idästä ja hieman vähemmän epätodennäköisesti kaakosta tai etelästä. Ennen kuin ryssykkä tai rättipää on Kanaalin rannalla, on pitänyt marssia koko Euroopan halki. Onko uskottavaa, että tämä tapahtuu kymmenessä vuodessa? Islamilainen terrorismi varmasti aiheuttaa vaivaa ja pomminheittoa Englannissa, mutta sitä vastaan taisteleminen ei edellytä uusia lentotukialuksia tai uusia ydinpommeja.
Puolustusmenojen leikkaamisen vaikutuksista kertoo meille omaa kieltään se, että suurin kritiikki tätä vastaan on tullut amerikkalaisilta poliitikoilta, kotimaiset eivät ole olleet moksiskaan.
Sosiaaliturvassa siirrytään osittain lähemmäs tanskalaista käytäntöä. Työttömien aktivointitoimiin lisätään rahaa ja vastaavasti työttömien saamat korvaukset vähenevät jos töitä ei vuodessa löydy. Ei ehkä kovin reilua muttei ihan mahdottoman epäreiluakaan, sillä talous täällä on kuitenkin mannereurooppalaista dynaamisempi ja työpaikkoja syntyy varsin runsaasti.
Puolen miljoonan julkisen sektorin työpaikan lakkauttamista on pidetty katastrofina, mutta vielä ei ole mitään käsitystä, miten tämä toteutetaan. Siitä pystytään varmasti toteuttamaan merkittävä osa siten, että väkeä jää eläkkeelle ja uusia ei palkata tilalle. Tosiasia on se, että täkäläinen julkinen sektori on äärimmäisen työvoimavaltainen ja äärimmäisen tehoton. Turhanpäiväistä byrokratiaa ja turhanpäiväistä asiakaspalvelua on vaikka kuinka paljon ja muutenkaan
täkäläinen työelämä ei ole erityisen trimmattua. Hierarkiaa ja pikkupomon pikkupomoa riittää. Kun tarkoituksena on leikata 490000 työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä ja kyseessä on pari prosenttia maan työvoimasta, on varsin todennäköistä, että luonnollinen poistuma hoitaa tästä valtaosan viiden vuoden aikana.
On toimenpiteiden joukossa runsaasti kaikkea epämiellyttävääkin ja verojen korotukset leikkaavat suoraan kotimarkkinakysyntää.
Mutta missä oikein vaanii se katastrofi? Imperiumia ei ole enää menetettäväksi toiseen kertaa ja yrityksiä ei suuremmin kyykytetä. Mikä näissä toimenpiteissä siis laukaisee katastrofin ja miten se ilmenee? Kotimarkkinakysynnän leikkautuminen tietysti näivettää palvelusektoria, mutta toisaalta vienti vetää rivakasti.
Ennustajaeukot eivät myöskään kerro, koska olisi aika tasapainottaa julkinen talous, sillä katastrofia povaavat ennustajaeukot ovat pääosin sosialisteja. Yksikään heistä ei ollut äänessä kymmenen vuotta sitten Labourin ollessa vallassa ja törsätessä holtittomasti huippusuhdanteessa. Silloin ei ollut aika tasapainottaa taloutta. Nyt ei ole aika tasapainottaa taloutta kun on lama, ja mikäli tulevaisuus on menneisyyden kaltainen, myöskään laman loputtua ei ole aika tasapainottaa taloutta vaan silloin tarvitaankin taas suuria panostuksia sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin.
Kun kvartaalin talouskasvu oli 0,8% eli vuoden talouskasvu olisi 3,2% jos tämä luku pitäisi paikkansa, voidaan puhua jo sangen hyvää vauhtia kirivästä taloudesta jos länsimaissa keskiarvo on pitkällä aikavälillä jossain 2-3 prosentissa. Nyt siis ei ole enää lama, mutta vieläkään ei ole aika tehdä mitään julkistalouden vajeelle.
Oikeaa aikaa ei ole sosialistin vinkkelistä koskaan.
Kaikennäköisiä auguureja nobel-palkituista ennustajaeukoista itseoppineisiin talousnakkeihin on verrannut nykymenoa 30-lukuun ja povannut katastrofia. Hallitus on saanut hieman selkänojaa ennusteita vahvemmista talouskasvuluvuista, mutta koska ennusteet ovat samaisten ennustajaeukkojen
Katastrofin manaajat ovat muunmuassa sitä mieltä, että 30-luvun virheet talouspolitiikassa johtivat imperiumin menettämiseen. En tiedä, mitä tämä meitä auttaa vaikka se olisi tottakin, sillä Britannia ei ole enää suurvalta millään mittarilla ja sen kansainvälinen asema perustuu sangen hyvin sen talouden kokoon saaden hiukan lisänostetta lähinnä hyvistä suhteista entisiin siirtomaihin. Siirtomaiden firmojen on helpompaa perustaa Euroopan konttorinsa ja toimintonsa Britanniaan kuin Romaniaan kun kieli- ja kulttuurierot ovat vähäisemmät.
On myös mahdollista, että yhdistetään jäätelönsyöminen ja hukkumiskuolemat. Olen tutkinut historiaa huvikseni jonkun verran ja vaikka imperiumi olikin laajimmillaan 1922 erinäköisten 1. maailmansodan seurauksena saatujen ja myöhemmin ongelmallisiksi osoittautuneiden mandaattien takia, imperiumi oli hajoamassa ilman 30-luvun lamaakin. Suomi ei nimittäin ollut ainoa paikka maailmassa, jossa kansallisuusaate alkoi nostaa päätään 1800-luvulla. Voisin kirjoittaa imperiumista, sen synnystä ja hiipumisesta vaikka kuinka pitkään, mutta se ei ole tässä nyt tarpeen.
Valkoisille dominioille oli annettu melko itsenäinen asema jo vuosisadan vaihteessa paitsi irlantilaisille, mutta nekin saivat vastaavan aseman jo ennen lamaa. Ei-valkoisten siirtomaiden kansallinen herääminen oli tapahtunut pääosin jo aiemmin, vaikka useimmat itsenäistyivätkin vasta 2. maailmansodan jälkimainingeissa. On vaikea kuvitella, että vaikkapa Intiassa ei olisi syntynyt itsenäisyysliikettä, vaikka Britannian talous olisi ollut kuinka vahva. Kun kerran valkoiset alueet olivat saaneet jo itsehallintonsa tai itsenäisyytensä, miksi eivät intialaiset tai monet muut? Siirtomaa-ajan päättyminen voidaan nähdä myös ajan henkenä eikä laman seurauksena.
Mutta itse menoleikkauksiin.
Voidaan perustellusti väittää, että ne eivät Britanniasa ole juuri nyt aivan välttämättömiä jos hyväksytään se, että punnan arvo tippuu rajusti ja luottoluokitus menee, sillä maahan voi pyörittää setelipainoa varsin vauhdikkaasti. Tämän vaikutukset ihmisten elämään tuonnista riippuvaisessa maassa eivät kuitenkaan ole aivan vähäiset, joten tämä konsti ei ole kaiken ratkaiseva ihmelääke.
Jos ajatellaan, että luottokelpoisuus halutaan säilyttää sekä pitää tuontiruoka
Kun Britannian puolustusmenot ovat dollarimääräisestä maailman kolmanneksi suurimmat USA:n ja Kiinan jälkeen, voidaan kysyä, miksi ihmeessä. Nyt sotaväen menoja aiotaan leikata rajusti ja on todettu, että nykyinen puolustusvalmius saavutetaan uudelleen aikaisintaan 2020. Kysymys herää, kuka on hyökkäämässä sitä ennen? Aikovatko ranskanpullat ryhtyä uuteen satavuotiseen sotaan? Onko Espanjassa edessä vallanvaihto ja sekavan perimyssodan paikka? Vai pitäisikö hollantilaisten kanssa ryhtyä sotimaan siitä, missä villaa oikein kaupustellaan? Onko Saksa nousemassa jälleen uhaksi Euroopan vakaudelle?
En usko mihinkään näistä skenaarioista, joten mikä perustelee jättiläismäisen sotilasbudjetin? Euroopan mahdolliset viholliset tulevat epätodennäköisesti idästä ja hieman vähemmän epätodennäköisesti kaakosta tai etelästä. Ennen kuin ryssykkä tai rättipää on Kanaalin rannalla, on pitänyt marssia koko Euroopan halki. Onko uskottavaa, että tämä tapahtuu kymmenessä vuodessa? Islamilainen terrorismi varmasti aiheuttaa vaivaa ja pomminheittoa Englannissa, mutta sitä vastaan taisteleminen ei edellytä uusia lentotukialuksia tai uusia ydinpommeja.
Puolustusmenojen leikkaamisen vaikutuksista kertoo meille omaa kieltään se, että suurin kritiikki tätä vastaan on tullut amerikkalaisilta poliitikoilta, kotimaiset eivät ole olleet moksiskaan.
Sosiaaliturvassa siirrytään osittain lähemmäs tanskalaista käytäntöä. Työttömien aktivointitoimiin lisätään rahaa ja vastaavasti työttömien saamat korvaukset vähenevät jos töitä ei vuodessa löydy. Ei ehkä kovin reilua muttei ihan mahdottoman epäreiluakaan, sillä talous täällä on kuitenkin mannereurooppalaista dynaamisempi ja työpaikkoja syntyy varsin runsaasti.
Puolen miljoonan julkisen sektorin työpaikan lakkauttamista on pidetty katastrofina, mutta vielä ei ole mitään käsitystä, miten tämä toteutetaan. Siitä pystytään varmasti toteuttamaan merkittävä osa siten, että väkeä jää eläkkeelle ja uusia ei palkata tilalle. Tosiasia on se, että täkäläinen julkinen sektori on äärimmäisen työvoimavaltainen ja äärimmäisen tehoton. Turhanpäiväistä byrokratiaa ja turhanpäiväistä asiakaspalvelua on vaikka kuinka paljon ja muutenkaan
On toimenpiteiden joukossa runsaasti kaikkea epämiellyttävääkin ja verojen korotukset leikkaavat suoraan kotimarkkinakysyntää.
Mutta missä oikein vaanii se katastrofi? Imperiumia ei ole enää menetettäväksi toiseen kertaa ja yrityksiä ei suuremmin kyykytetä. Mikä näissä toimenpiteissä siis laukaisee katastrofin ja miten se ilmenee? Kotimarkkinakysynnän leikkautuminen tietysti näivettää palvelusektoria, mutta toisaalta vienti vetää rivakasti.
Ennustajaeukot eivät myöskään kerro, koska olisi aika tasapainottaa julkinen talous, sillä katastrofia povaavat ennustajaeukot ovat pääosin sosialisteja. Yksikään heistä ei ollut äänessä kymmenen vuotta sitten Labourin ollessa vallassa ja törsätessä holtittomasti huippusuhdanteessa. Silloin ei ollut aika tasapainottaa taloutta. Nyt ei ole aika tasapainottaa taloutta kun on lama, ja mikäli tulevaisuus on menneisyyden kaltainen, myöskään laman loputtua ei ole aika tasapainottaa taloutta vaan silloin tarvitaankin taas suuria panostuksia sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin.
Kun kvartaalin talouskasvu oli 0,8% eli vuoden talouskasvu olisi 3,2% jos tämä luku pitäisi paikkansa, voidaan puhua jo sangen hyvää vauhtia kirivästä taloudesta jos länsimaissa keskiarvo on pitkällä aikavälillä jossain 2-3 prosentissa. Nyt siis ei ole enää lama, mutta vieläkään ei ole aika tehdä mitään julkistalouden vajeelle.
Oikeaa aikaa ei ole sosialistin vinkkelistä koskaan.
blog comments powered by Disqus