Viimeviikkoinen ydinvoimapäätös on kirvoittanut joukon verraten outoja kommentteja siellä täällä, ja vihreät piirit on vallannut maansurun kaltainen olotila, jossa päätöksestä tiedetään seuraavan se, että kaikki menee tulevaisuudessa päin helvettiä.

Mitenhän on? En ota tässä kantaa siihen, tarvitseeko Suomi ydinvoimaa tai mikä on paras tapa tuottaa perusvoimaa. Näistä asioista on puhuttu maailman sivu enkä ryhdy toistamaan näitä näkemyksiä turhan päiten.

Nyt kun päätettiin antaa rakennuslupa (joka on eri asia kuin rakentaminen, sillä en yhtään ihmettelisi, vaikka jompi kumpi tai molemmat luvan saaneista eivät saisi rahoitusta hankkeelleen kovinkaan helposti) kahdelle ydinvoimalalle, on voitu tehdä hyvin kauaskantoisia johtopäätöksiä. Ne voidaan niputtaa yleisesti joko “Suomi tuottaa jatkossa vientiydinvoimaa ja joutuu itse vastaamaan ydinjätteistä” tai “Suomen elinkeinorakenne ei saa tilaa uudistua, koska Suomessa on ydinvoimaa eikä tuulimyllyjä” -muotoihin. Jälkimmäisen alalaji on “kun Suomessa on ydinvoimaa, Suomessa ei keskitytä uusien energiamuotojen kehittämiseen kun kotimarkkinat eivät niitä tarvitse, ja siksi kaikki keksinnöt tehdään muualla.”

Jälkimmäiset kannanotot sisältävät ajatuksena sen, että kun energia on halpaa, Suomessa savupiipputeollisuus menestyy jatkossakin, ja uutta bisnestä ei synny. Mielestäni kyse on harhaopista. Savupiipputeollisuus on pakannut Suomesta kamojaan viime vuosina, vaikka energia on Suomessa halvempaa kuin Keski-Euroopassa. Tämä johtuu siitä, että energia on vielä halvempaa kehitysmaissa, niiden ympäristösäädökset ovat keveämpiä ja asiakkaat lähempänä. Ydinvoima ei muuta tätä miksikään. Ruukit käytetään käyttöikänsä loppuun ja sitten ne suljetaan.

Toinen parku liittyy siihen, että Suomesta tulee tosiasiallisesti ydinsähkön vientimaa. Mihin tämä sähkö olisi tarkoitus viedä? Pohjoismaat eivät sitä tarvitse kuin ajoittain jos on ollut pitkä kuiva kausi ja Norjan vesivoimalat eivät tuota tarpeeksi. Kun hinta on Pohjoismaiden Nordpoolissa sellainen, ettei ydinvoima sillä hinnalla ole mikään kultakaivos, ajatus lienee viedä sitä kauemmaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä integraatiota Saksan sähköverkon kanssa. Saksa taas on markkina-alueena niin suuri, että jos ydinvoiman viennin takia pitää tällainen yhdistyminen tehdä, sähkön hinta määräytyy jatkossa Pohjoismaissakin Saksan hintatason mukaan, eli nousee selvästi. Kun tämän yhdistää edelliseen savupiipputeollisuusajatukseen, vaikuttaisi siltä, ettei ydinvoima savupiipputeollisuutta pelasta vaan se lähtee joka tapauksessa siltä osin kuin ei ole tarkoituksenmukaista muista syistä tehdä asioita juuri Suomessa.

Entä sitten bisneksen uudistuminen yleensä? Miten savupiipputeollisuus haittaa uuden bisneksen syntymistä? Minä en tiedä ketään, jolla pää pursuaisi uusia ideoita uusista tuotteista ja bisneksistä, mutta sen sijaan hän päättääkin mennä töihin paperimieheksi. Savupiipputeollisuus työllistää vähän, työpaikat ovat pääkonttoreita lukuunottamatta pikkukaupungeissa eivätkä kilpailemassa vaikkapa Helsingin seudun parhaista työntekijöistä, ja työ ei ole erityisen luovaa.

Jos Suomessa ei synny uutta bisnestä, vika on jossain muualla. Koulutus voi olla vääränlaista. Yhteiskunnan kulurakenne voi olla sellainen, että yrittäjäksi ryhtyminen ei vain ole taloudellisesti mahdollista asuntolainan kanssa painiskelevalle. Ihmisten mentaliteetti voi olla poskellaan, ja aika käytetään mieluummin ydinvoima-maansurun pönkittämiseen ja vanhojen bisnesten mollaamiseen kuin uuden luomiseen. Voi puuttua jotain avainosaamista, vaikkapa myyntipuolella, ja hyviäkään uusia ideoita ei tahdota saada kaupaksi, mikä on osaltaan koulutuskysymys sekin.

Uusien energiamuotojen keksiminen on aivan samanlainen asia. Ei niiden keksimiselle ole välttämätöntä, että Suomessa on energiapula. Voisi aivan hyvin ajatella, että jos energia on järkevän hintaista, millä on suora vaikutus asumis- ja liikkumiskuluihin, hieman suurempi osa ihmisiä voisi ryhtyä keksimään jotakin uutta sen sijaan, että joutuu tyytymään kuukausipalkkaan paperitehtaan pääkonttorissa.

Suomen energiamarkkinaa ei mitenkään voi pitää kovin markkinataloushenkisenä. Fortum on liian iso peluri, osa kapasiteetista on ulkomaalaisomistuksessa ainoana tehtävänä tahkota rahaa pääkonttoriin, kilpailu on muutenkin vähäistä. Vaikka joku keksisi hyvän ja halvan tavan tuottaa energiaa, Suomen markkina ei olisi sille sopiva koelaboratorio sen osoittamiseksi, että keksintö on hyvä. Markkina on aivan liian pieni ja heikosti kilpailtu, eli menestys Suomen markkinoilla ei ole vielä suurikaan meriitti uudelle keksinnölle.

Markkinat siis pitäisi hakea suuremmista paikoista, ja jos tähän ei ole kykyä, en syyttäisi siitä ydinvoimaa vaan ihmisiä. Kun toisaalta Suomesta on osattu viedä asioita ennenkin ympäri maailmaa, miksi se ei onnistuisi uuden energiatekniikan tapauksessa? Vaikea kuvitella, miksi joku ei ostaisi uutta, puhdasta ja halpaa energiatekniikkaa vain siksi, kun se on suomalaista.


Olisiko siis aika lopettaa itsesäälissä piehtaroiminen ja keskittyä tehdyn päätöksen katastrofiluonteessa rypemisen sijaan siihen kaikkeen uuteen, jota penätään? Maansuru ei tuota mitään, ja on lisäksi erittäin negatiivinen olotila. Tietysti lopulliseen eduskuntapäätökseen voi yrittää vaikuttaa, mutta ainakin itse kaipaan enemmän ryhtiä ja positiivisia ajatuksia kuin marinaa ja valitusta.

Vai selittääkö nimenomaan marinaan ja valitukseen keskittyminen sen, miksi Suomessa ei elinkeinorakenne ole uudistunut toivotulla tavalla? Luovalle työlle negatiivisiin asioihin keskittyminen taitaa olla aika myrkyllistä.