Perjantain korkean journalismin pläjäys Iltalehden muodossa vertaili Suomen ja Ruotsin veroratkaisuja, joiden tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä. Jutusta ja sen faktoista ja niiden paikkansa pitävyydestä en tiedä sitä enkä tätä, mutta jäin miettimään verotusta noin yleisesti.

Nimittäin huomasin, että vaikka kuinka yritin pinnistellä, en keksinyt yhtään tapausta viime vuosilta, jossa olisi ollut joku toivottava käyttäytymisen ja investoinnin muoto ja tätä olisi suosittu laskemalla siihen liittyviä veroja tai tukemalla sen ostamista. Poliitikoillamme tuntuu olevan kaksi tapaa suosia oikeina pidettyjä valintoja: haitanteko veronkorotuksineen ja toivotaan, toivotaan.

Veronkorotusmallissa tehdään haittaa kaikille muille paitsi sille toivotulle ratkaisulle siinä toivossa, että se näin muuttuisi hiukan houkuttelevammaksi. Toivotaan toivotaan -mallissa toivotaan, että
saamme uudenlaisen maan, mutta ei tehdä mitään. Kerrotaan, kuinka ylivertaisesta asiasta on kysymys ja pönäkät äijät telkkarissa kertovat, että nyt kannattaa tehdä näin niin maailma pelastuu. Kuluttaja äänestää kuitenkin lompakollaan ja mukavuudellaan ja yleensä ei tapahdu paljon mitään.

Suomalainen valtiovallan tapa suosia puhdasta lämmittämistä on kertoa, että pitäisi suosia puhdasta lämmittämistä. Suomalainen tapa suosia joukkoliikennettä on tehdä haittaa yksityisautoilulle ja olla investoimatta sen tarvitsemaan infrastruktuuriin siinä toivossa, että sietämättömän hitaat ja kiikkerät bussiyhteydet räntäsateessa tehdylä vaihdolla Hanasaaressa tuulen tuiverrettavana näin muuttuisivat hiukan houkuttelevammiksi. Sen harvan kerran kun julkinen sektori päättää tarttua pontevasti johonkin asiaan rahalla, kyseessä on älytön syömämenojen kattaminen. Kakkosasunnon verovähennysoikeus on esimerkki tuesta, josta ei ole mitään hyötyä, koska se vain valuu vuokriin ja on käytännössä tulonsiirto valtiolta asuntojen omistajille. Sen sijaan, että tuettaisiin kertaluonteisia mutta kalliita ja pitkäikäisiä investointeja, rahoitetaan kuukausittaista elämistä, eli toisin sanoen valutetaan rahaa kankkulan kaivoon.

Ensisijainen asia on aina kerätä julkiselle sektorille rahaa ja vasta toissijaisesti on kiva, jos rahalla saakin jotain. Tämä on väärä tie.