Sananvapauden puolustusta tarvitaan taas
02/06/09 14:34
Ennen kuin lähden hyppyyttämään teutoneja, pitää käsitellä tämä uutinen.
Erityisesti kyse on näiden mainittujen tarrojen sananvapausaspektista. Lienee selvää, että tarrojen läiskiminen sinne tänne on ilkivaltaa tai jotain siihen verrattavaa, mutta kyseessä on puhdas, propagandistinen mielipiteenmuokkaus kun lehtineekeri lähtee selvittämään, onko kyseessä kiihotus kansanryhmää vastaan, mikä on nykyisin kaniinina hatusta vedettävä asia aina kun joku maahanmuuttokysymykseen liittyvä asia vaikuttaa moitittavalta muttei oikein tiedetä miksi.
Poliisi antaa ympäripyöreän lausunnon kuten kuuluukin. Ei voi mitenkään olla niin, että tuo tarran sanoma
olisi kiihotusta mitään ryhmää vastaan, koska siinä ei käsitellä mitään ihmisryhmää. Ainoat mainittavat ihmiset ja ihmisryhmät ovat lapset ja lastenlapset.
Monikulttuurisuus tai sen puute on yhteiskunnan olotila. Maahanmuuttoasioissa profiloituneet politiikkaa lähellä olevat ovat antaneet käsitteelle myös poliittisen ulottuvuuden. Jotkut haluavat lisätä monikulttuurisuutta ja jotkut sitä vähentää.
Riippumatta siitä, mitä mieltä on siitä, mihin suuntaan nyt pitäisi liikahtaa tässä asiassa vai pysyä paikallaan, tarran sanoma on poliittista vaikuttamista ja yhteiskunnallista keskustelua. Sanoma ei epäilemättä ole hersyvän hauska eikä muutenkaan sellainen, jota jälkipolvet tulevat muistamaan, mutta sitä ei tällaiselta viestiltä edellytetä. Se on joillekin epäilemättä epämieluisa sanoma, mutta huomattavasti suurempaa joukkoa, eli kaikkia ihmisiä, ahdisti 90-luvun puolenvälin vaalimainos, jossa oli Paavo Väyrysen kuva ja teksti “kansa tarvitsee vahvan valtiomiehen”.
Se, että poliittinen sanoma on kiistanalainen, ei ole peruste kieltää sitä jollain “kiihottaminen kansanryhmää vastaan” -hanttikortilla. Se on peruste muistuttaa, että kyseinen sanoma nauttii samanlaista sananvapauden suojaa kuin Väyrysen vaalimainos, Vihreiden pehmeimmät puheet tai Vasemmistoliiton kootut viisaudet nauttivat.
Ainakin itse pidän selvänä, että tällainen sanoma ei voi olla rikollinen. Jos se olisi, laki olisi täydellisen syvältä ja poikittain ja lakia pitäisi muuttaa, ja jos laki ei vain ota muuttuakseen, pitäisi tehdä vallankumous. Mutta ei laki noin aasimainen ole tälläkään hetkellä.
Aasimainen on lehtineekeri, joka ovelalla kysymyksellä pakasta vedetylle poliisille saa aikaiseksi mielikuvan siitä, että kyseessä olisi kielletty viesti. Tämä taas on puhdasta mielipiteenmuokkausta. Maailma ei huonone jos juuri tämä monikulttuurisuutta vastustava sanoma jätetään julkaisematta, mutta maailma huononee, jos ihmiset kuvittelevat, että tämän hetken asioista monikulttuurisuutta heillä on ainoastaan oikeus kannattaa, vastustaa sitä ei saa.
Sen sijaan, että keskustellaan siitä, onko tarran liimaaja pelkästään meganatsipaska vai sen lisäksi myös pedofiili, pitäisi keskustella siitä, kuinka meitä yritetään saada vapaaehtoisesti luopumaan osasta sananvapauttamme kun meille uskotellaan, että sitä ei kiistanalaisissa asioissa ole.
Erityisesti kyse on näiden mainittujen tarrojen sananvapausaspektista. Lienee selvää, että tarrojen läiskiminen sinne tänne on ilkivaltaa tai jotain siihen verrattavaa, mutta kyseessä on puhdas, propagandistinen mielipiteenmuokkaus kun lehtineekeri lähtee selvittämään, onko kyseessä kiihotus kansanryhmää vastaan, mikä on nykyisin kaniinina hatusta vedettävä asia aina kun joku maahanmuuttokysymykseen liittyvä asia vaikuttaa moitittavalta muttei oikein tiedetä miksi.
Poliisi antaa ympäripyöreän lausunnon kuten kuuluukin. Ei voi mitenkään olla niin, että tuo tarran sanoma

Monikulttuurisuus tai sen puute on yhteiskunnan olotila. Maahanmuuttoasioissa profiloituneet politiikkaa lähellä olevat ovat antaneet käsitteelle myös poliittisen ulottuvuuden. Jotkut haluavat lisätä monikulttuurisuutta ja jotkut sitä vähentää.
Riippumatta siitä, mitä mieltä on siitä, mihin suuntaan nyt pitäisi liikahtaa tässä asiassa vai pysyä paikallaan, tarran sanoma on poliittista vaikuttamista ja yhteiskunnallista keskustelua. Sanoma ei epäilemättä ole hersyvän hauska eikä muutenkaan sellainen, jota jälkipolvet tulevat muistamaan, mutta sitä ei tällaiselta viestiltä edellytetä. Se on joillekin epäilemättä epämieluisa sanoma, mutta huomattavasti suurempaa joukkoa, eli kaikkia ihmisiä, ahdisti 90-luvun puolenvälin vaalimainos, jossa oli Paavo Väyrysen kuva ja teksti “kansa tarvitsee vahvan valtiomiehen”.
Se, että poliittinen sanoma on kiistanalainen, ei ole peruste kieltää sitä jollain “kiihottaminen kansanryhmää vastaan” -hanttikortilla. Se on peruste muistuttaa, että kyseinen sanoma nauttii samanlaista sananvapauden suojaa kuin Väyrysen vaalimainos, Vihreiden pehmeimmät puheet tai Vasemmistoliiton kootut viisaudet nauttivat.
Ainakin itse pidän selvänä, että tällainen sanoma ei voi olla rikollinen. Jos se olisi, laki olisi täydellisen syvältä ja poikittain ja lakia pitäisi muuttaa, ja jos laki ei vain ota muuttuakseen, pitäisi tehdä vallankumous. Mutta ei laki noin aasimainen ole tälläkään hetkellä.
Aasimainen on lehtineekeri, joka ovelalla kysymyksellä pakasta vedetylle poliisille saa aikaiseksi mielikuvan siitä, että kyseessä olisi kielletty viesti. Tämä taas on puhdasta mielipiteenmuokkausta. Maailma ei huonone jos juuri tämä monikulttuurisuutta vastustava sanoma jätetään julkaisematta, mutta maailma huononee, jos ihmiset kuvittelevat, että tämän hetken asioista monikulttuurisuutta heillä on ainoastaan oikeus kannattaa, vastustaa sitä ei saa.
Sen sijaan, että keskustellaan siitä, onko tarran liimaaja pelkästään meganatsipaska vai sen lisäksi myös pedofiili, pitäisi keskustella siitä, kuinka meitä yritetään saada vapaaehtoisesti luopumaan osasta sananvapauttamme kun meille uskotellaan, että sitä ei kiistanalaisissa asioissa ole.
blog comments powered by Disqus