Namibian perustulokokeilu
08/05/11 17:33
Tänään noin joka kymmenes facebook-tuttuni näyttää linkittäneen kirjoitukseen, jossa kehutaan Namibiassa kokeiltua perustulon tapaista systeemiä ja sen jälkeen vaaditaan, että perustulo Suomeen myös, sillä se toimii.
Tuo Namibian kokeilu on sinänsä mielenkiintoinen, mutta sitä
ei sellaisenaan voi pitää minään erityisen suurena osoituksena mistään eikä se todista perustulon puolesta tai sitä vastaan kovinkaan aukottomasti. Kiinnostava tuo kokeilu siitä huolimatta on.
Se, mitä tuo kokeilu näyttäisi osoittavan on se, että rahaan perustuva vaihdantatalous on ylivoimainen muunlaiseen vaihtokauppaan verrattuna. Tuskin tuossa kylässä ennen kokeiluakaan on täysin tumput suorina seisoskeltu, mutta kauppaa ei ole käyty rahalla vaan tavaroita on vaihdettu keskenään ja myös työtä tavaroihin tai vaikkapa ruokaan. Kun kylään tuli rahaa, alkoi kauppa käydä.
Tässä tapauksessa on kuitenkin muutama perustavaa laatua oleva ongelma, miksi tästä ei voi yleistää mitään perustulon toimivuuteen vaikkapa Suomessa.
Ensimmäinen havainto on se, että tuo kylä on varmasti vetänyt väkeä ja bisnestä muualtakin, sillä kun yhdessä kylässä on rahaa ja muualla ei ole, on tapahtunut varmasti pienimuotoista aivotuontia ja osa taloudellisen toimeliaisuuden kasvusta selittyy tällä. Jos naapurikylissä olisi ollut samanlainen perustulo, tällaista bisneksen keskittymistä yhteen paikkaan ei olisi tapahtunut.
Toinen havainto on se, että kun Namibia on valtava ja harvaan asuttu maa, tuossa kylässäkään on tuskin ollut tonttimaa niukkuushyödykkeenä. Näin ollen jäi näyttämättä, miten lisäraha vaikuttaa tilanteessa, jossa asuminen kasvukeskuksessa on tällainen niukkuushyödyke kun kysyntä ylittää tarjonnan.
Kolmas, tärkein havainto liittyy inflaatioon yleisesti. Kun tuossa kylässä oli perustulokokeilu mutta muualla Namibiassa ei, minkään hinta ei noussut, sillä ostovoima yleisesti ei parantunut. Ruoka maksoi ennen ja jälkeen kokeilun aivan saman verran kuten kaikki muukin, sillä ne on hinnoiteltu kokeilun ulkopuolella olevan valtaenemmistön maksukyvyn mukaan.
Perustuloratkaisuissa kuten muissakin “annetaan rahaa köyhille, jotta he eivät olisi enää köyhiä” on aina vaarana inflaation pääseminen laukalle. Tätä ilmiötä selittää havainnollisesti ja yksityiskohtaisesti Aku Ankka: Kun taivaalta satoi rahaa. Se, käykö niin vai jääkö
käymättä, on aivan oleellinen ja keskeinen asia siinä, miten perustulo lopulta vaikuttaa ihmisten elintasoon. Suomessa Vihreiden esittelemässä perustuloideassa ei edes ole tavoitteena minkäänlainen sosiaalisen hierarkian muuttaminen vaan ainoastaan se, että järjestelmä olisi yksinkertaisempi hallinnollisesti ja tuloloukkujen poistumisen takia mitä hyvänsä työtä kannattaisi kaikissa tilanteissa ottaa vastaan. Tämä on huomattavan erilainen malli kuin se, että annetaan köyhille rahaa ja tehdään heistä paikallisella mittapuulla rikkaita.
Sen sijaan, että nyt selitetään sormi pystyssä perustulon siunauksellisuutta kun se kerran on parantanut asioita merkittävästi yhdessä kylässä, ehdotan, ettei jäädä pysähtyneisyyden ja propagandan juoksuhautoihin. Namibia olisi mitä mainioin paikka kokeilla perustuloa kansallisesti ja katsoa, mitä siitä oikeasti seuraa.
Maa on demokratia, jossa hallinto on Afrikan mittapuulla varsin hyvä, vaikkakin nykyisen pressan “Robert Mugabe on nero” -tyyppiset avautumiset eivät ainakaan sikäläisten ihmisten mielissä ole kovin suosittuja. Valuutta on vaihdettava ja randin arvoinen. Namibia on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen paikka, jossa asuu vain pari miljoonaa ihmistä. Nämä ihmiset eivät ole keskittyneet vain yhteen paikkaan vaan Windhoekissakin asuu vain kymmenesosa maan asukkaista. Pienempiä kaupunkeja ja kyliä on siellä täällä. Maan itäpuolella on Botswanan autio puolikas, jossa ei asu ketään. Pohjoisessa on Angolan autio eteläpuoli, jossa ei asu juuri ketään. Etelässä on Etelä-Afrikka, jossa on infrastruktuuria ja pikkukaupunkeja lähellä Namibian rajaa, mutta silti vain häviävän pieni prosentti namibialaisista asuu sellaisessa paikassa, että he voisivat tehdä ostoksensa naapurimaassa.
Eikö tuota voisi tieteen nimissä kokeilla? Kerätään rahoitus osittain kehitysyhteistyörahoista, osittain tutkimusrahoista. Jos tuohon saisi pari kolme maata tekemään asian yhdessä, parivuotisen kokeilun rahoittaminen ei tuntuisi juuri missään. Silloin nähtäisiin, miten lisäraha vaikuttaa taloudessa yleisesti, joskin näyttämättä silti jäisi, miten se vaikuttaisi asumisen hintaan paikassa, jossa maasta ei ole pulaa. En kuitenkaan keksi parempaa paikkaa tätä kokeilla, sillä jos menemme kymmenien tai satojen miljoonien ihmisten maihin, kenelläkään ei ole rahaa kokeilua rahoittaa.
Tuo Namibian kokeilu on sinänsä mielenkiintoinen, mutta sitä
Se, mitä tuo kokeilu näyttäisi osoittavan on se, että rahaan perustuva vaihdantatalous on ylivoimainen muunlaiseen vaihtokauppaan verrattuna. Tuskin tuossa kylässä ennen kokeiluakaan on täysin tumput suorina seisoskeltu, mutta kauppaa ei ole käyty rahalla vaan tavaroita on vaihdettu keskenään ja myös työtä tavaroihin tai vaikkapa ruokaan. Kun kylään tuli rahaa, alkoi kauppa käydä.
Tässä tapauksessa on kuitenkin muutama perustavaa laatua oleva ongelma, miksi tästä ei voi yleistää mitään perustulon toimivuuteen vaikkapa Suomessa.
Ensimmäinen havainto on se, että tuo kylä on varmasti vetänyt väkeä ja bisnestä muualtakin, sillä kun yhdessä kylässä on rahaa ja muualla ei ole, on tapahtunut varmasti pienimuotoista aivotuontia ja osa taloudellisen toimeliaisuuden kasvusta selittyy tällä. Jos naapurikylissä olisi ollut samanlainen perustulo, tällaista bisneksen keskittymistä yhteen paikkaan ei olisi tapahtunut.
Toinen havainto on se, että kun Namibia on valtava ja harvaan asuttu maa, tuossa kylässäkään on tuskin ollut tonttimaa niukkuushyödykkeenä. Näin ollen jäi näyttämättä, miten lisäraha vaikuttaa tilanteessa, jossa asuminen kasvukeskuksessa on tällainen niukkuushyödyke kun kysyntä ylittää tarjonnan.
Kolmas, tärkein havainto liittyy inflaatioon yleisesti. Kun tuossa kylässä oli perustulokokeilu mutta muualla Namibiassa ei, minkään hinta ei noussut, sillä ostovoima yleisesti ei parantunut. Ruoka maksoi ennen ja jälkeen kokeilun aivan saman verran kuten kaikki muukin, sillä ne on hinnoiteltu kokeilun ulkopuolella olevan valtaenemmistön maksukyvyn mukaan.
Perustuloratkaisuissa kuten muissakin “annetaan rahaa köyhille, jotta he eivät olisi enää köyhiä” on aina vaarana inflaation pääseminen laukalle. Tätä ilmiötä selittää havainnollisesti ja yksityiskohtaisesti Aku Ankka: Kun taivaalta satoi rahaa. Se, käykö niin vai jääkö
Sen sijaan, että nyt selitetään sormi pystyssä perustulon siunauksellisuutta kun se kerran on parantanut asioita merkittävästi yhdessä kylässä, ehdotan, ettei jäädä pysähtyneisyyden ja propagandan juoksuhautoihin. Namibia olisi mitä mainioin paikka kokeilla perustuloa kansallisesti ja katsoa, mitä siitä oikeasti seuraa.
Maa on demokratia, jossa hallinto on Afrikan mittapuulla varsin hyvä, vaikkakin nykyisen pressan “Robert Mugabe on nero” -tyyppiset avautumiset eivät ainakaan sikäläisten ihmisten mielissä ole kovin suosittuja. Valuutta on vaihdettava ja randin arvoinen. Namibia on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen paikka, jossa asuu vain pari miljoonaa ihmistä. Nämä ihmiset eivät ole keskittyneet vain yhteen paikkaan vaan Windhoekissakin asuu vain kymmenesosa maan asukkaista. Pienempiä kaupunkeja ja kyliä on siellä täällä. Maan itäpuolella on Botswanan autio puolikas, jossa ei asu ketään. Pohjoisessa on Angolan autio eteläpuoli, jossa ei asu juuri ketään. Etelässä on Etelä-Afrikka, jossa on infrastruktuuria ja pikkukaupunkeja lähellä Namibian rajaa, mutta silti vain häviävän pieni prosentti namibialaisista asuu sellaisessa paikassa, että he voisivat tehdä ostoksensa naapurimaassa.
Eikö tuota voisi tieteen nimissä kokeilla? Kerätään rahoitus osittain kehitysyhteistyörahoista, osittain tutkimusrahoista. Jos tuohon saisi pari kolme maata tekemään asian yhdessä, parivuotisen kokeilun rahoittaminen ei tuntuisi juuri missään. Silloin nähtäisiin, miten lisäraha vaikuttaa taloudessa yleisesti, joskin näyttämättä silti jäisi, miten se vaikuttaisi asumisen hintaan paikassa, jossa maasta ei ole pulaa. En kuitenkaan keksi parempaa paikkaa tätä kokeilla, sillä jos menemme kymmenien tai satojen miljoonien ihmisten maihin, kenelläkään ei ole rahaa kokeilua rahoittaa.
blog comments powered by Disqus