Tänään meitä on valistettu oikein aivotutkijoiden toimesta, että internet on pahaksi nuorisollemme.

Tämä artikkeli tuntuu tavallaan kovin tutulta. Minulle tulee nimittäin mieleen, miten saman saaren tutkijat vastustivat aikanaan rautateitä. Nopeasti ohi vilisevä maisema on erityisesti kasvuikäisille aivan mahdottoman haitallista ja aivot menevät solmuun ja lapset kasvavat kieroon.

Näin ei käynyt, ja tuomiopäivää povanneet profeetat vain häipyivät hiljaisesti eivätkä todenneet koskaan olleensa väärässä. Kuten aina. Jostain minulle vieraasta syystä kaikki uusi kohtaa aina tällaisen “ajatelkaa lapsiamme” -tyylisen vastarintareaktion kunnes kaikille on käytännössä selvää, ettei povattu kauheus toteutunut. Erityisesti tekniikan kehitykseen kuuluvia asioita tulee vastustaa pontevasti, sillä kuvitellaan, etteivät ihmiset ymmärrä niitä.

Ajatellaanpa hetki mitä tuossa linkittämässäni uutisessa sanotaan:

Sen sijaan "21. vuosisadan ihmismielen" kehitystä uhkaa hallita sensaatiohakuisuus, empatiakyvyn väheneminen, keskittymisongelmat sekä horjuvat identiteetit, ylähuoneessa puhunut Greenfield sanoi.

Greenfield perustelee näkemystään internetin ja tosielämän vaatimusten eroilla. Netissä toiminta on usein nopeaa reagoimista ärsykkeisiin, kun taas reaalimaailmassa toiminta edellyttää pitkäjännitteisyyttä ja toisaalta monien nonverbaalisten ärsykkeiden huomioimista.

Millainen maailma olikaan silloin joskus ennen “nettiyhteisöjä”? Emme puhu ammottavien foinikialaisten kultaisista vuosista, emmekä edes siitä kuin isä lampun osti. Vaan herran vuodesta 1999. Tällöin meille vielä kerrottiin, että musiikki ja elokuvat vievät nuorison rappiolle, koska nuorison aika kului pääasiassa niihin.

Minun nähdäkseni voisi ajatella niinkin, että tv:n tuijottaminen zombina on todellakin aika vähä-älyistä hommaa. Askel siitä nykysuuntaan, jossa viihde onkin interaktiivista jonkun “nettiyhteisön” sisällä, on tästä askel virikkeelliseempään ja sosiaalisempaan suuntaan. Ei niin, että se korvaisi ihmisten väliset suhteet vaan niin, että se korvaa täysin passiivista töllöntuijottamista.

Jokainen voi varmasti yhtyä siihen näkemykseen, että minkä hyvänsä yksittäisen asian viedessä kaiken jonkun ihmisen ajan, tällä ihmisellä on ongelma. On tuo asia sitten tv, internet tai sianrakon potkinta. Mutta emmehän me nyt siitä puhu vaan yhdestä viihteen muodosta, jolle on aikansa ja paikkansa kuten muullekin viihteelle. Se, että joku aikuinen ei ymmärrä asiaa, on tietysti varmin tapa saada tuota pikaa aikaiseksi tieteellinen lausunto siitä, että nyt nuoriso joutuu kadotukseen, koulukotiin ja vittuun, mutta ei näille tarvitsisi mahdottomasti palstatilaa antaa.