Tällä kertaa Eva Biaudet on huolissaan ankkurilasten kovasta kohtalosta.

Hieman järkeä edellisiin samaa asiaa käsitelleisiin avautumisiin on tullut, sillä Biaudet ymmärtää asian olevan sopimusten priorisointikysymys ja sinänsä osa poliittista keskustelua sen sijaan, että hän tarjoaa jonain itse keksimänään aksiooman tasoisena julkilausumana, että alaikäisten tapauksessa pitäisi aina antaa heidän jäädä Suomeen. Jotkut ovat jopa tässä viime aikoina vastustaneet ikätestejä, mutta en muista ketkä.

Sen sijaan Biaudet hukkaa moponsa tässä kohtaa, mutta tarjoaa mietittäväksemme myös uuden tavan lähestyä asiaa:

Globaalin turvallisuuden kannalta meidän kannattaa kysyä, millainen lapsi yhteiskunnan kannalta on moneen kertaan hylätty lapsi, Biaudet sanoo.
Tämä koskee hänen mukaansa yhtä lailla suomalaisia sijoituslapsia ja ylipitkiä huoltajuusriitoja kuin yksin tulevia turvapaikanhakijalapsia.
"Oma perhe on hylännyt, eikä yhteiskuntakaan ole auttanut. Keneen tällainen lapsi turvaa ja ketä kohtaan hän tuntee lojaalisuutta? Miksi hän kokisi kuuluvansa mihinkään, ja haluaisi vuorostaan antaa yhteiskuntaan oman panoksensa?"

Jos tilanne on todella tämä, en näe mitään ongelmaa siinä, että tällainen lapsi saa jäädä Suomeen, varsinkin jos puhutaan oikeasti lapsista, jotka oppivat kielen koulussa rivakasti jne. eikä 17-vuotiaista partasuista, joilla lelulaatikossa on ollut kiväärejä jo viimeiset viisi vuotta.

Nyt kuitenkin nämä “perheen hylkäämät” tuntuvat sangen rivakasti löytävän perheensä ja sukunsa uudelleen heti kun tarjoutuu mahdollisuus saada heidät Suomeen eläteiksi perheen yhdistämisen nojalla. Tästä syystä sitten Helsingin kaupunki miettii, mistä ihmeestä saataisiin kaupungin maksamia asuntoja 15-henkisille perheille.

Biaudet siis yksinkertaisesti valehtelee tai kaunistelee asiaa tältä osin. Kyse ei ole mistään kaikkien hylkäämistä, sillä tällaiset kaikkien hylkäämät kuolevat Somaliassa nälkään. Jos matka Somaliasta Suomeen maksaa kymppitonnin väärine papereineen ja muine rötöksineen, on selvää, etteivät “kaikkien hylkäämät” sieltä Suomeen tule vaan sellaiset, joiden takana on tarpeeksi rahakas suku tuon matkan maksamiseen. Suvulle tämä on investointi, sillä jos suvun saa elätettäväksi Suomeen, se maksaa itsensä takaisin muutamassa kuukaudessa, ja loppuelämä on voittoa.

Voisiko asiaa ajatella toisinkin? Alaikäinen turvapaikanhakija kyllä saa luvan jäädä Suomeen, mutta hänelle ei syntyisi oikeutta perheen yhdistämiseen? Jos hän hommaa joskus puolison ulkomailta, tätä tietysti koskevat samat säädökset kuin muitakin Suomessa asuvien puolisoita, mutta isät, äidit, veljet ja sisaret eivät olisi oikeutettuja perheen yhdistämiseen, jolloin bisnescase heikkenisi huomattavasti. Jos kerran nämä ovat hylänneet lapsen kuten Biaudet väittää, lapsen etu ei mitenkään voine toteutua siten, että häntä kasvattamaan hommataan se sama sakki, joka on lapsen hylännyt “moneen kertaan”?

Kelpaisikohan tämä Biaudetille? Ei varmaan. Edustaakohan tämä kirjoitukseni “uusrasismia”, jota kuulemma internet on nykyään pullollaan? Todennäköisesti.