Asiaa on tutkittu, tuolta löytyy pläjäys.

Tuloksia on toistasataa sivua ja niiden pureskelu ottaa aikansa. Minua hieman häiritsee metodissa se, että useimmista maista on pyritty löytämään ne kaikkein huonoiten pärjäävät etniset ryhmät, ja tutkimus käsittelee vain heitä, ja toisaalta sitten esimerkiksi Britanniasta on valittu vain itäeurooppalaiset, jotka ovat yksi niistä hyvin pärjäävistä ryhmistä, “puolalainen putkimes” on tullut jo kielenkäyttöön lähes yleistermiksi koskemaan kaikkia ei-syntyperäisiä ammatinharjoittajia.

Olisin kaivannut rinnalle joitain toisenlaisiakin ryhmiä. Jos tutkimuksessa olisi ollut joka maasta ryhmä, joka pärjää jollain valitulla mittarilla (työllisyysaste, keskitulot suhteessa kansakunnan keskituloon tms) hyvin ja ryhmä, joka pärjää samalla mittarilla huonosti, olisimme ehkä saaneet tietää jotakin myös syistä. Nyt tutkimustulokset antavat ymmärtää, että ongelmat johtuvat etnisestä taustasta ja uskonnosta, mutta olisiko esimerkiksi Suomessa ollut jotakin eroa etnisten somalien ja etnisten kiinalaisten numeroissa?

Romanit näyttävät olevan kaikkein syrjityin ryhmä kaikkialla, missä heitä tutkittiin. Tämä on sinänsä hyvä esimerkki siitä, kuinka edes ikiajat maassa oleskelemalla ei onnistuta saamaan valtaväestön hyväksyntää erilaiselle elämäntavalle. Havainto ei välttämättä ole erityisen miellyttävä, mutta se kertoo epämiellyttävällä tavalla siitä, miten pitkälle siedätyshoidolla oikein päästään, eli ei juuri mihinkään. Juuri siedätyshoitoahan lähinnä ratkaisuksi on ainakin Suomessa tarjottu, eli kun muutamaa kansallisuutta edustavia ulkomaalaisia hommataan Suomeen lisää ja heihin totutaan, ongelmat poistuvat. Romanien esimerkin valossa näin ei tapahdu.

Vähiten syrjintää tuntuvat kokevan jugoslaavit ja itäeurooppalaiset Keski-Euroopassa. Mutta mistä se johtuu? Siitä, etteivät he erotu katukuvassa juurikaan vai siitä, että he ovat integroituneet työmarkkinoille? Vai jostain muusta syystä?

Entä johtuuko afrikkalaisten kaikkialla kokema syrjintä lähinnä ihonväristä ja siitä, että heidät on helppo erottaa, vai siitä, että heitä on kaikkialla sangen paljon ja integroituminen ei ole sujunut monessakaan paikassa kovin hyvin?

Hassuna havaintona pohjoismaiset tasa-arvon mallimaat olivat kärjessä monessa kohdassa kun kysyttiin kysymyksiä esim “vaikuttaako etninen tausta maassa urakehitykseen sitä häiritsevästi” jne. Kaikkein todennäköisimmin etnisestä taustasta oli haittaa Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Onko pohjoismainen tasa-arvoyhteiskunta pelkkä kulissi, vai olisiko tulos ollut samanlainen muissakin maissa, jos siellä olisi haastateltu somaleja eikä vaikkapa puolalaisia?

Kysymyksiä jää jäljelle. Sekä erityisesti se, mitä nyt pitäisi tehdä. Ulkomaalaisiin yleisesti ei näytetä suhtautuvan mitenkään epäluonnollisen nuivasti. Sen sijaan jotkut kansat ja alueet loistavat. Tämän on kerrottava meille jotakin myös maahanmuuttopolitiikan onnistumisesta eikä ainoastaan valtaväestön rasistisuudesta, sillä jos valtaväestön rasismi olisi ainoa selitys, kaikkien ulkomaalaiselta näyttävien pitäisi kokea syrjintää suunnilleen samalla tavalla, mutta näin ei ole missään tutkitussa maassa, joissa useampia ryhmiä tutkittiin.