Nyt siitä on sitten “tietoa”. Ns. sirpalevakuutukset ovat tarpeettomia ja kalliita.

Olen samaa mieltä siitä, että ne ovat kalliita. Tarpeettomiksi niitä en kutsuisi, vaikkakin niiden pitäisi olla tarpeettomia.

Jokainen matkustavainen on tuskaillut matkavakuutusten kohtuuttomalta kuulostavien rajoitusten kanssa. Vakuutus ei ole voimassa koskaan jos poistuu seuramatkan possujuhlista ilman viittä virallista valvojaa ja seitsemää saattajaa. Tavaroiden vakuuttaminen on vielä suurempi murheenkryyni, sillä niitä ei pääsääntöisesti haluta vakuuttaa ensinkään. Likaiset sukat voidaan vakuuttaa bulkkina, mutta kymppitonnin kameralaukkua ei matkavakuutus yleensä korvaa.

Kotivakuutus korvaa hövelisti, jos jääkaappipakastin räjähtää ja ampuu itsensä maatakiertävälle radalle. Näin ei kuitenkaan käy juuri koskaan. Sen sijaan polkupyöriä varastetaan, kännyköitä tippuu vessanpönttöön ja rillejä menee solmuun kun unenpöpperössä kävelee niiden päälle. Moniko vakuutus korvaa nämä vahingot siten, että omavastuun jälkeen saa edes 80% uuden hinnasta vakuutusyhtiöltä? Ei todennäköisesti yksikään.

Vakuutusyhtiöt ovat keksineet juuri ne asiat, joissa vahinkoja sattuu, ja rajanneet ne normaalien vakuutusten ulkopuolelle. Poissa ovat ne ajat kun rivimiehelle riitti kolme vakuutusta: kotivakuutus, matkavakuutus ja autovakuutus. Kotivakuutus korvasi kaiken kotona ja koti-irtaimistoksi katsottavan kuten vaikkapa rillit ja fillarin.

Matkavakuutukset eivät liene olleet hyviä koskaan, mutta matkatavaravakuutuspuolta on vesitetty entisestään kun matkatavarakorvauksen enimmäissummiin ei ole tehty inflaatiotarkistuksia 420 vuoteen, eikä varsinkaan huomioitu sitä, että tämän päivän matkustavaisella on mukana hyvin erilaista tavaraa kuin ennen. Kannettava tietokone kulkee melkein jokaisen mukana, ja niitä matkavakuutus ei korvaa maagisesti välttämättä ollenkaan. Järjestelmäkamera ei ole enää valokuvausammattilaisen työkalu vaan aktiivisen harrastajan, ja meitä on paljon. Matkavakuutus korvaa avokätisesti jos sattuu kuolemaan, mutta harva vakuutettu hyötyy siitä mitään. Tavaravahinkoja sen sijaan sattuu, ja ne menevät pääosin omaksi vahingoksi.

Autovakuutuksista en tiedä kovin paljon, mutta olen ymmärtänyt, että ne eivät korvaa muuta kuin auton. Jos nisti pöllii navigaattorin ja vaihtaa sen nappeihin, vakuutettu jää nuolemaan näppejään, koska kyseessä oli joku vapaaehtoinen lisälaite. Vain pöllitty auto olisi korvattu, tai joku osa siitä.

Minusta olisi mukavaa, jos voitaisiin palata siihen aikaan, että perusvakuutus korvasi ihmisten arkisia mutta nettopalkkaan suhteutettuna kalliita vahinkoja eikä ainoastaan vesitetysti jättiläiskatastrofeja. Kun näin ei ole, jäljelle jäävät erillisvakuutukset. Jos kameraa ei vakuuta kukaan matkavakuutuksen osana, sille tarvitaan oma vakuutus. Jos fillaria ei vakuuta kukaan, tarvitaan oma vakuutus. Jos sairauskuluvakuutus ei korvaa tapaturmaa, joka aiheutuu kolmea metriä kauempana kotisohvasta, tarvitaan erityisvakuutus joka harrastusta varten. Jne.

Näin vakuutusyhtiöt lypsävät rahaa kahdesti normaalista vakuutusturvasta. Vertailun vuoksi nykyinen kotivakuutukseni, joka maksaa noin 270 puntaa vuodessa (kattaa koti-irtaimiston, ei itse taloa kun en omista sitä, eli talon palovakuutus jne. olisivat tuon päälle), korvaa mukisematta edelleenkin kaiken silmälaseista polkupyöriin, ja koti-irtaimisto, kuten vaikkapa kymppitonnin kameralaukku, on vakuutettu kaikkialla maailmassa jos se on minun mukanani maailmalla. Tavarat korvataan “uutta vanhan tilalle” -periaatteella eikä siten, että lasketaan joku maaginen “arvonalenema”, ja jos eläkeläisen talo palaa ja talossa ei ole mitään viisi vuotta tuoreempaa, korvaussumma käyttökelpoisesta koti-irtaimistosta on nolla, koska sillä ei ollut laskennallista arvoa. Siitä huolimatta pitää ostaa uudet astiastot ja vaatteet, maksoi vakuutus tai ei.

Suomen vakuutusbisnes näyttää täältä katsoen toivottomalta kartellihärdelliltä. Kaikki tarjoavat suunnilleen samaa suunnilleen samalla hinnalla, periaatteita ei kyseenalaista kukaan. Erityisvakuutuksia suositaan, koska ne ovat vakuutusyhtiölle tuottoisia ja vakuuttajalle pieni pakko.

Miettikääpä tätä siellä Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa älkääkä kertoko ihmisille, että on tyhmää kun he hommaavat vakuutuksia tarvitsemilleen asioille.