... että puolet maailman lentoyhtiöistä on konkurssissa tai melkein.

Tuossa oli tuttujen kanssa tarkoitus käydä Irlannissa katsomassa marraskuun alussa, mitä siitä seurasi kun niille annettiin 1800-luvun lopulla perunoita hätäavuksi sen sijaan, että olisivat saaneet kuolla nälkään. Olutta siellä ainakin on tarjolla.

Ostin menopaluulipun Citystä Dubliniin hintaan £109,95. Ja hinta jakautuu niin, että reittiä lentelevä Air France saa 20 puntaa ja suojelurahat ovat 79,95. Lentämisen täytyy olla ihan hemmetin halpaa puuhaa jos reitti elää kymppi per suunta -hinnalla. Vertailun vuoksi halvin mahdollinen menopaluulippu junalla Paddingtonista Oxfordiin maksaa 21 puntaa.

No, en minä valita. Mutta en kyllä ihmettele, jos noilla hinnoilla firmaa kaatuu kuin heinää. Enkä myöskään pysty ymmärtämään, miksi verot ovat jokaista lentolippua ostettaessa hieman enemmän kuin edelllisellä kerralla. Nuo tuntuvat nousevan hieman muutaman viikon tai kuukauden välein. Mihin kankkulan kaivoon tuo raha oikein katoaa? Ei lentokentillä ainakaan palvelu ole parantunut eikä paljon mikään muukaan, mutta maksut sen kun nousevat. Tällä saarella nuo juuri pompsautettiin kaksinkertaisiksi “ilmastonmuutoksen torjumiseksi”. Minä en ymmärrä miten ilmastonmuutos torjutaan ottamalla minulta muutama kymppi lisää ja haaskaamalla se tyhjäntoimitukseen ja espanjalaisomisteisen lentokenttämafian taskuihin, mutta ei varmaan ymmärrä moni muukaan.

Eivät nuokaan nykyisellään konkurssiin vie. Mutta ajatus siitä, että monopoliluonteisella infrastruktuurilla on lupa rahastaa aivan mitä hyvänsä “ilmastonmuutoksen torjumiseksi”, haisee aika tukevasti. Samaten se, että moinen infrastruktuuri on ylipäätään menty yksityistämään. Ei infrastruktuuria kannata myydä, vaikka valtio-omisteisuus onkin hirveä kirosana nykyään.