Lueskelin Iltalehden "rakkaus ja seksi" -huumoripalstaa ja sieltä löytyi pari "uutista", tämä ja tämä.

En ajatellut sinänsä käsitellä sitä, mitä noissa sanotaan. Varmasti syy sinkkuuteen on osittain geeneissä, sillä geeneissä on syy olemuksessamme ja käytöksessämme aika suureen osaan ja läheskään kaikki ei ole opittua ja itse rakennettua. Ja aivan yhtä varmasti on hyvä tapailla samaan aikaan kymmentä kumppaniehdokasta, niin homma sujuu joutuisammin.

Sen sijaan näissä kuten tuon ja muiden vastaavien palstojen muissakin uutisissa on huomattavan rajoitettu käsitys siitä, mikä on "sinkku". Sinkku on tv-sarjoissa ja viihteessä esille nostettu hahmo, useimmiten nainen, jolla seuran tyrkyttäjää riittää riesaksi saakka ja kyse on vain siitä, kenet heistä valitsee ja koska. Vai pitäisikö iskeä joku varattu, rikkoa hänen liittonsa ja kaapata sen jälkeen unelmien prinssi pariksi viikoksi itselleen kunnes häneen kyllästyy? Nämä viihteen sinkut sanelevat myös suhteidensa säännöt ja keston, ja jos kumppanikokelas ryhtyy esittämään jotain vaatimuksia tai jättää huomioimatta prinsessa-sinkun oikkupussistaan ravistaman asian, hänet kuuluu oitis dumpata ja valittaa sinkkuuden tuskaa ja miesten surkeaa laatua.

Kyllähän tätä sakkia on tosielämässäkin. Enemmän ja enemmän, koska viihteestä, Cosmopolitanista ja herra ties mistä ammennetut mallit alkavat siirtyä tapakulttuuriin. Tämä ei vain ole sinkkuasioiden se kulma, jonka kuuluisi pahemmin kiinnostaa ketään, ainakaan neuvontamielessä, sillä kyse on ennen kaikkea nuorten, kauniiden ja menestyvien pariutumisrituaalista, jossa sinkkuus ei ole mikään määräävä tekijä vaan ainoastaan nimitys yhdelle elämänvaiheelle, jota voisi enemmänkin luonnehtia “kun kokeilee sataa, sekaan saattaa osua yksi hyväkin”-metodiksi.

Valtaosa sinkuista ei tunnista itseään näiden uutisten maailmasta millään tavoin. Suurin osa sinkuista ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että olisi joo ihan hyvä juttu tapailla kymmentä kerrallaan, koska maailmasta ei tunnu löytyvän edes yhtä, joka haluaisi tavata toisenkin kerran, tai edes ensimmäistä kertaa.

Lisäksi meillä on joukko sinkkuja, joiden kriteeristö on niin kova, ettei ne täyttäviä ihmisiä ole maailmassa montaakaan. Tämä on erityisesti naisten ongelma parillakin eri tavalla. Toinen on se, että jos nainen etsii "yhtä hyvän näköistä" kuin mitä itsekin on, tulee ongelma, sillä naisista kauniita on 70% tai jotain, ja miehillä taas ulkomuoto on huomiotaherättävän komea noin kymmenellä prosentilla tai sinnepäin, johtuen ennen kaikkea siitä, että valtaosa naisista panostaa ulkonäköönsä enemmän kuin valtaosa miehistä. Tästä epäsuhdasta johtuu, että valtaosa naisista ei onnistu löytämään ketään tuosta pienestä miesjoukosta, ja heitä ei hirveästi lohduta tieto, että se johtuu geeneistä.

Aivan sama ongelma on naisella, joka haluaa itseään fiksumman/karismaattisemman/lahjakkaamman/younameit miehen, tai edes itsensä tasoisen. Jossain, en muista enää missä, on selvitetty ansiokkaasti sitä, kuinka luonto "kokeilee" miehillä. Miehissä on joka asiassa gaussin käyrän ääripäitä huomattavasti enemmän kuin naisissa, jotka tuppaavat olemaan kaikki siinä keskellä. Näin ollen melkein kaikki naiset ovat "aika hyviä" siinä asiassa, mitä he nyt tärkeänä pitävätkin, mutta enemmän ääripäihin painottuvissa miehissä kolmannes on reilusti alle, kolmannes noin suunnilleen samanlaisia ja kolmannes selvästi parempia. Eli tässäkään asiassa naisten etsimiä ihannekumppaneita ei yksinkertaisesti ole yhtä paljoa kuin heitä etsiviä naisia. Sekin johtuu geeneistä, muttei lohduta ketään.

Kolmas kiinnostava joukko sinkkuja ovat ne, jotka kyllä löytävät seuraa ja onnistuvat kiinnostumaan itse, mutteivät onnistu pitämään löytöään. Tämä voi johtua geeneistä tai opituista asioista, mutta heitäkin on paljon. Kun kaikki lähtevät lätkimään parin viikon tai parin kuukauden jälkeen, todennäköisesti kiinnostavampaa olisi tietää, mitä oikein pitäisi tehdä toisin kuin se, että sillä toisella ehkä oli joku geeni hieman vinossa, sillä jokaisella ei varmasti tuo geeni vinossa ole ja opitut seikat liittyvät asiaan enemmän.

Näitä asioita harvemmin näkee missään käsiteltävän, sillä villiä ja vapaata "kumppaneita tulee ja menee"-elämää viettävä pieni klikki on onnistunut monopolisoimaan koko sinkkuasian itselleen.

On aika eri asia potea sinkkuuden tuskaa raastamalla hiuksiaan ja valittamalla kohtalon murjovan kun sillä keskiviikon tuttavuudella oli vääränväriset hiukset tai luomi vasemmassa tississä, verrattuna siihen, että kiinnostuneita ei pahemmin ole, mistään jutusta ei tule mitään ja jos hetkeksi tuleekin, tuloksena on vain yksi pettymys pitkässä listassa.