Kuntaliitto ehdottaa Suomessa kilometrikorvausten poistamista, jotta maakuntiin ei enää kannattaisi mennä autolla vaan ylihintaisilla kotimaanlennoilla.

Tämä ehdotus on monellakin tapaa päätön.

Ensinnäkin itse kilometrikorvaus. On totta, että se on nykyään tuloa tuottava, sillä autojen polttoaineenkulutuksen vähentymistä ei ole huomioitu mitenkään, sillä kilometrikorvaus ei perinteisesti koskaan laske, ainoastaan nousee. Tässä mielessä on perusteltua tutkia, mikä on tämän korvauksen oikea ja nykyistä neutraalimpi taso.

Kuntaliitto on kuitenkin hakoteillä kuvitellessaan, että lentäminen näin lisääntyisi. On kilometrikorvaus tai ei, työnantaja maksaa työmatkojen kustannukset eikä työntekijä. Piste. Kilometrikorvauksen idea ei ole suosia yhtä liikkumismuotoa muiden kustannuksilla, vaikka se ehkä nykyisen korvaustason aikaan tekeekin niin, vaan sen ajatus on niputtaa lukemattomat autoiluun liittyvät kulut (pääomakulut, vakuutukset, varaosat, renkaat, huolto, bensa jne) yhdeksi luonnonvakioksi, jotta työnantajien ja verottajan ei tarvitse tapauskohtaisesti miettiä kunkin matkalaskun oikeellisuutta.

Jos kilometrikorvaus poistettaisiin tai sille asetettaisiin yläraja, tuloksena olisi loputon kuittihullutus ja riitely, kun ryhdyttäisiin keksimään firmakohtaisesti erilaisia laskukaavoja korvaamaan vaikkapa pääomakuluja tai lyhyemmillä matkoilla arvioimaan bensankulutusta. Kun kulukorvaus on veroton mutta palkka on melkein yhtä raskaasti haittaverotettua kuin bensa, on varsinkin pienissä firmoissa ja omistajia lähellä olevien henkilöiden tapauksessa tietysti motiivi yrittää maksaa hieman ekstraa verottomina kuluina, jotta tarvitsee maksaa vähemmän tuloveroa ja sivukuluja. Verottaja tietysti kyseenalaistaisi säännöllisesti näitä käytäntöjä, ja tuloksena olisi vuosien valitus- ja oikeusjuttuja. Firmat eivätkä työmatkoja tekevät työntekijät voisi oikein koskaan katsoa olevansa “kuivilla”, sillä jossain valitusprosessissa on joku kulukorvaus viiden vuoden takaa, ja koska hyvänsä saattaa kapsahtaa lisäveroja jos oikeus toteaa, että väärin maksettu.

Tähän kuluvasta byrokratiasta firmoissa ja julkishallinnossa ei tarvinne sanoa mitään.

Jos halutaan oikeasti asettaa liikkumismuotoja samalle viivalle ja lisäksi parantaa ihmisten elämänlaatua, ehdotan, että lakia muutetaan jotenkin niin, että työmatkaan menevä aika on kotiovelta lähtemisestä alkaen palkallista.

Jos työmatkalle lähdetään virka-aikaan ja palataan sen puitteissa, mitään ei tapahdu. Jos pitää matkustaa työajan ulkopuolella, tästä pitäisi maksaa asianmukaisesti palkkaa. Nythän työmatkoja optimoidaan useissa firmoissa rahan mukaan eikä ajan mukaan, ja melkein kaikki säännöllisesti työn takia matkustavat arvostavat nimenomaan vapaa-aikaansa eikä sitä, saako firma jonkun hankalan kulkuyhteyden kymmenen euroa halvemmalla.

Tämä on aivan relevantti asia myös kulkuneuvoa valittaessa. Jos lentäminen säästää työntekijän aikaa, lentäminen kannattaa sekä firmalle että työntekijälle. Suomessa näin ei tosin useinkaan ole, vaan autoa kannattaa käyttää siksi, että sen kanssa kuluu vähiten aikaa itse matkustamiseen tai turhanpäiväiseen odotteluun.

Muistan joskus käyneeni työmatkalla Jyväskylässä. Aamulento sinne lähti niin aikaisin, että piti herätä kolme tuntia ennen normaalia herätystäni. Palaveri oli ohi muutamassa tunnissa. En muista, olisiko sieltä ollut silloin puolen päivän lento takaisin, mutta jos oli, en ainakaan olisi ehtinyt siihen. Sen sijaan kello kuuden lento kyllä kulki, joten parin tunnin palaveri Jyväskylässä tarkoitti minun tapauksessani lähtöä kotoa viideltä ja paluuta kotiin kahdeksalta illalla.

Maakuntien lentoyhteyksien ongelma on juuri tämä. Vain Ouluun lennetään niin usein, että aamulennon voi ajoittaa suunnilleen palaverin alkua vastaamaan, ja kotiin voi lähteä sitten kun työ on tehty. Muualle on yleensä aamulento ja iltalento, ja kun tunnin palaveriin menevällä ei ole jossain paikassa mitään muuta tekemistä, loppuaika tutustutaan elinvoimaisen maakuntakeskuksen ihmeisiin, eli juodaan kravatti törrökkään kaljaa jossakin Nallepubissa.

Minun on vaikea syyttää ketään, joka tekee tällaisen matkan autolla saadakseen itselleen lisää vapaa-aikaa. Sen sijaan syytän kyllä firmoja, jotka pakottavat ihmiset tekemään työmatkat jollain hitailla kulkuneuvoilla kustannussäästöjen takia. Masan baarissa vietetty aika ei maksa nyt firmalle mitään kuten ei myöskään pelleily lentokentillä joskus kukonlaulun aikaan. Jos työnantaja motivoitaisiin rahalla optimoimaan aikaa, kulkuneuvokeskusteluunkin tulisi jotain tolkkua.

Tämä saisi firmat suosimaan niitä kulkuneuvoja, joita myös työntekijä haluaa kyseisessä tapauksessa suosia.