Toisaalla on keskusteltu paljon suomalaisesta köyhyydestä ja siitä, mitä sille pitäisi tehdä.

Köyhyyden määrittelykin on aika hankalaa. Yksi määritelmä on se, että köyhä on sellainen, jolle jää käteen alle 60% mediaanitulosta. Tämä määritelmä on sikäli hyvä, että se voidaan mitata numeroilla eikä se riipu gallup-kyselyistä ja siitä, miten oman tilanteensa kokee. Huono puoli on se, että näin määritelty köyhyys ei koskaan poistu paitsi jos onnistutaan kommunistisessa unelmassa, jossa kaikille maksetaan vähintään keskiarvopalkkaa. Toinen ongelma tässä on se, että se tekee köyhyydestä suhteellisen eikä absoluuttisen käsitteen ja näin ottaa huomioon ns. kateusargumentin. Jos siis naapurien ansiotaso nousee, omankin pitää nousta samaa tahtia tai lopulta päätyy köyhäksi, huolimatta siitä, että menot eivät kasvaneet. Mutta hyvää ja täydellistä määritelmää ei liene olemassakaan, ja on määritelmä mikä hyvänsä, meillä on keskuudessamme köyhiä.

Yleensä keskustelut köyhyydestä päätyvät ehdotukseen siitä, että köyhyys poistuu, jos köyhille antaa lisää rahaa. Vaikka olen valmis myöntämään, että jotain pitäisi tehdä, yksinomaan tämä juttu keinona ei mielestäni johda mihinkään muuhun kuin rahanmenoon. Viittaan erinomaiseen kansantaloutta kansantajuisesti selittävään teokseen Aku Ankka: Kun taivaalta satoi rahaa.

Ongelman keskiössä on asumisen hinta. Asuminen on useimmille niukkuushyödykkeestä nauttimista. Ihmiset haluaisivat pakkautua harvoille alueille ja harvantyyppisiin asuntoihin paljon sankemmin joukoin kuin näitä asuntoja on ja tulee koskaan olemaan tarjolla. Tätä niukkuutta jaetaan hinnoittelulla, on kyse sitten ostohinnoista tai vuokrista. Jos ihmiset oikeasti haluaisivat asua missä hyvänsä päin Suomea jokseenkin miten hyvänsä, tätä ongelmaa ei olisi, koska Suomessa on tyhjiä asuntoja enemmän kuin asunnon tarvitsijoita. Kun kuitenkin väki pakkautuu kasvukeskuksiin, tiettyihin kaupunginosiin, rivitaloihin jne, valtaosa köyhistä asuu vuokralla jossain sellaisessa paikassa, johon tulokkaita olisi enemmänkin.

Jos nyt kaikille köyhille annetaan lisää viisi hunttia kuussa, en usko suurenkaan osan tästä rahasta päätyvän köyhän elintason parantamiseen ja paranemiseen, vaan käytännössä asumisen hinta vain hinautuu viidellä huntilla ylöspäin. Asunnon omistaja voi aivan surutta korottaa vuokraa tuolla summalla, sillä niukkuushyödykkeen takia joku köyhistä mielellään käyttää saamansa rahan siihen, että vaihtaa Tuupovaaran Kallioon. Vaikka nykyinen asukki ei tähän olisi valmis, joku kyllä on, ja käytännössä vuokrat vain pompsahtivat, koska se Kalliossa nyt asuva ei ole valmis muuttamaan Tuupovaaraan sieltä tulevan tilalle.

Tämä on ongelmana aika hankala. On aivan samantekevää, millä perusteella lisärahaa annetaan, on se sitten kuluttajahintaindeksi, ansiotasoindeksi, puppugeneraattorilla pulautettu yllätysnumero tai Oikeudenmukaisuusviraston määrittelemä ainoa ja oikea totuus. Se kuitenkin niistetään pois kaikilta muilta paitsi syrjäseuduilla asuvilta. Tilanne ei parane edes massiivisella asuntorakentamisella. Vaikka puoli Helsinkiä muutettaisiin Pietarin lähiöitä muistuttavaksi betonikuutioerämaaksi ja asuntojen määrällinen tarjonta saataisiin ylittämään kysynnän, asumisen laadullinen tarjonta ei todennäköisesti silti parane. Saisimme parantuneen elintason piiriin ne köyhät, jotka suostuisivat asumaan epätoivottavimmissa slummeissa, mutta sangen moni käyttäisi lisärahan slummista pois pääsemiseen ja lisätuki köyhille muuttuisikin lisätueksi vuokra-asuntojen omistajille.

Minä en tiedä mitä pitäisi tehdä. Ennen kuin lisärahaa ruvetaan äyskäröimään oikealle ja vasemmalle, asia pitäisi kuitenkin ratkaista jotenkin tai vakuuttaa minut siitä, ettei tämä ole mikään ongelma. Yksi älyttömältä kuulostava ratkaisu voisi olla se, että köyhille maksettavia tulonsiirtoja kasvatetaan, mutta vain, jos he asuvat syrjäseuduilla. Näin lisäraha ei valu kasvukeskuksien kiinteistö- ja vuokra-asuntobisnekseen ja elintasonsa parantamista haluava voisi niin tehdä, jos suostuu muuttamaan pois kasvukeskuksesta. Tämä kuulostaa tietysti ikävältä ihmisten pakottamiselta, mutta nähdäkseni nykytila ei ainakaan kenenkään osalta heikkenisikään. Jos haluaa asua siellä missä nytkin, se on aivan mahdollista, ja koska kukaan ei pääse korotetuilla tukiaisilla kippaamaan häntä pois asunnostaan, mikään ei muuttuisi. Kasvukeskusten ulkopuolella elintaso sen sijaan paranisi. Kasvukeskuksissakin poistettaisiin hieman painetta asuntomarkkinoilta jos osa ihmisistä motivoitaisiin vapaaehtoisesti tekemään tilaa jollekulle muulle.

Ideologisesti tämä on ongelma. Erityisesti niille, joiden tekemän politiikan keskiössä ovat köyhät ja köyhyyden kanssa puuhasteleminen. Jos köyhien määrää Helsingissä vähennettäisiin muuttoliikkeellä, voimme suunnilleen luetella ne puolueet, joiden kannattajakunta lähtisi lätkimään. Toinen suunnilleen samoissa leireissä epäsuosittu ajatus liittyy maahanmuuton laadulliseen parantamiseen. Nykyinen turvapaikanhakuperäinen maahanmuutto lähinnä tuo maahan lisää köyhiä ja avun tarvitsijoita, ja kun valtaosa heistä päätyy kasvukeskuksiin eikä syrjäseudulle, se lisää vain painetta juuri siellä, jossa sitä on ennestäänkin kylliksi.