Timeo danaos et dona ferentes
29/12/11 11:39
Kreikka ei ole enää ollut muodikas puheenaihe kun katseet ovat siirtyneet Italiaan, mutta kiinnitetäänpä taas hetkeksi huomiota siihen, mitä tuossa maassa tapahtuu.
Uutisia kyllä on tarjolla. Tämä ja tämä.
Ensimmäisessä kerrotaan, että Kreikassa veroviranomaiset lakkoilevat, koska etuja leikataan. Lakkoilu tietysti on jokaisen perusoikeus, mutta tämä kertoo meille siitä, kuinka vähän sitoutunutta Kreikassa väki on minkäänlaisiin talkoisiin. Jokaisen pitäisi luopua jostakin, mutta lopulta kaikki vain
nyhtävät jokaisen irti saamansa euron lyhyellä tähtäimellä. Kun tätä vertaa Suomen toipumiseen 90-luvun alun lamasta, ero on melko lailla huimaa. Silloin onnistuttiin tekemään kaikennäköisiä sopimuksiakin ja työmarkkinoilla oli pääsääntöisesti rauhallista.
Jälkimmäinen uutinen puolestaan kertoo osaltaan meille, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Voisi ajatella, että akuutti sairaanhoito olisi viimeisiä asioita, joista leikataan. Ei kukaan EU:ssa tai IMF:ssä pakota siitä säästämään, mutta niinpä vain siitä on säästetty. Miksi? Todennäköisesti siksi, että terveydenhoitoon käytettävää rahaa on vaikeaa kanavoida avainhenkilöiden omiin taskuihin.
Maassa on vaihdettu hallitustakin ja valtapuoluetta, joten kyse ei ollut vain yksittäisen henkilön tai puolueen ongelmasta. Kreikka on lohduttoman korruptoitunut paikka. Kreikan esimerkki kertoo meille myös, miksi korruptio on niin suuri ongelma. Tavallaan voisi aika helposti ajatella, että jos bisneksen kulujen päälle tulee 10% lahjuskuluja sinne tänne, tämä voidaan leipoa sisään lopputuotteen hintaan ja kyseessä on samanlainen raaka-ainekulu kuin kahvinpavut tai raakateräs.
Korruptio kuitenkin mädättää, sillä se motivoi tekemään vääriä asioita. Jos tuo 10% olisi kaikkien asioiden loppusummassa oleva lisämaksu johonkin yhteiseen kassaan, mikä tietysti julkisen sektorin tapauksessa olisi käytännössä älytön ratkaisu enkä sitä tarjoa tässä kuin esimerkiksi, olisi samantekevää, käyttäisikö poliitikko julkisen rahan terveydenhoitoon ja perusopetukseen vai julkisiin rakennushankkeisiin. Tilanne olisi sama, jos avainhenkilöt saisivat jakaa tuon 10% potin keskenään ja ottaa lahjusrahansa sieltä, ilman mitään korvamerkintää.
Nyt näin ei ole, joten lahjusraha on erityisesti ansaittava. Sitä on vaikeaa ansaita vaikkapa opetustoimesta, sillä kulut ovat pääosin henkilökunnan pieniä palkkoja. Rakennushankkeet ja rakentaminen sen sijaan tarjoavat enemmän kanavia. Kun poliitikko omistaa sopivia yrityksiä ja ostaa itseltään jonkun hankkeen, raha alkaa virrata. Samaten on helppoa käyttää rahaa roppakaupalla sinne tänne hallinnon byrokratiassa, sillä tämä voi ostaa konsultointipalveluja sopivien henkilöiden omistamilta firmoilta. Jne.
En minäkään kunnioittaisi kovin suuresti valtiota, joka toimii näin. Kreikalla olisi kaikkien säästötoimienkin jälkeen yltäkylläisesti rahaa huolehtia peruspalveluista, mutta poliitikot puolueesta riippumatta tuntuvat olevan kiinnostuneempia omien taskujensa täyttämisestä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? En minä vain tiedä. Tällaisissa maissa on ongelmana se,
että ylhäältä lähtenyt korruptio kulkee koko yhteiskunnan läpi. Jos ylin kerros saa potkut, tilalle nousee uudeksi ylimmäksi kerrokseksi aivan yhtä läpimätä kakkoskerros, joka vain jatkaa samaa rataa. Jos taas sivuutetaan kymmenen ylintä kerrosta hierarkiassa ja otetaan ruohonjuuritasolta uusia valtiaita, he ovat olleet tämän systeemin maksumiehiä koko ikänsä. Tilaisuuden saatuaan he ottavat omansa pois korkojen kera.
Ulkomaisen holhouksen pitäisi puuttua nimenomaan tähän. Jos kreikkalaiset ovat sitä mieltä, että julkista rahaa kannattaa käyttää asiaan X, ei oteta kantaa siihen, onko X tarpeellinen vai tarpeeton asia kuten nyt tehdään. Huolehditaan sen sijaan siitä, että X syntyy laatukriteerit täyttäen halvimmalla mahdollisella hinnalla ja X:n ohella ei synny jotakin muuta. Korruptiota voidaan vähentää, mutta läpeensä korruptoitunut koneisto ei siihen kovin helposti kykene.
Kreikan lainsäädännössäkin pitäisi lähteä tästä näkökulmasta. Mitä enemmän on byrokratiaa, lupia, tarveharkintaa ja sentapaisia asioita, sitä enemmän on tilaisuuksia korruptioon. Tästä päästään eroon automaatiolla ja tarveharkinnan poistamisella mahdollisimman monissa paikoissa. Tehdään ongelmallisiin kohtiin kuten vaikkapa rakennuslupiin kriteeristö, palkataan joku ulkopuolinen valvomaan ja arvioimaan ja sen jälkeen myönnetään rakennuslupia kaikille kriteerit täyttäville. Tästä olisi opittavaa Suomessakin.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että heti kun Mordorin luometon silmä on hetkeksi kääntänyt katseensa Italiaan, Kreikassa on palattu lähelle vanhaa menoa. Ei siellä oikeasti toteuteta mitään säästöjä. Kukaan ei usko poliitikkoihin. Kukaan ei viitsi maksaa veroja. Kukaan ei viitsi edes kerätä veroja vaan on mieluummin lakossa. Kriisi ei selvästi ole vieläkään ollut tarpeeksi syvä, sillä kreikkalaiset edelleen kuvittelevat, että he voivat jotenkin selvitä pienillä kosmeettisilla toimilla ilman suuria talkoita.
Talkoohenkeä taas ei löydy ilman kriisitietoisuutta. Talkoohengen syntyä ei puolestaan auta kriisitietoisessakaan maassa se, että välttämättömät säästöt tehdään niihin kohteisiin, joissa ne sattuvat kovimmin kansalaisiin ja vähiten lahjuskukkaroihin.
Uutisia kyllä on tarjolla. Tämä ja tämä.
Ensimmäisessä kerrotaan, että Kreikassa veroviranomaiset lakkoilevat, koska etuja leikataan. Lakkoilu tietysti on jokaisen perusoikeus, mutta tämä kertoo meille siitä, kuinka vähän sitoutunutta Kreikassa väki on minkäänlaisiin talkoisiin. Jokaisen pitäisi luopua jostakin, mutta lopulta kaikki vain
Jälkimmäinen uutinen puolestaan kertoo osaltaan meille, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Voisi ajatella, että akuutti sairaanhoito olisi viimeisiä asioita, joista leikataan. Ei kukaan EU:ssa tai IMF:ssä pakota siitä säästämään, mutta niinpä vain siitä on säästetty. Miksi? Todennäköisesti siksi, että terveydenhoitoon käytettävää rahaa on vaikeaa kanavoida avainhenkilöiden omiin taskuihin.
Maassa on vaihdettu hallitustakin ja valtapuoluetta, joten kyse ei ollut vain yksittäisen henkilön tai puolueen ongelmasta. Kreikka on lohduttoman korruptoitunut paikka. Kreikan esimerkki kertoo meille myös, miksi korruptio on niin suuri ongelma. Tavallaan voisi aika helposti ajatella, että jos bisneksen kulujen päälle tulee 10% lahjuskuluja sinne tänne, tämä voidaan leipoa sisään lopputuotteen hintaan ja kyseessä on samanlainen raaka-ainekulu kuin kahvinpavut tai raakateräs.
Korruptio kuitenkin mädättää, sillä se motivoi tekemään vääriä asioita. Jos tuo 10% olisi kaikkien asioiden loppusummassa oleva lisämaksu johonkin yhteiseen kassaan, mikä tietysti julkisen sektorin tapauksessa olisi käytännössä älytön ratkaisu enkä sitä tarjoa tässä kuin esimerkiksi, olisi samantekevää, käyttäisikö poliitikko julkisen rahan terveydenhoitoon ja perusopetukseen vai julkisiin rakennushankkeisiin. Tilanne olisi sama, jos avainhenkilöt saisivat jakaa tuon 10% potin keskenään ja ottaa lahjusrahansa sieltä, ilman mitään korvamerkintää.
Nyt näin ei ole, joten lahjusraha on erityisesti ansaittava. Sitä on vaikeaa ansaita vaikkapa opetustoimesta, sillä kulut ovat pääosin henkilökunnan pieniä palkkoja. Rakennushankkeet ja rakentaminen sen sijaan tarjoavat enemmän kanavia. Kun poliitikko omistaa sopivia yrityksiä ja ostaa itseltään jonkun hankkeen, raha alkaa virrata. Samaten on helppoa käyttää rahaa roppakaupalla sinne tänne hallinnon byrokratiassa, sillä tämä voi ostaa konsultointipalveluja sopivien henkilöiden omistamilta firmoilta. Jne.
En minäkään kunnioittaisi kovin suuresti valtiota, joka toimii näin. Kreikalla olisi kaikkien säästötoimienkin jälkeen yltäkylläisesti rahaa huolehtia peruspalveluista, mutta poliitikot puolueesta riippumatta tuntuvat olevan kiinnostuneempia omien taskujensa täyttämisestä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? En minä vain tiedä. Tällaisissa maissa on ongelmana se,
Ulkomaisen holhouksen pitäisi puuttua nimenomaan tähän. Jos kreikkalaiset ovat sitä mieltä, että julkista rahaa kannattaa käyttää asiaan X, ei oteta kantaa siihen, onko X tarpeellinen vai tarpeeton asia kuten nyt tehdään. Huolehditaan sen sijaan siitä, että X syntyy laatukriteerit täyttäen halvimmalla mahdollisella hinnalla ja X:n ohella ei synny jotakin muuta. Korruptiota voidaan vähentää, mutta läpeensä korruptoitunut koneisto ei siihen kovin helposti kykene.
Kreikan lainsäädännössäkin pitäisi lähteä tästä näkökulmasta. Mitä enemmän on byrokratiaa, lupia, tarveharkintaa ja sentapaisia asioita, sitä enemmän on tilaisuuksia korruptioon. Tästä päästään eroon automaatiolla ja tarveharkinnan poistamisella mahdollisimman monissa paikoissa. Tehdään ongelmallisiin kohtiin kuten vaikkapa rakennuslupiin kriteeristö, palkataan joku ulkopuolinen valvomaan ja arvioimaan ja sen jälkeen myönnetään rakennuslupia kaikille kriteerit täyttäville. Tästä olisi opittavaa Suomessakin.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että heti kun Mordorin luometon silmä on hetkeksi kääntänyt katseensa Italiaan, Kreikassa on palattu lähelle vanhaa menoa. Ei siellä oikeasti toteuteta mitään säästöjä. Kukaan ei usko poliitikkoihin. Kukaan ei viitsi maksaa veroja. Kukaan ei viitsi edes kerätä veroja vaan on mieluummin lakossa. Kriisi ei selvästi ole vieläkään ollut tarpeeksi syvä, sillä kreikkalaiset edelleen kuvittelevat, että he voivat jotenkin selvitä pienillä kosmeettisilla toimilla ilman suuria talkoita.
Talkoohenkeä taas ei löydy ilman kriisitietoisuutta. Talkoohengen syntyä ei puolestaan auta kriisitietoisessakaan maassa se, että välttämättömät säästöt tehdään niihin kohteisiin, joissa ne sattuvat kovimmin kansalaisiin ja vähiten lahjuskukkaroihin.
blog comments powered by Disqus