... edellisestä aiheesta kun kerran maailmalla ei edelleenkään tunu tapahtuvan mitään kiinnostavaa.

Mitä meidän pitäisi ajatella tästä? Eli siis nuorisoon on onnistuttu iskostamaan naisten vaativuus seksiasioissa siinä määrin hyvin, että terveet parikymppiset käyvät hakemassa Viagraa kun eivät enää usko muuten kelpaavansa kenellekään? Itse olen sitä mieltä, että mopo on hukattu ajat sitten. Jos ei ole, ihmislajin tai ainakin länsimaisen ihmisen ennuste ei ole kovin hyvä. Missä on se sanoma, joka välittäisi nuorelle miehelle ajatuksen siitä, että kyse ei ole mekaanisesta suorittamisesta, jonka keston perusteella jaetaan tyylipisteitä ja jos ei olla tyytyväisiä, potkaistaan moinen mätämuna pois ja juorutaan kavereillekin, kuinka surkeasta tapauksesta oli kysymys?

Ongelma tosin on se, että jotkut tekevät näin, ja tirskunta ja sormella osoittelu ajavat sitten nuorisoa lääkäreihin joko hommaamaan viagraa tai mielialalääkkeitä. Tästä huolimatta Virallinen Oppi kertoo meille edelleen, että miehillä asiat ovat kauhean helposti ja naisilla vaikeasti, koska pelkästään naisilla on ulkonäköpaineita ja juttuja, jotka johtuvat siitä, kuinka sikamaisia ja vaativia miehet ovat. Onko tässä vaatimustasossa ja siitä seuraavissa ongelmissa enää mitään merkittävää eroa sukupuolten välillä?

Jos ei ole, asian voisi sanoa ääneen. Sillä nuorten miesten elämää ei varsinaisesti helpota se, että heitä syytetään omien ongelmiensa lisäksi myös naisten ongelmista siksi, kun niin on aina kuulunut tehdä.

Kun tätä asiaa laajennetaan aasinsillan kautta tasa-arvoon, huomataan kaikennäköistä jännittävää. Nämä “väärät” mielikuvat ovat peräisin pääasiassa viihteeksi tarkoitetusta lööperistä eikä mistään timantinkovasta faktasta. Mutta mitä viihteelle on tapahtunut? Kenelle se oikein nykyään tehdään? Aivan oikein, pääosin naisille. Perheissä naiset päättävät kaikista kulutushankinnoista poislukien auto, olut ja ruohonleikkuri. Päivittäistavaramainonta taas on se, joka tuo paljon rahaa. Miehille suunnattu mainonta mahtuu nykyään aivan hyvin sianrakonpotkintakiekkohyppyskabojen mainoskatkoille, joten miehiä tavoittelevaa tv-sarjatarjontaa on yllättävän vähän.

Toisaalta vaikuttaisi taas siltä, että sanoma- ja aikakauslehdistön toimituskunta on sangen naisvaltaista, siinä määrin kaikennäköisiä naisteemoja pidetään jatkuvasti esillä. Jos iltapäivälehden etusivulla olisi kuuden tai seitsemän pysyvän pääteeman (uutiset, urheilu, viihde...) seassa otsikko “mies”, alkaisi huuto epätasa-arvosta. Mutta koska siellä on “nainen”, josta olen ammentanut viisauden helmiä tähänkin artikkeliin, asiaa ei noteerata mitenkään. Tiedonvälitys nähdäkseni ei pyri olemaan minkäänlainen tasa-arvon airut nykyään muuta kuin siinä mielessä, että se osoittaa naisten kokemaa epätasa-arvoa.

Jos Helsinkiin avataan uusi baari keskustaan suurella hypellä, millainen se on? Onko se mukava pubi, jossa on pehmeät tuolit, pöydät juuri sopivalla korkeudella kyynärpäiden lepuuttamiseen, hyvää olutta, räyhäkästä rockia ja pehmustettu otsatuki tarpeeksi pitkän pisuaarin yläpuolella? Vai onko se trendikäs lasiakvaario, jossa on kulmikkaita ja kenenkään perseeseen sopimattomia tyylihuonekaluja, nilkankorkuisia Oikean Muotoilijan suunnittelemia pöytiä, 42 variaatiota Cosmopolitan-drinkistä, uusin huohotus-r&b-artistien tuotanto ja vessa, jossa voi tehdä kaikkea muuta paitsi käydä nopeasti kusella? Baari on tietenkin jälkimmäinen, koska naiset haluavat tulla sinne eikä pubiin, ja miehet tulevat naisten perässä näihin mestoihin vaikkeivät niissä viihdykään. Itsekin olen näissä tästä syystä lusinut enemmän kuin on mielenterveydelle hyväksi.

Se, että naisia on vähän pörssiyhtiöiden johdossa, kerrotaan meille kerran kuussa, kaksi parhaassa. Näitä asioita kyllä pidetään esillä, mutta kukaan ei tunnu huomaavan sitä, että kaikessa muussa elämässä itse asiassa naisten toiveet, mielikuvat, halut ja unelmat näyttävät suunnan ja miesten on vain tähän jotenkin sopeuduttava, toki kantaen asianmukaisesti ristinsä siitä, että naisilla on heidän syystään niin vaikeaa.