Nyt siitä sitten on jotain tutkittuakin tietoa. Työvoimapulan ja laman alla nyyhkivä terveydenhoito käyttää sairaanhoitajien ajasta 60% paperityöhön. Ei ihme, että sairaanhoitajista on pulaa ja he valittavat työnsä mielettömyyttä, kun ajatus ammatista piti sisällään ajatuksen potilaiden hoitamisesta eikä paperinpyörityksestä.

Suomen terveydenhoidossa on 4000 tietojärjestelmää. Neljä tuhatta. Siis jokaista kuntaa kohden kymmenen. Tai jokaista hoitoyksikköä kohden kaksi tai kolme.

Näitä on joskus kai yritettykin hiukan yhdistää ainakin pääkaupunkiseudulla, mutta tietosuojavaltuutettu on puuttunut ankarasti asiaan ja estänyt moisen irvokkuuden. Ymmärrän, että terveydenhoidon rekisterejä ei saa yhdistää mihin hyvänsä, mutta rakennelma, jossa yksi sairaala lähettää potilaan toiseen ja siellä toisessa ei tiedetä tuosta potilaasta mitään ellei hän itse kiikuta paperipinoa matkassaan ja joku sitten naputtele tietoja uuden hoitopaikan järjestelmään, on täydellisen älytön.

Tässä ei ole kyse enää potilaiden yksityisyyden suojasta vaan asianmukaisen hoidon toimittamisesta nopeasti ja kustannustehokkaasti (=päällekkäisiä toimenpiteitä välttäen). Jos uusi hoitopaikka ei tiedä, että joitain tutkimuksia on jo tehty eikä myöskään niiden tuloksia, se teettää samat rutiinit uudelleen ja tämä raha on suoraan kaadettu kankkulan kaivoon. Jos nyt aivan välttämättä on tarjottava mahdollisuus estää tällainen tietojen vaihto, sen pitäisi perustua aktiiviseen valintaan oletuksen ollessa se, että terveydenhoidon sisällä potilaan tietoihin on pääsy kaikilla potilasta hoitavilla eikä kullakin hoitoa antavalla tai tutkivalla vain itse tekemiinsä asioihin.

Nykysysteemi toimii toisin päin, eli potilaan pitää erikseen valtuuttaa tällainen tietojen antaminen. Ja koska näitä valtuutuksia ei pahemmin ole, ei ole myöskään bisnescasea rakentaa joko yhteistä järjestelmää tai keskenään keskustelevia järjestemiä, koska sitä ei voisi käyttää. Nyt siis se, että muutama sata tietosuojahysteerikkoa mieluummin valitsee kuoleman väärän hoidon seurauksena tai akuutin hoidon hitautena kuin sallii tietojensa siirron kaikille häntä hoitaville, onkin häntä, joka koiraa heiluttaa, ja 5,2 miljoonaa kärsii tästä kourallisen hysteriasta ja sitä rummuttavasta tietosuojavaltuutetusta.

Ja samalla terveydenhoito naukuu lisää rahaa, koska väki uupuu ja jonot venyvät. Tietysti väki uupuu ja jonot venyvät jos henkilökunnan ajasta puolet kuluu turhanpäiväiseen rutiiniin. Voimmehan me tietysti kouluttaa neljä vuotta sairaanhoitajia paperipääteoperaattoreiksi, mutta ei tämä erityisen tehokkaalta koulutus- ja terveydenhoitopolitiikalta vaikuta.

Kun kerran asiaa ei tunnuta saavan käytännön tasolla kuntoon eri viranomaisten nahistellessa keskenään, tarvittaisiin lainsäädäntötoimia, jotka määrittelisivät asian ja siihen liittyvän tietosuojan sellaisiksi, ettei jokaista yksittäistä tietojärjestelmä- tai tiedonvaihtohanketta tarvitsisi alistaa pitkään ja hedelmättömään lausuntoprosessiin kaikkia asioita määritelmän mukaisesti vastustavissa instansseissa.