Hesari julkisti tänään halvan dollarin innoittamana hiukan hintavertailuja USA:n ja Suomen välillä ja paljasti sen, minkä jokainen hintoja seuraava on tiennyt jo ennestään.

Hesarin juttu kertoo kuitenkin vain puoli totuutta. USA on tietysti nyt poikkeuksellisen halpa peson kurssin takia, mutta lukijalle olisi ollut avartavaa nähdä samanlainen hintavertailu, jossa olisi ollut mukana USA:n lisäksi Singapore, Japani, Kiina/Hong Kong, Australia ja vaikkapa Argentiina. Samalla tuotelistaa olisi voinut hiukan laajentaa ottamalla sinne esimerkiksi mukaan musiikkia, elokuvia ja kirjoja. Tai oikeastaan mitä hyvänsä helposti liikkuvaa tavaraa.

Maailmaan on syntynyt kaksi ja puoli hintavyöhykettä. USA on se alimmainen puolikas, lähinnä johtuen valuuttakursseista. Lähellä USA:n hintoja ollaan oikeastaan kaikkialla muualla maailmassa, paitsi Euroopassa. Eurooppa on täysin oma hinnoitteluvyöhykkeensä, jossa kuluttajilta riistetään tuotteesta riippuen 20-100% enemmän täsmälleen samasta tavarasta kuin missään muualla maailmassa. Tämä ei johdu millään tavoin valuuttakursseista vaan siitä, että Euroopassa on totuttu maksamaan kaikesta helvetin paljon ja kun markkina on edelleen pirstaleinen, mitään hintakilpailua ei ole syntynyt. Kun lisäksi ihana EU:mme on enemmän huolissaan valtioiden verotulojen riittävyydestä kuin ostovoimaisista kuluttajista, se ei tee mitään tätä muinaista asetelmaa horjuttavaa vaikka voisikin.

EU voisi tehdä vaikka mitä: nostaa verovapaan tuonnin rajaa nykyisestä naurettavasta 175 eurosta 4200 euroon, jotta ihmisten kannattaisi ihan "laillisestikin" tehdä matkoja ostamaan kallista tavaraa muualta ja yksi ulkomaille lähtevä voisi tuoda ipodit ja leffat kymmenelle kaverillekin. Toisekseen, EU voisi vapauttaa verkkokaupan, mukaanlukien EU:n ulkopuolelta tuleva, arvonlisäverosta ja tulleista ainakin alle 4200 euron ostosten tapauksessa. Kolmanneksi, EU voisi julistaa alueellaan pätemättömäksi kaikki sellaiset sopimukset, jotka antavat tukkukauppiaille tai jälleenmyyjille oikeuden myydä tuotteita tai palveluja vain osassa EU:ta. Nyt varsinkin tekijänoikeuksien alainen materiaali on kaikennäköisten epämääräisten sopimusteknisten rajoitusten piirissä, jotta EU:n sisälläkään ei synny mitään kilpailua.

EU ei tee mitään koska siltä puuttuu motiivi. Riistoa harrastavat tukut ja kaupustelijat eivät tee mitään, koska heiltäkin puuttuu motiivi. Ehdotan, että rupeamme motivoimaan näitä jälkimmäisiä. Mitä enemmän bisnestä siirtyy EU:n ulkopuolisiin verkkokauppoihin, sitä nopeammin nämä käenpoikaset ymmärtävät, että globaalissa maailmassa ei voi olla Eurooppa-saareketta, jossa persaukisilta ihmisiltä nyhdetään kaksinkertaisia hintoja vain siksi kun niin on aina ennenkin tehty. Itse olen yrittänyt ostaa EU:n ulkopuolelta kaiken minkä vain järkevästi ostamaan pystyn.