Eikö tästä luovuttu Euroopassa jo sata vuotta sitten?
29/05/09 21:29 Filed in: Mielipiteitä
Kunnianarvoisan kollegani vaimo on valkovenäläinen.
Hänellä on jonkun sortin kuponki, jolla saa oleskella Englannissa. Nyt pitäisi lähteä käymään Sveitsissä, joka uljaasti liittyi Schengeniin, johon Britannia ei kuulu.
Kukaan ei tunnu osaavan vastata tarkasti, tarvitseeko hän viisumin Sveitsiin vai ei. Itse asiassa EU-maidenkin välillä tuntuu olevan suuria eroja. Sveitsiläiset sanovat, että viisumi tarvitaan, mutta koska ne ovat schengenissä ja rajatarkastuksia ei ole, ongelma on vähäinen jos ei saavu lentokoneella ja lentoyhtiö katsasta kuponkeja.
Mutta sitten EU. Useimpien maiden, joskaan ei kaikkien, tapauksessa tuon mainitun vaimon oleskelulupa Englannissa kelpaa, koska tuossa kupongissa lukee myöntämisen perusteena “EEA member family permit”. Tällaisella saa matkustaa schengen-maahan,
mutta vain jos puoliso on mukana. Siis ihan oikeasti, Euroopassa, 2000-luvulla. Mukana pitää olla joku vihkimistodistus yms. propuska. Ilman Euroopan talousalueella asuvaa puolisoa kuponki ei kelpaa.
Tässä on jotain aivan täydellisen mieltä vailla olevaa monellakin tapaa.
Minä kuvittelin, että Euroopassa luovuttiin siitä ajatuksesta, että vaimot saavat matkustaa vain miehensä kanssa ja luvalla, sata vuotta sitten tai enemmän. Kuvittelin väärin.
Toisekseen tässä pakenee se, mitä tässä yritetään tavoitella. Minulle ei tule mieleen mitään muuta syytä vaatia tällaista pariskuntaa matkustamaan yhdessä kuin se, että joku Schengen-säännöt keksinyt on ajatellut, että Englannin oleskelulupia hankitaan lumeavioliiton kautta siinä toivossa, että päästään muuttamaan sosialidemokratiaan heti kun kuponki on myönnetty, ja näin mukamas estetään tämä. No ei tietenkään estetä, sillä jos joku maksaa jotakin kulissiavioliitosta, hän voinee maksaa satasen lisää menopaluulennosta johonkin Schengen-alueelle, jossa mennään asianmukaisesti yhdessä passintarkastuksen läpi rakastunutta esittäen ja sen jälkeen toinen lähtee sinne mihin oli menossa ja toinen takaisin Englantiin.
Kolmanneksi pakenee se, miksi säännöt ovat erilaiset eri Schengen-maissa. Yksi maa ei huoli tällaista ollenkaan. Toinen huolii puolison kanssa. Kolmas vaatii ruplan ja kupongin. Joten Sveitsiin matkustettaessa luotettavalta tuntuva tapa on lentää Amsterdamiin, jossa puolison läsnäolo varmasti toimii. Ja sieltä lentää Baseliin, josta pääsee ulos Ranskaan, jossa puolison läsnäolo ehkä toimii mutta ehkä ei, koska asiat olivat ranskalaisen leväperäisesti ilmaistuja. Näin lentoyhtiö ei voi urputtaa Schengenin sisällä. Ja sitten löntystellä Sveitsiin, jossa ei sisärajan ylittävältä kysytä mitään.
Hänellä on jonkun sortin kuponki, jolla saa oleskella Englannissa. Nyt pitäisi lähteä käymään Sveitsissä, joka uljaasti liittyi Schengeniin, johon Britannia ei kuulu.
Kukaan ei tunnu osaavan vastata tarkasti, tarvitseeko hän viisumin Sveitsiin vai ei. Itse asiassa EU-maidenkin välillä tuntuu olevan suuria eroja. Sveitsiläiset sanovat, että viisumi tarvitaan, mutta koska ne ovat schengenissä ja rajatarkastuksia ei ole, ongelma on vähäinen jos ei saavu lentokoneella ja lentoyhtiö katsasta kuponkeja.
Mutta sitten EU. Useimpien maiden, joskaan ei kaikkien, tapauksessa tuon mainitun vaimon oleskelulupa Englannissa kelpaa, koska tuossa kupongissa lukee myöntämisen perusteena “EEA member family permit”. Tällaisella saa matkustaa schengen-maahan,
Tässä on jotain aivan täydellisen mieltä vailla olevaa monellakin tapaa.
Minä kuvittelin, että Euroopassa luovuttiin siitä ajatuksesta, että vaimot saavat matkustaa vain miehensä kanssa ja luvalla, sata vuotta sitten tai enemmän. Kuvittelin väärin.
Toisekseen tässä pakenee se, mitä tässä yritetään tavoitella. Minulle ei tule mieleen mitään muuta syytä vaatia tällaista pariskuntaa matkustamaan yhdessä kuin se, että joku Schengen-säännöt keksinyt on ajatellut, että Englannin oleskelulupia hankitaan lumeavioliiton kautta siinä toivossa, että päästään muuttamaan sosialidemokratiaan heti kun kuponki on myönnetty, ja näin mukamas estetään tämä. No ei tietenkään estetä, sillä jos joku maksaa jotakin kulissiavioliitosta, hän voinee maksaa satasen lisää menopaluulennosta johonkin Schengen-alueelle, jossa mennään asianmukaisesti yhdessä passintarkastuksen läpi rakastunutta esittäen ja sen jälkeen toinen lähtee sinne mihin oli menossa ja toinen takaisin Englantiin.
Kolmanneksi pakenee se, miksi säännöt ovat erilaiset eri Schengen-maissa. Yksi maa ei huoli tällaista ollenkaan. Toinen huolii puolison kanssa. Kolmas vaatii ruplan ja kupongin. Joten Sveitsiin matkustettaessa luotettavalta tuntuva tapa on lentää Amsterdamiin, jossa puolison läsnäolo varmasti toimii. Ja sieltä lentää Baseliin, josta pääsee ulos Ranskaan, jossa puolison läsnäolo ehkä toimii mutta ehkä ei, koska asiat olivat ranskalaisen leväperäisesti ilmaistuja. Näin lentoyhtiö ei voi urputtaa Schengenin sisällä. Ja sitten löntystellä Sveitsiin, jossa ei sisärajan ylittävältä kysytä mitään.